Ravitsemusväitteet
|
| Ravitsemusväitteissä esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikkeella on erityisiä hyödyllisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia.
|
Ravitsemusväite voi koskea esimerkiksi
• vähennettyä rasvan määrää; vähärasvainen = kiinteissä rasvaa enintään 3 g/100 g ja nestemäisissä 1,5 g/100 ml) tai
• lisättyä ravintoaineen määrää; lisäys vähintään 30 % verrattuna vastaavaan muuhun tuotteeseen.
|
| Ajantasainen lista ravitsemusväitteistä Eviran sivuilta |
| Ravitsemusväitteiden käyttö |
Ravitsemusväitteen käyttö edellyttää aina ravintoarvon merkitsemistä. Lisäksi ravitsemusväitettä saa käyttää vain jos elintarvike sisältää kyseistä ravintoainetta lainsäädännön mukaisen minimimäärän.
• Esimerkiksi elintarviketta voi kutsua kuidun lähteeksi, mikäli tuote sisältää ravintokuituja vähintään 3 g/100 g tai 1,5g/100 kcal.
• Elintarviketta voi kutsua vitamiinin tai kivennäisaineen lähteeksi, mikäli tuote sisältää vähintään 15 % ravintoarvomerkintäasetuksen liitteessä määritellystä vuorokautisen saannin vertailuarvosta.
• Vastaavasti ”sisältää runsaasti” – väitteen käytön ehtona on, että tuote sisältää vähintään 30 % vuo-rokautisen saannin vertailuarvosta.
|
| Ravintoaineiden vuorokautisen saannin vertailuarvot |
| MItkä eivät ole ravitsemusväitteitä? |
Ravintoaineen laatuun tai määrään liittyviä ominaisuuksia, joita koskee oma lainsäädäntönsä, ei katsota ravitsemusväitteiksi. Esimerkiksi laktoositon, vähälaktoosinen, gluteeniton ja erittäin vähägluteeninen eivät ole ravitsemusväitteitä vaan niitä säädellään erityisruokavaliovalmistelainsäädännöllä.
Merkintöjä ainesosien käytöstä elintarvikkeen valmistuksessa tai ainesosien ominaisuuksia kuvaavia väitteitä ei myöskään tulkita ravitsemusväitteiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi sokeroitu, makeuttamaton, maidoton ja lisäaineeton.
|
 |