Tuomo Linnakallio    

Oikeilla rehuvalinnoilla
hyvään tuotokseen

Nyt jos koskaan on tilan omat rehut analysoitava. Ostorehujen hintojen noustessa on tilan omien rehujen käyttö maksimoitava. Säilörehua on varastoissa runsaasti ja laatukin pääsääntöisesti kohdallaan. Tarvittava väkirehutäydennys on suunniteltava säilörehuanalyysien pohjalta.

ProAgria Etelä-Karjalan kotieläinagronomi Riku Tella kannustaa maitotiloja rehuanalyysien tekoon. Tilan kaikista rehueristä on syytä teettää Artturi

analyysi ja suunnitella ruokinta sekä rehun tuleva käyttö analyysin pohjalta. Korkeimman tuotoksen kaudella maidon tulo ja eläinten terveys varmistetaan ruokkimalla lehmille laadultaan parasta säilörehua.

Säilörehua pötsiin
Lehmän ruokinta on oikeastaan pötsimikrobien ruokkimista, toteaa Riku Tella. Lehmän ruokinnan tavoitteena on saada pötsiin syntymään mikrobimassaa mahdollisimman paljon. Mikrobit hajottavat lehmän

syömän rehun ja muodostavat haihtuvia rasvahappoja, joista muodostuu energiaa eläimen käyttöön. Itse mikrobit ovat valkuaismassaa, jonka lehmät käyttävät valkuaislähteenään. Parhaiten mikrobimassaa tuottaa säilörehu, jota lehmä pystyy syömään 50 -70 kg päivässä. Runsaalla säilörehuruokinnalla ja hyvinkin yksinkertaisella väkirehutäydennyksellä on mahdollisuus päästä korkeaan tuotostasoon. Edellytyksenä on tietenkin hymoitteeton säilörehu. Nyrkkisääntö on, ettei huipputuottoiselle lehmällekään tarvitse syöttää yli 16-17 kg:n väkirehuannoksia, kun lehmän annetaan syödä hyvää säilörehua vapaasti Tella sanoo. Ruokinnan asiantuntija kannustaa karjan omistajia luottamaan lehmän syöntikykyyn. Runsaasti lypsävän lehmän syöntikyky on suuri ja se on syytä maksimoida antamalla lehmän syödä säilörehua vapaasti.

Väkirehun valinta rehuanalyysin pohjalta
Ensimmäinen tehtävä sisäruokintakauden ruokinnan suunnittelussa on selvittää omien rehujen määrä ja laatu, neuvoo Tella. Analyysien perusteella yhdessä maitotilaneuvojan kanssa päätetään, mitä ostorehuja valitaan ja mitä rehuja kilpailutetaan. Ostorehuvalinnassa ja omien rehujen käytössä otetaan huomioon eläinten tuotantokaudet, tilan ruokintatekniikka ja maidon hintaportaat. Jo syksyllä voidaan suunnitella, tarvitseeko täydennysrehua muuttaa siirryttäessä toisen satokauden säilörehuun, kun kaikki säilörehuerät on analysoitu.

-Kallein ostorehu ei ole aina paras vaihtoehto, monesti halvempi rehu antaa paremman taloudellisen tuloksen suhteessa panokseen, Tella toteaa. Hänen kokemuksensa mukaan viljan pariksi käy pelkkä valkuaisrehu ja kivennäinen, jos säilörehu on laadultaan erinomaista. Vilja, tiiviste, kivennäisrehu täydennyksellä on päästy yli 10 tonnin tuotostasoon. Vilja on muistettava jakaa pieninä annoksina, jotta pötsimikrobien hyvinvointi turvataan, Tella jatkaa.