Ari Enroth    

Maitotilojen kustannuserot merkittäviä
Kehittämistoimet lähtevät tilakohtaisista tarpeista

ProAgria Maito -palveluiden tulokset osoittavat, että maidon tuotantokustannuksissa on tilojen välillä merkittäviä eroja. Jokaisen yrittäjän on syytä tuntea oman tilansa kustannukset, jotta hän voi kehittää toimintaa oikealla tavalla. Vaikka tilakoko vaikuttaa paljon tuotantokustannuksiin, myös saman kokoisilla tiloilla kustannus- ja kannattavuuserot ovat merkittävät.

Tuotantoa laajentamalla voidaan yleensä parantaa kannattavuutta, mutta laajennus- ja muut tilan kehittämissuunnitelmat pitää tehdä yrittäjäperhe- ja

tilakohtaisista lähtökohdista, jotta löydetään oikeat, yrittäjän tavoitteita vastaavat ratkaisut. Tuotannon laajentaminen ei ole ratkaisu kaikille ja isoihin investointeihin liittyy monia riskitekijöitä.

Vertaamalla oman tilan tuloksia parhaiden tilojen tuloksiin saa tietoa siitä, missä asioissa muut ovat päässeet pienempiin kustannuksiin sekä mitkä voisivat olla oman tilan kehittämiskohteet kustannusten pienentämisessä.

Vuoden 2006 Maidontuotannon talouslaskelmissa (yhteensä 1457 tilaa) keskimääräinen maidon tuotantokustannus oli 49 snt/meijerimaitolitra (keskimääräinen tuotantokustannus euroa/tila / keskimääräinen meijerimaitomäärä) ja maidon myyntihinnan kanssa vertailukelpoinen nettokustannus (= tuotantokustannus – maito- ja eläintuet) oli keskimäärin noin 39 snt/litra. Maidontuotannossa kannattavuuskerroin oli keskimäärin 0,88. Tuotosmäärä oli keskimäärin 8585 litraa/lehmä.

Parhaat pääsevät voitolle
Pienimpien tuotantokustannuksen tilaryhmässä (tilat, joilla tuotantokustannus oli alle 45 snt/litra, 520 tilaa) maidon keskimääräinen tuotantokustannus oli 40 snt/litra eli noin 20 % pienempi kuin koko aineiston keskiarvo. Maidon myyntihinnan kanssa vertailukelpoinen nettokustannus oli näillä tiloilla keskimäärin 32 snt/litra eli pienempi kuin tuotteesta saatu hinta. Nämä tilat kattoivat tuotoilla kaikki kustannukset ja kannattavuuskerroin oli selvästi yli yhden (1,28).

Tuotos oli keskimäärin 8 869 litraa/lehmä eli 284 litraa/lehmä keskimääräistä enemmän. Suoraan laskettuna tuotosero vastaa 1,7 senttiä/meijerimaitolitra, mutta käytännössä tuotoksen lisääminen aiheuttaa aina myös lisäkustannuksia, vaikka osa kustannuksista onkin kiinteitä.

Maidon tuotantokustannus/ litra yleensä alenee keskituotoksen lisääntyessä, koska kustannukset jaetaan suuremman litramäärän kesken. Keskituotosta ei kuitenkaan kannata nostaa rajattomasti, vaan jokainen tila asettaa tavoitteensa tilakohtaisten lähtökohtien mukaan.

Suurimmat kustannuserot näiden tilaryhmien välillä ovat pääosin niissä kustannuserissä, joilla on suurin osuus kokonaiskustannuksissa. Yksittäisten tilojen kohdalla eri tekijöiden merkitys vaihtelee enemmän, joten vasta tilan tietojen selvittämisen jälkeen voi tehdä tarkemman vertailun parhaisiin tiloihin.

Työstä suurimmat erot
Työn osuus kokonaiskustannuksista on parhailla tiloilla 15,9 snt/litra (36 % tuotantokustannuksesta) ja keskimäärin työkustannus oli 21,4 snt/litra (40 % tuotantokustannuksesta) eli eroa oli noin 5,5 snt/litra. Työmäärä parhailla tiloilla oli keskimäärin 87 tuntia/lehmä ja keskiarvo oli 111 tuntia/lehmä.

Työmäärään vaikuttaa tilakoko (tuotantokustannukseltaan parhailla tiloilla lehmämäärä oli keskimäärin 37,4 lehmää ja koko joukon keskiarvo 28,9 lehmää), mutta samaa kokoluokkaakin olevien tilojen tuotantokustannuksissa suuri ero tulee työkustannuksesta.

Maitotiloilla työkustannuksesta pääosa on yrittäjäperheen omaa työtä (keskimäärin 94 %). Maitotilalla työtä on paljon ja jaksamisen takia on tarpeen löytää ratkaisuja työmäärän pienentämiseksi.

Tilan kaikki työt on syytä ottaa tarkasteluun ja arvioida tärkeys sekä voidaanko töiden tekoa nopeuttaa ja osa ulkoistaa esimerkiksi urakoitsijalle. Töiden suunnittelussa kannattaa käyttää avuksi ProAgrian neuvojia ja muita asiantuntijoita sekä esimerkiksi TTS-Manager -työkäytön suunnitteluohjelmaa.

Toiseksi suurin tuotantokustannusero tuli kotoisista rehuista (parhaat 6,7 snt/litra ja keskiarvo 7,7 snt/litra eli eroa noin 1 snt/litra). Kotoisten rehujen kustannuksissa satomäärällä ja konekustannuksilla on suuri merkitys.

ProAgria Lohkotietopankin tuloksissa säilörehun tuotannossa vuonna 2006 kannattavuudelta parhaalla neljänneksellä konekustannukset olivat 5,3 snt/ry ja keskiarvo oli 7,7 snt/ry. Koneratkaisut tuleekin huolella mitoittaa tilan rehualojen ja tilojen välisen yhteistyömahdollisuuksien mukaan.

Ostorehuissa tuotantokustannusero oli vain 0,3 snt/litra (parhaat 7,7 snt/litra ja keskiarvo 8,0 snt/litra).

Useimmat tilat kasvattavat lypsylehmien uudistamisessa tarvittavat hiehot itse ja niin eläinten oston merkitys maidon kustannuksissa on pieni (parhaat 0,5 snt/litra ja keskiarvo 0,7 snt/litra). Muissa muuttuvissa kustannuksissa kustannusero oli noin 0,8 snt/litra (parhaat 6,4 snt/litra ja keskiarvo 7,2 snt/litra).

Maidontuotannon tuloslaskelmissa otetaan konekustannuksena suoraan huomioon kotieläintalouteen liittyvät koneet ja peltoviljelykoneet otetaan huomioon kasvinviljelyn talouslaskelmissa. Kotieläintalouden konekustannusten osuus maidon tuotantokustannuksesta oli parhailla tiloilla 2,5 snt/litra ja keskiarvo oli 2,8 snt/litra. Eroa oli vain 0,3 snt/litra, joten peltoviljelyn konekustannuksissa erot ovat suurempia.

Kotieläinrakennusten kustannuksissa oli eroa noin 0,5 snt/litra (parhaat 3,6 snt/litra ja keskiarvo 4,1 snt/litra). Investoivilla tiloilla rakennuskustannusten merkitys on suuri. Investoinnin kustannukset vaikuttavat tilan talouteen pitkään ja uuden rakennuksen toimivuus vaikuttaa rakennuskustannusten lisäksi työmäärään ja muihin kustannuksiin.

Asiantuntijat avuksi
Investoinnissa ei kannata toteuttaa kohtuuttoman kalliita ratkaisuja, mutta liika säästäminen toiminnallisesti tärkeissä asioissa kostautuu myöhemmin suurempina työkustannuksina.

Tuotantokustannusten lisäksi yrittäjäperheen jaksaminen ja muut tekijät pitää ottaa tilaa kehitettäessä huomioon. Investoinnit, urakoinnin ja palkkatyötekijöiden käyttö sekä yrittäjän oma työpanos ovat aina tilakohtaisia ratkaisuja.

Tuotantoa laajentamalla saadaan yleensä pienennettyä yksikkökustannuksia, mutta samalla kokonaistyömäärä lisääntyy.

Laajennuksen jälkeen rehut joudutaan hakemaan entistä kauempaa ja lannan kuljetusmatkat lisääntyvät. Laajennusinvestointien yhteydessä lisääntyvät myös riskit ja nopeasti kohoavat rakennuskustannukset saattavat ylittää kustannusarvion.

Koska yrittäjäperhe ei tee laajennusinvestointeja joka vuosi, niiden suunnittelussa ja toteutuksessa kannattaa käyttää apuna asiantuntijoita (esimerkiksi investoivan tilan tukitiimi) laajemmin kuin pelkkä rakennuslupien ja investointituen hakeminen vaatii.

Asiantuntijoiden avulla yrittäjä voi saada investointikustannuksissa merkittäviä säästöjä ja varmistaa investoinnin onnistumisen myös toimivuuden kannalta.