Kaisa Kuoppala 

Rehutaulukot uudistuvat
- ota uusi nettiversio hyötykäyttöön

Rehutaulukot ja ruokintasuositukset -verkkojulkaisu on päivitetty. Suurimpia muutoksia ovat lypsylehmien energian ja valkuaisen ruokintasuositusten uudistus, märehtijöiden fosforisuosituksen pienentyminen, NDF- kuidun lisääminen sekä nurmirehujen kokonaisuudistus.

Rehutaulukot ja ruokintasuositukset ovat nykyään nimeltään MTT 2004 Rehutaulukot ja ruokintasuositukset. Nimi kuvaa MMM:n toimeksiannon mukaisesti MTT:n vastuullista 

roolia rehutaulukoiden ylläpitäjänä. Yhteistyökumppanina jatkaa Helsingin yliopiston kotieläintieteen laitos.

Rehutaulukot löytyvät entisestä osoitteesta www.agronet. fi/rehutaulukot. Verkossa ovat rehuarvo- ja koostumustaulukot, ruokintasuositukset ja rehujen laskentaperusteet eri eläinlajeille. Kaikille läinlajeille yhteisiä taulukoita ovat kivennäisaine-, vitamiini- ja aminohappotaulukot. Eläinlajikohtaiselta sivulta voi listata rehut numerojärjestykseen tai hakea yksittäistä rehua tai rehuryhmää nimellä. Sieltä voi myös hakea omalle koneelleen taulukot excel-muodossa.

Jäsentely uudistunut

Sivujen ulkonäkö on muuttunut. Tärkeimmät sivulinkit on koottu vasemman reunan kehykseen. Yleiset tiedot rehutaulukoista kuten julkaisun viittausohje, käytetyt lyhenteet ja kirjallisuus sekä linkit on siirretty linkin "Tietoa palvelusta" alle. Tärkeää tietoa tehdyistä muutoksista ja uusien ruokintasuositusten perusteet löytyvät etusivun linkistä "Muutokset ja niiden perusteet".

Käyttäjän omalle koneelleen ladattavat tiedostot löytyvät kehyksen kohdasta "Tiedostot". Excel-taulukoiden lisäksi sivuilta löytyvät pdfmuotoiset tiedostot. Tällä hetkellä saatavana on rehutaulukoiden edellinen, vuoden 2002 versio, mutta kuluvan syksyn aikana sinne tulee myös vuoden 2004 versio. Pdf-tiedoston voi jokainen halutessaan tulostaa vihreän kirjan korvaavaksi kirjaseksi, joten paperiversion erillistä julkaisemista ei enää tarvita.

RY-suositus nousee

Uusissa ruokintasuosituksissa on viimeisin tieto lypsylehmien ruokintakokeista tuotu käytäntöön. Monissa kokeissa on todettu, että lehmät eivät lypsä niin paljon kuin niiden laskennallisen RY-saannin perusteella pitäisi lypsää. Maitokilon tuottamiseen on kulunut keskimäärin 0,48 RY, kun sen teoriassa pitäisi olla 0,44 RY/kg.

Ruokintatason nousu ja rehujen negatiiviset yhdysvaikutukset huonontavat rehuannoksen sulavuutta eivätkä lehmät siksi saa rehuistaan rehuarvojen perusteella laskettua määrää energiaa. Koeaineistossa havaitun todellisen ja laskennallisen energian saannin välisen yhteyden perusteella laskettiin uusi RY-tarpeen kaava, jossa otetaan huomioon ruokintataso ja väkirehun osuus rehuannoksessa. Uuden suosituksen mukaisesti RY:n kokonaistarve lisääntyy.

OIV-suositus perustuu nyt valkuaistuotokseen

Ohutsuolesta imeytyvien aminohappojen eli OIV:n maidontuotantotarpeen laskeminen perustui aikaisemmin energiakorjattuun maitoon. Tälle ei kuitenkaan ole teoreettista perustetta, koska aminohappojen tarve maidontuotantoon ei lisäänny, jos energiakorjattu maito lisääntyy rasvapitoisuuden lisääntymisen takia.

OIV-tarve lasketaan nyt metabolisesta elopainosta, kuiva-aineen syöntimäärästä sekä valkuaistuotoksesta. Uudella kaavalla laskettu OIV-tarve nousee hieman korkeatuottoisilla lehmillä ja vastaavasti laskee matalatuottoisilla verrattuna vanhaan laskentatapaan. Vaikka matalatuottoisille lehmille laskennallisesti riittäisikin perusrehuista (säilörehu ja vilja) tuleva OIV, hyvälaatuisella valkuaisrehulla saadaan silti tuotosta lisättyä.

Ruokintasuositussivuille on laskettu RY- ja OIV-tarpeet eri tuotostasoille uusilla kaavoilla.

Nurmirehut uudistuivat täysin

Rehutaulukkoon on luotu täysin uudet nurmirehut, jotka korvaavat entiset nurmiheinäja puna-apilarehut. Harvinaisemmat kasvilajit ja esimerkiksi kokoviljasäilörehut säilyivät ennallaan. Lista uusista nurmirehuista löytyy "Tietoa palvelusta" > "Muuttuneet tiedot 2004" -sivulta.

Uudet nurmirehut perustuvat kotimaisiin koeaineistoihin. Rehujen koostumus ja rehuarvot on laskettu D-arvon perusteella. Eri nurmiheinälajeja, typpilannoitustasoja tai säilöntälaadultaan erilaisia rehuja ei enää esitetä.

Taulukoissa esitetyt sulavuudet ovat viitteellisiä. Ruokinnan suunnittelussa on luotettavinta käyttää joko NIRtekniikalla määritettyä tai sellulaasiliukoisuuteen perustuvaa D-arvoa. Kemiallisen koostumuksen kuten raakavalkuaisen tai raakakuidun perusteella arvioidun D-arvon virheet voivat olla todella suuria.

Rehuluokan 16 (Nurmikasvustot ja laidun) rehujen nimissä näkyy kasvilajia tarkoittava sana nurmiheinät. Nurmiheinä tarkoittaa tuoretta kasvavaa ruohoa yleensä, eikä rehujen nimissä enää erikseen mainita laidunta. Eihän ruohon kannalta ole merkitystä, syökö sen lehmä suoraan vai annetaan se valmiiksi niitettynä. Laidun on lypsylehmien ruokinnassa hyvin tärkeä rehu eikä nimiuudistuksella oteta kantaa laidunnuksen merkitykseen.

Odotettu NDF-kuitu

Rehujen koostumustietoihin lisättiin nyt neutraalidetergentti- eli NDF-kuitu. Se kuvaa solunseinäaineksen kokonaismäärää kasvimateriaalissa ja sopii huomattavasti raakakuitua paremmin kuvaamaan kasvien kuitua märehtijöiden ruuansulatuksen kannalta. NDF on kuidun määritysmenetelmän englanninkielisestä nimestä käytetty lyhenne, jota suomenkielessä voitaisiin

hyvin kutsua pelkästään kuiduksi. Jatkossa NDF korvaa raakakuidun ja voidaan puhua pelkästään kuidusta. Rehutaulukoissa esitetään tärkeimpien rehujen NDF-pitoisuudet pääasiassa kotimaisten analyysitulosten perusteella. Taulukoita täydennetään, kun uusia analyysituloksia kertyy.

Kirjoittaja on tutkija 
MTT:n Eläinravitsemuksen yksikössä Jokioisilla.