Saila Suominen  

Talousagronomi Heikki Ojala:
Maidontuotanto kannattaa Suomessa
- nyt ja tulevaisuudessa

-Maitotilan tärkeimmät menestystekijät löytyvät isännän ja emännän korvien välistä. Oman osaamisen lisäksi jaksamiseen ja hyvinvointiin kannattaa satsata, Heikki Ojala toteaa kannustavina terveisinään suomalaiselle maitotilalliselle.

Yllättäen maidontuottajakin elää globaalissa yhteiskunnassa, missä kaukaiset tapahtumat ja päätökset iskevät suoraan toholampisen isännän kukkaroon. Tuottaja saattaa kokea hämmentävänä ja uhkaavana voimattomuutensa oman tulevaisuuden suhteen.

Maitotilalla tuotantokustannukset ovat kuitenkin se lohko, johon voi yksittäinen isäntä tai emäntä vaikuttaa. Ja juuri siellä syntyvät merkittävät erot menestyvän maitotilan ja vähemmän menestyvän välillä, nyt ja tulevaisuudessa. 

Kannattaa keskittyä niihin asioihin, joihin voi omilla toimillaan vaikuttaa.

Mahdollisuus hillitä tulevia maidon hinnanalennuksia löytyy viennin supistamisesta. Nykytilanteessa Suomen tuottamasta maidosta vientiin menee kolmannes. Jos kokonaistuotanto saadaan supistumaan, tai vaihtoehtoisesti kotimarkkinat vetämään paremmin, voidaan Suomessakin päästä lähemmäksi Kanadan tilannetta. Meijeriala tekee varmasti parhaansa kotimaisen kulutuksen kasvattamiseksi, mutta kuinka saada yksittäinen maidontuottaja supistamaan tuotantoa yhteisen edun nimissä onkin mutkikkaampi juttu, aprikoi Ojala.

On kuitenkin tärkeää oivaltaa, että yksinomaan maidon hintavertailun avulla ei voida tehdä päätelmiä maidontuotannon kannattavuudesta, kilpailukyvystä ja tulevaisuudesta. Kokonaisuuteen vaikuttavat myös tuet ja kustannukset. Vasta sitten on johtopäätösten vuoro.

Tukipolitiikka

Tukipolitiikan päälinjat ovat selvillä vuoteen 2013 asti. Sen jälkeistä aikaa ei Ojala lähde arvailemaan. Aika näyttää yksityiskohdat, mutta eiköhän maidontuotanto jatku Suomessa joko maataloustukipolitiikan myötävaikutuksella tai siitä huolimatta.

Rakentamisen investointituissa alkaa uusi rakennerahastokausi 2007, silloin tehdään päätökset uusista tukitasoista, mutta ne astuvat voimaan meillä vasta 2008. Näillä näkymin investointituet eivät nouse, mutta eivät myöskään laske. 

Ojalan mukaan investointituet rakentamiseen ovat muuten erinomaisia, mutta lieveilmiönä on ollut havaittavissa tukien valuminen maataloustuottajalta tavarantoimittajille. Miten muuten olisi selitettävissä huomiota herättävä nousu rakennuskustannuksissa? Vuosituhannen vaihteessa lehmäpaikan rakentaminen maksoi 5 000 - 7 000 euroa, nyt 10 000 - 13 000 euroa ja samassa ajassa yleinen rakennuskustannusindeksi on noussut vain 10 %. Tosin navetan lisääntynyt koneistus ja varustelutaso selittävät osaltaan rakennuskustannusten suhteetonta nousua, mutta Ojalan mielestä silti näkyy selvästi investointitukien ja rakennuskustannusten nousun välinen yhteys. 

Lisää tukia merkitsee usein saman verran lisää hyödykkeiden hintoihin. Tukieuroille löytyy enemmän ottajia, kuin mikä on tukien alkuperäinen tarkoitus. 

Ajankohtainen tuotantotukimuutos on maidon pohjoisen tuen irrottaminen tuotannosta 2006. Maidolle tulee ns. kaksihintajärjestelmä, jossa kiintiön rajoissa tuotetulle maidolle maksetaan pohjoista tukea, mutta yli menevät litrat eivät tukea saa. On koko tuottajakunnan edun mukaista saada maidontuotantoa Suomessa supistettua, jotta mahdollisimman monet tuotetut litrat saadaan tuen piiriin. Ja tässä se vaikeus taas ilmestyy, kuka haluaa supistaa omaa tuotantoa yhteisen hyvän nimissä, eikä ostaa liian kalliilla kiintiötä, huokaa Ojala.

Tukipolitiikankin lähitulevaisuuden vaikutukset on siis huomioitava tulon alenemisena. Jos tuotantomäärä ei supistu, on investoinnin tuotto laskettava nykyistä reilusti alemman maitohinnan mukaan. Nykyään investointilaskelmat tehdään yleensä 30 senttiä/litra -hintaolettamuksella. Lisäksi tehotuottajien on varauduttava tulon alenemaan, kun suoria tuotantotukia siirretään maksettavaksi pellon kautta.

Kannattavuus

Pohjalaiselle isännälle saattaa tulla pienenä yllätyksenä, että virkaveljellä Ruotsin Skånessa on syytä kadehtia isännän muhkeaa kukkaroa. EU-vertailussa (FADN 2002) Suomen maitotilojen maataloustulo oli suurin vertailumaista. Suomen 30 600 eurolle jäivät Itävällan 28 800 euroa, Ruotsin 14 000 euroa ja Tanskan 13 500 euroa. Kannattavuudessa lypsykarjatilat kestävät hyvin vertailun muiden maiden kanssa. Suomesta löytyy maitotiloja, jotka edustavat tuottavuuden ja kannattavuuden osalta jopa maailman parhaimmistoa. 

Tulosten mukaan maidontuotannon yksikkökustannus laskee sekä Suomessa että muualla siirryttäessä pienemmistä tilakokoluokista suurempiin. Myös kannattavuuskerroin on yleensä parempi suuremmilla tiloilla. Erityistä maidontuotannon kannattavuudessa verrattuna muihin maatalouden tuotantosuuntiin on varma tulos. Maidon tuotannolla ei saavuteta sitä korkeinta tulosta, mutta sillä ei myöskään tuoteta tappiota. 

Tuloksen maksimointia mielivällä maitotilallisella on kaksi mahdollisuutta, joko maksimoida tulot laajentamalla tuotantoa, tai minimoida menot kehittämällä kustannustehokkuutta. Menojen minimointi on helpompaa, mutta isäntäväen mielestä kuitenkin vaikeampaa. Harvalla on kanttia tunnustaa, että omissa toiminta-tavoissa saattaisi olla parantamisen varaa.

Laajentaminen

Isommalla tilalla on enemmän työtä. Työmenekki kasvaa tilakoon suurentuessa suhteessa eniten juuri maitotilalla. Yleensä kasvanutta työmenekkiä pyritään hoitamaan koneistusta ja automaatiota lisäämällä. Ojala kyseenalaistaa vallalla olevat käytännöt heittämällä kehiin myös sen toisen vaihtoehdon. Työntekijät. Miksi ei? Eihän Nokian Ollilakaan valmista itse kännyköitä, silti Nokialla menee mukavasti. 

Laajennettaessa on itsestään selvää, että kiintiöitä ja eläimiä on oltava enemmän, samoin tarvitaan enemmän koneita, rakennuksia ja peltoalaa. Laajentajalta usein unohtuu, että myös oman osaamisen tarve kasvaa. 

Pienen tilan työn tekijästä, suorittajasta, sukeutuu ison laajennuksen myötä johtaja ja kapellimestari, jonka on pystyttävä johtamaan monia erilaisia resursseja. 

Ojala näkee väistämättömänä ulkopuolisen työvoiman käytön opettelun. Töitä voidaan ulkoistaa urakoitsijoille, tai voidaan palkata työntekijä. Töitä tulisi ulkoistaa niin paljon, että jaksaa. Parhaimmillaan pätevän työntekijän palkkaaminen nostaa tilan tulosta. -Itseään tyhmempää työntekijää ei kannata palkata, nauraa Ojala.

Ensin on saatava toiminta kannattamaan, vasta sitten on mahdollisesti laajennuksen paikka, sillä eihän kannattamatonta toimintaa kannata laajentaa. Jos päädytään laajentamaan, niin muistetaan huolehtia jaksamisesta. Jos laajennuksen seurauksena tilan normaaliksi työmääräksi tulee isäntäparin maksimaalinen työpanos, uidaan vaarallisilla vesillä. 

Kustannustehokkuus

Menojen minimointi kustannustehokkuutta lisäämällä on laajentamista yksinkertaisempi resepti paremman tuloksen tekoon. Se onnistuu kaikissa tilaluokissa ja nykyisellä tuotannolla. Tulosanalyysit osoittavat vääjäämättä, että samoilla tuotantopanoksilla tehdään monenlaista tulosta. 

C2-tukialueen maitotilojen tulosanalyysien mukaan heikoin neljännes saa työlleen 4 euroa tunnilta ja paras 14 euroa. Kustannusten päättäväinen haltuunotto on ensiarvoisen tärkeää erityisesti sen vuoksi, että tuottaja ei pysty vaikuttamaan maidon hintaan ja tukeen. 

Kaikki tuotanto tulee suunnitella tarpeeseen sopivaksi. Esimerkiksi karkeaa rehua ei kannata tuottaa yli tarpeen. Maitotilojen nykyiset satotasot ovat yleisesti ottaen kaukana hyväksyttävistä, viljalla vain 2 -3 tonnia/ha. Kemiran satokokeissa vastaava sato saadaan käyttämättä typpeäkin. 

Nurmella nykyinen keskisato on vain 4000 - 5000 ry/ha, mutta Kemiran kokeet antaisivat helposti 8000 ry/ha.

Hankinnoissa voi säästää kilpailuttamalla eri tavarantoimittajat. Ostorehukustannuksia tulee karsia, hälytyskellojen tulee kilkattaa kuuluvasti jos ostorehuun hurahtaa 10 senttiä/tuotettu maitolitra. Rakennuskustannuksissa tavoite on alle 10 senttiä/litra. 

Tehokkaaseen ja osaavaan työvoimaan kannattaa satsata, samoin kuin omaan osaamiseen ja jaksamiseen. Oppiminen on tärkeä osa osaamista, ja lepo tärkeä osa jaksamista. Oppimista tulee harjoittaa myös oman tilan kokemuksia hyväksi käyttämällä. Liian monet tuottajat käyttävät liian vähän aikaa toiminnan suunnitteluun, tulosten arvioimiseen ja toimintatapojen parantamiseen saatujen tulosten pohjalta, mutta liian paljon suorittavaan työhön, suomii Ojala.

Pääomakustannuksia tulee pyrkiä alentamaan konehankintojen vähentämisellä. Mieluummin kannattaa käyttää urakoitsijoita, kuin että kaikki koneet hankitaan itselle. Tehtäviin hankintoihin tulee myös suhtautua pitkäjänteisesti, ei ole kustannustehokasta jos tänä vuonna hankittu traktori vaihdetaan ensi vuonna uuteen, hienompaan malliin.

Johtopäätösten aika

Lopuksi, kun on asianmukaisesti ruodittu maidon hinta, tukipolitiikka, sekä isännän ja emännän omissa käsissä olevat tuotantokustannukset, on johtopäätöksen aika. Ojalan mielestä tulevaisuus näyttää ihan hyvältä. Tilojen parhaimmalla neljänneksellä tuotanto on kannattavaa jokaisessa tilakokoluokassa. Ei surra niitä asioita, joihin emme pysty tilatasolla vaikuttamaan, vaan keskitytään niihin asioihin, joihin voi omilla toimillaan vaikuttaa. Haastattelu perustuu Heikki Ojalan luentoon: Maitotilan toimintaympäristö: - nyt ja tulevaisuudessa.