![]() Maitotili tehdään säilörehulla. Sen määrä ja laatu ratkaisevat tuotannon tuloksen. Kuva Kimmo Haimi |
Tiina Karlström Prosessin hallinta ratkaisee Laatujärjestelmästä tai nykyisellä nimityksellä toimintajärjestelmästä on elintarvikeketjussa puhuttu joidenkin mielestä jopa kyllästymiseen asti. Kun toimintajärjestelmän oivaltaa arkiseksi työvälineeksi, siitä saa tilan johtamisen kautta selvää taloudellista hyötyä. Kannattavan maidontuotannon perusta on omassa yrityksessä valmistettu säilörehu. |
|
Esimerkki todellisesta tapahtumasta kertoo, kuinka maitotila selviytyi vaikeasta rehuvuodesta johdonmukaisella toiminnalla. Säilörehun ruokinnallisen laadun hallinta on yksi maitotilayrityksen merkittävimmistä prosesseista. Säilörehua ei mikään kaupallinen taho myy, joten sen hinta-laatu –suhteesta on maitotilayrittäjän kiinnostuttava itse. Kun säilörehun merkitystä maidon tuotantokustannuksista alkaa tarkastella syvemmin, huomaa, että sen laatu ja määrä ovat päätekijät, jotka tekevät tuotantovuodesta joko hyvän tai huonon, mitattiin tulosta sitten lehmien maitotuotoksena, hedelmällisyytenä tai terveytenä. Sama lopputulos saadaan myös laskemalla maidon tuotantokustannus ja ihmisten työskentelymieliala. Kaunistelu ei kannata
Kotieläintilojen yksikkökokojen kasvaessa, johtamisen osaaminen on tullut yrityksen tärkeimmäksi ja merkittävimmäksi kilpailukykytekijäksi. Se, joka toimintajärjestelmän johtamisen hallitsee, menestyy myös tulevaisuudessa. Saavutettuja tuloksia analysoitaessa ei kannata kaunistella todellisuutta. Vasta, kun ongelma otetaan reilusti käsittelyyn, sille alkaa tapahtua jotain. Iloiseksi tekevästä suurpiirteisestä kustannuslaskelmasta ei ole mitään käytännön hyötyä. Kustannuslaskennassa kannattaa lähtötiedot laskea mahdollisimman tarkoin ja todellisuutta kuvaaviksi. Silloin myös lopputulos on luotettava. Kun laskentaa on tehty usean vuoden ajalta, voidaan viiden vuoden keskiarvon todeta kuvaavan tilan todellista tuotantokustannusta, jossa vuosittaiset investointien ja sään aiheuttamat muutokset ovat korjaantuneet pois. Sää on ainoa tekijä säilörehun tuotantokustannuksissa, johon tilalla ei voida vaikuttaa. Kaikkeen muuhun voidaan.
Huono säilörehu kallista Kun tulevan sisäruokintakauden säilörehuanalyyseja tulkitaan, on rohkeasti katsottava totuutta silmiin. Jos säilörehu määrällisesti tai laadullisesti epäonnistui, järkevä yrittäjä ei siirrä vahinkoa lehmille, vaan korjaa rehustuksen kohdalleen. Näin kokonaistappiot jäävät pienemmiksi. Johdonmukaista toimintaa Vuosi 2005 oli lähes painajaismainen. Investoinnin suunnitteluoli loppusuoralla, samoin sukupolvenvaihdos. Kesällä satoi lähes taukoamatta, mutta säilörehu oli kasvavalle karjamäärälle silti tehtävä. Uudistus säilörehun korjuukoneketjuun oli tulossa vasta seuraavalle satokaudelle, joten vanhoin systeemein oli pärjättävä. Nurmirehun hapotusta lisättiin, koska kasvusto oli märkää. Myös rehumassan polkemiseen ja painotukseen sekä puristenesteen poistamiseen keskityttiin olosuhteisiin nähden maksimaalisella teholla. Valmiin rehun analyysit näyttivät, että niissä silti epäonnistuttiin. Ruokinnansuunnitteluvaiheessa tilanne oli analysoituna selvillä. Rehuanalyysit toimitettiin maitotilaneuvojalle, joka pystyi valmistautumaan tilakäyntiin ja haasteelliseen ruokinnansuunnitteluun. Tilalla oli aito tahtotila ongelman ratkaisemiseen ja eläinaineksen laatuun panostettua pääomaa ei haluttu riskeerata. Tuotostaso ja eläinten tuotantokunto haluttiin ensisijaisesti säilyttää, jotta paras eläinaines saadaan säilytettyä uuteen tuotantoyksikköön. Tilalla käytössä oleva seosrehuruokinta helpotti osaltaan neuvojan työtä. Suuret rehunkäyttömäärät ja tehokkaat koneet antoivat mahdollisuuden tuoremäskin käyttöön säilörehua korvaavana komponenttina. Koska sama säilörehutilanne oli muillakin maidontuottajilla ainakin määrän suhteen, ostosäilörehun varaan ruokintaa ei suunniteltu. Säilörehun puutteita korvattiin tuoremäskin lisäksi nostamalla väkirehun määrää. Tilanne näkyi ostorehukustannuksen nousuna, mutta lehmien maitotuotos ja terveys pystyttiin säilyttämään ennallaan. Säilörehua jouduttiin keväällä ennakkosuunnitelmista poiketen ostamaan, koska voihappoitiöt vaaransivat maidon laadun. Isäntäväen fyysinen ja psyykkinen kestokyky oli talven aikana sietokyvyn ylärajoilla, mutta Valion ja ProAgrian neuvojien yhteistyöllä ja avulla sisäruokintakaudesta selvittiin seuraavaan satokauteen asiallisesti. Työ palkitaan Satokauteen 2006 lähdettiin taisteluasenteella ja uudella säilörehukoneketjulla. Korjuusäät olivat paremmat ja erityishuomio kiinnitettiin rehumassan hapotukseen, polkemiseen ja peittämiseen. Kun tekstiviesti maitotilaneuvojalle uusista rehuanalyyseista saapui, oli aika huokaista helpotuksesta ja iloita saavutuksista. Hyvän kierre on jatkanut kulkuaan. Ei sattumalta, vaan oikeiden asioiden oikein tekemisellä. Viimeisen 12 kuukauden tulos tilalta näyttää hienolta ja työ elintarvikeketjun alkupäässä tuntuu taas hyvältä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |
Teemasivut | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus |