Numero 1 / 2006


Paula ja Jukka Koskinen kuluttavat 
merkittävän osan työajastaan tietokoneen 
ääressä etenkin talvisin. Taulukkolaskennalla haarukoidaan kauas tulevaisuuteen 
kurkottavia tilan kehittämisvaihtoehtoja. 
Miika ja Veera ovat hengessä mukana.
Kuvat Jussi Knuuttila


Koskisten navetta valmistui vuoden 2000 keväällä. Se on nähnyt jo yhden mittavan remontin sen jälkeen. Täältä on tarkoitus 
myydä 800 000 litraa laatumaitoa vuodessa 
aivan lähitulevaisuudessa.

Jussi Knuuttila  

Paula ja Jukka Koskinen:
Eihän ilman suunnittelua pysty toimimaan

Paula ja Jukka Koskisen tilalla Kaustisilla on Excel taulukkolaskenta kovassa käytössä. Isäntä sanoo, että ei osaisi edes toimia, ellei jatkuvasti haarukoisi taulukkolaskennalla edullisimpia toimintatapoja.

Koskiset arvioivat, että talviaikana isäntä viettää suunnittelun parissa ainakin 20 prosenttia työajastaan. Tulosta on tullut. Koskiset saivat kunniamaininnan Vuoden maatila -kilpailussa. Raadin mukaan tila jäi voittajasta mm. markkinoinnin vähäisyydellä. Koskiset sanovat, että maidontuottajan on hieman hankalaa markkinoida tuotteitaan itse. Se tehtävä on keskitetty Valiolle ja meijerille. Toki tilan pitää aina olla siinä kunnossa, että kuka tahansa voi tulla käymään. Markkinointia sekin on, vieläpä tärkeää.

Koskiset kaipaavat maidon hinnoitteluun lisää laatutäkyjä. Heidän mielestään huippulaadulle olisi meijereillä käyttöä ja markkinoita. Koskiset uskovat, että heidän ohellaan erikoislaadun tuottaminen kiinnostaisi monia muitakin maidontuottajia. Erikoislaadun tuottaminen toisi lisää mielenkiintoa tuotantoon varsinkin, jos siitä 


Teema

Maito ja Me

Edelliset numerot

Toimitus

saisi riittävän korvauksen. Tällä hetkellä keskitytään vain siihen, että maito pysyy parhaassa laatuluokassa.

Rapsakkaa kehitystä

Koskisten tilanpito on kehittynyt nopein askelin. Isännyys alkoi vuosien 1998 - 99 vaihteessa. Keskilehmäluku on kasvanut 29 lehmästä tasaista tahtia. Vuonna 2001 niitä oli 38, sitten 47, 56 ja 60. Nyt lehmiä on 76 kappaletta. Suunnitelmissa on täyttää nykyinen navetta, jolloin lehmiä pitäisi olla rapiat 90 kappaletta.

Navettaa alettiin rakentaa heti sukupolvenvaihdoksen tapahduttua. Entinen talouskeskus hylättiin ahtauden takia. Navetta rakennettiin täysin uuteen paikkaan kovapohjaisen mäen kupeeseen. Uusi lämpökeskus ja asunto rakennettiin saman tien. Rakentamisessa tähdättiin mahdollisimman edulliseen ratkaisuun. Navetan ja lämpökeskuksen kustannusarvio oli 300 000 euroa, mutta ne pystytettiin 170 000 eurolla. Omaa työtä sijoitettiin niin paljon kuin mahdollista. Navettaan ostettiin Jukka Koskisen mukaan vain seinät, katto ja lypsyasema. Parsi- ja karsinakalusteetkin väänneltiin mustasta raudasta omana työnä. 

Rakentaminen alkoi kesäkuussa 1999 ja navetta valmistui toukokuussa 2000. Isäntä sanoo, että pääomia makasi tuottamattomana vain keskimäärin neljä kuukautta. 
Navetan havaittiin tarvitsevan muutoksia jo vuonna 2004. Niihin sijoitettiin 70 000 euroa. Investoinnilla saatiin 20 parsipaikkaa lisää, eli nyt parsia on 96. Osa niistä on hiehojen käytössä. Investointi tuotti uudet rehuvarastot, lypsyaseman laajennuksen, tunnistimet lehmille, uuden tilatankin ja traktoritallin. Vasikoille valmistui kasvattamo seosrehuvaraston komponenttisiilosta.

Maksuvalmiutta vahdittava

Tällä hetkellä maatalouspuolen velka on noin 180 000 euroa. Korot vievät noin 5 000 euroa vuodessa. Poistoja ja lainojen lyhennyksiä paimennetaan tarkasti. Niiden halutaan pysyvän yhtä suurina, noin 25 000 - 30 000 eurossa vuosittain. 

Jukka valittelee olevansa hanakka lyhentämään lainoja. Se on pitänyt maksuvalmiutta kireällä, vaikka kannattavuus ja tulotaso on muuten ollut hyvä. Kireä maksuvalmius pakottaa suunnittelemaan hankintojen ajoituksen tarkasti. Tilillä olisi hyvä olla noin 25 000 euroa kaikissa tilanteissa. Sillä kaikki eteen tulevat tilaisuudet pystyisi korjaamaan talteen. 

Kauppa tehdään ostettaessa, ainakin maidontuotannossa, tuumaa isäntä. Taloon ei juuri tule tarvikkeita muuten kuin rekkakuormittain. Lamppuja voi ostella yksittäinkin, mutta varsinaisia tuotantotarvikkeita ei sillä tavalla hankita. Esimerkiksi kaikki tarvittava lisävilja ostetaan syksyllä yhdellä kertaa. 

Myös oma rehu maksaa. Nyt sen hinta on 15 sentin paikkeilla rehuyksikkö. Tavoitteena on pusertaa se 10 sentin pintaan lähitulevaisuudessa. Se edellyttää isäntäväen mielestä siirtymistä noukinvaunukorjuuseen. Nykyistä pyöröpaalisäilörehua kiusaavat kallis kalusto, muovin hinta ja laadun vaihtelu paalista toiseen. Seosrehun rehuyksikköhinta on tällä hetkellä 12,4 senttiä.

Naapurien kanssa tehtävää yhteistyötä on tarkoitus jatkaa ja mahdollisuuksien mukaan vielä syventää. Rehunkorjuun lisäksi myös lannan levitys letkulevitinvaunulla on yhteistä naapurin kanssa. Urakointipalvelutkin kiinnostat. Niitä ei vain ole oikein hyvin tarjolla Koskisten lähialueella.

Koneita on varottava ostelemasta. Leikkuupuimurikin saatiin lopulta myydyksi kohtuuhintaan. Onneksi, huokaisee Jukka. Apevaunu on tilan avainkone, eikä sen kanssa pihtailla. Nyt on menossa jo toinen vaunu hänen isännyytensä aikana. Kaluston yhtiöittäminenkin on käynyt mielessä. Laskelmat kuitenkin osoittavat, että yhtiöittämisen aika ei ole vielä.

Vaihtoehtojen haarukointia

Koskisen tietokoneilla on poikkeuksellisen runsaasti tilaa koskevia laskentataulukkoja. Jukka sanoo simuloivansa tilan taloutta ainakin kymmenen vuotta eteenpäin. Variaatioita puoleen ja toiseen tehdään rutiininomaisesti. Niillä haetaan vastauksia kysymyksiin - entä jos. 

Isäntä suosii taulukkolaskentaa etenkin sen nopean ja havainnollisen toiminnan takia. Toki tilalla on verokirjanpitoohjelma ja sitä käytetäänkin. Suunnittelutyö tehdään kuitenkin Excelillä.

Märe-ohjelmakin on sen verran raskas ja hankala, että rehuseosten suunnittelukin on tehty jo kauan taulukkolaskennalla. 

Taloussuunnitelma useine versioineen, rahoitusanalyysi, budjetointi, liiketoimintasuunnitelmat, kustannuslaskenta, traktorityötuntien hintaseuranta, tuntikirjanpito ja monia muita taulukkoja löytyy tietokoneen hakemistoista. Niitä myös käytetään ja päivitetään jatkuvasti. Laatukäsikirja ja monia prosessikaavioita löytyy koneelta myös. 

Tyypillistä Koskisten taloussuunnittelulle vaikuttaa olevan jatkuva haarukointi. Sillä halutaan pysyä selvillä siitä, mitä tapahtuu, jos hinnat muuttuvat niin myynti- kuin tarvikepuolellakin. Myös tukipolitiikan muutosten vaikutuksia on tutkailtu jo pitkään.

Minne ollaan menossa?

Perimmäinen tarkoitus on tuottaa navetan nykyisistä seinistä niin paljon maitoa kuin suinkin. Tavoitteeksi on paalutettu ainakin 800 000 litran maidon vuosimyynti. Keskituotokset ovat nyt 9 000 litran tuntumassa, joka on aivan tyydyttävä taso. Se saa toki nousta 9 500 pintaan, mutta ilman tuotantokustannuksien nousua nykyisestä.

Merkittävä maidontuotannon kannattavuuteen vaikuttava seikka on keskipoikimakertojen määrä. Sitä pitää Koskisten mukaan nostaa nykyisestä 2,4 tasosta ainakin 3,5 - 4,0 tuntumaan. 

Jukan mukaan uusimiskustannus on 2,0 poikimakerralla 6,2 senttiä maitolitraa kohti. 4,0 poikimakertaa pudottaa sen 3,9 senttiin. Se on iso asia, kun sitä vertaa esimerkiksi rehukustannukseen, joka on tällä hetkellä noin 13 senttiä maitolitraa kohti.

Koskiset ovat päättäneet siirtyä hiljalleen Friisiläiseen rotuun. Se on Ayrshireä parempi maidontuotanto- ja rakenneominaisuuksiltaan. 

Rehuyksikkösatoja on saatava nousemaan nykyisestä 5500 - 6000 hehtaaritasosta. Tavoitteeksi on ensi hätään asetettu 7000 rehuyksikköä hehtaarilta. Tämä on tehokkain keino alentaa rehuyksikön hintaa.

Ongelmana on tilan peltoala, joka on vain 42 hehtaaria. Esimerkiksi lannanlevityssopimuksia on tarvittu 100 hehtaarin alalle. Koskiset sanovat, että lyhyellä tähtäimellä pellon ostaminen ei kannata mitenkään. Pitkällä tähtäimellä se kannattaa paremmin. Pelto on sijoituksen luonteinen investointi, jota ei pidä tehdä rahapulassa. Edellisestä huolimatta he toteavat, että rajalta tarjottu pelto kiinnostaisi kyllä. 

Koskiset toteavat vielä, että lainan ottoa ei kannata hirveästi pelätä. Pelottavaa on se, jos ei ole selvittänyt itselleen sitä, mitä lainalla saadaan aikaan. Ilman vieraita pääomia tilan kehittäminen on toivottoman hidasta. Omatkaan pääomat eivät ole ilmaisia. Ellei investointia kannata lainalla tehdä, ei liene syytä sijoittaa omiakaan rahoja.

 

 
 alkuun Teema | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus