Arja Talvilahti 

ProRehustus tarjoaa
monipuolista palvelua 
maitotilan rehustukseen

Rehukustannus on suurin kustannuserä maidontuotannossa. Maitotilan menestymisen kannalta on oleellisen tärkeää, miten rehuntuotanto, rehujen hankinta ja rehunjako navetassa toteutetaan. Tilakohtaisesti väkirehujen hankintaa suunnittelemalla voi säästää tuhansia euroja vuodessa. ProRehustus -palveluun sisältyy säilörehuanalyysin tulkinta, rehuseosten ja rehujen täydentämisen suunnittelu, rehunjaon suunnittelu sekä rehukustannusten seuranta.

Suurin osa kesän säilörehusadosta ja viljasta on korjattu. Säilörehua on tullut yleensä runsaasti, kun kosteutta on ollut vähintään riittävästi. Rehun laatu vaihtelee erittäin paljon.

Sisäruokintakauden suunnittelu lähtee aina omien rehujen tuntemisesta.

Jos säilörehu on hyvää, lehmät syövät rehua paljon ja korkeatuottoisenkin karjan ruokinta onnistuu tavoitteiden mukaan kotoista viljaa täydentämällä.

Jos säilörehun D-arvo on alhainen tai syönti-indeksi alentunut, tuotostasossa täytyy tyytyä alempiin tavoitteisiin, ellei haluta nostaa väkirehuannoksia liian suuriksi. Säilörehu ei ole lehmän kannalta koskaan liian hyvää.

Suomalaisille maitotiloille on tarjolla edullinen ja monipuolinen säilörehun analysointijärjestelmä, jota jokaisen tilan kannattaa käyttää. Näytteen voi lähettää maitoauton mukana ja tuloksen saa nopeasti niin paperilla kuin sähköisesti. Kenenkään maidontuotantoon panostavan maidontuottajan ei kannata jättää omaa rehua analysoimatta. Siitä huolimatta miljoonia kiloja säilörehua syötetään tuntematta rehun rehuarvoa. Usein ruokintaongelmat johtuvatkin siitä, ettei tunneta omaa säilörehua ja siksi väkirehutäydennys ei toimi. Edustavan säilörehunäytteen ottamiseen kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa. Liian hyvällä tai huonosti omaa rehua edustavalla näytteellä pettää vain itseään. Omalta maitotilaneuvojalta voi myös pyytää apua rehunäytteen otossa.

ProRehustus -palvelu alkaa navetasta

Ennen kuin ruokintaa suunnitellaan paperilla ja tietokoneella, kannattaa käydä neuvojan kanssa navetassa. Ruokinta-asiantuntijalle käynti navetassa; navetan, lehmien ja rehujen näkeminen antaa tärkeää tietoa suunnittelun pohjaksi. Keskustelu lehmien äärellä tuo esille sellaisia asioita, jotka pelkkiä numeroita tuijottamalla olisi voinut jäädä huomaamatta.

Tärkeää taustatietoa ruokinnansuunnittelulle löytyy tilalta paljon. Uusissa ProTuotos kausiraporteissa on näkyvissä mm. eläinryhmittäin ja tuotosvaiheen mukaan niin rasva-, valkuainen kuin maidon ureapitoisuus. Sairaustiedot ja kuntoluokitus kertovat rehunjaon onnistumisesta. Toteutuneita rehukustannuksia kannattaa tarkastella samoin kuin elinikäistuotostakin. Maitoisa- palvelu kertoo lahjomattomasti, miten tilan karjanhoito toimii.

Rehubudjetti laskee rehun tarpeen

Maitotilaneuvojilla on käytössään MÄRE-ruokinnansuunnitteluohjelma, jolla voidaan laskea tilakohtainen maidontuotanto ja rehunkäyttöennuste halutuksi ajanjaksoksi ja jopa useaksi vuodeksi eteenpäin. Ohjelman laskenta perustuu täysin Laskentakeskuksessa olevien karjatietojen käyttöön. Ohjelma laskee halutulle ajanjaksolle annetuilla rehuille rehubudjetin; kuukausitasoisen rehunkäyttömäärän kiloina sekä rehukustannuksen euroina.

Rehubudjetti optimoi annetuilla rehuilla lehmän tarpeiden mukaisen rehustuksen edullisimmalla rehuvalikoimalla. Rehubudjettia voidaan käyttää esim. pyydettäessä tarjouksia ostorehuista. Suuremmissa erissä saadaan paljousalennus paljousalennus ja säästetään rahdissa. Toisaalta tilan varastot tai maksuvalmius voi edellyttää rehujen hankinnan pienemmissä erissä.

Kaikille tiloille ei sovi halvin väkirehuvaihtoehto, vilja - tiivisteruokinta. Mutta varmaan on myös tiloja, jotka ovat päätyneet käyttämään kalliimpia täysrehuja asiaa perustelematta. Lypsylehmien väkirehuksi sopii sekä ohra että kaura, mutta myös rehuvehnää alkaa olla saatavilla. Edullisilla rehujakeilla kuten leikkeellä, ohrarehulla tai mäskillä saadaan rehuannokseen monipuolisuutta. Myös ns. puolitiivisteistä voi löytyä sopivia, edullisia täydentäjiä omalle viljalle. Rypsirouhe tai rypsipuriste on erinomainen lypsylehmien valkuaistäydennysrehu. Onpa tiloja, jotka ruokkivat toimivasti viljalla ja täysrehulla.

Rehuostoissa voi säästää tuhansia euroja

Rehunkulutusseurannan mukaan 8 000 kg:n tuotostasolla rehua kuluu noin 6 000 ry/lehmä/vuosi. Näin laskettuna 30 lehmän karjassa rehuja kuluu vuodessa 180 000 ry. Väkirehun määrä rehuyksiköistä vaihtelee kolmanneksesta 60 %:iin. Jos lehmän rehuyksiköistä on puolet väkirehua, tila käyttää väkirehua lehmille noin 90 000 rehuyksikköä eli noin 90 000 kg vuodessa.

Karjassa kuluu väkirehuja noin 100 000 kiloa vuodessa nuorkarja mukaan lukien.

Väkirehun hinta voi vaihdella 12 sentistä (edullinen vilja ja valkuaistäydennys) 25 senttiin/ry (täysrehu). Esim. 30 lehmän karjassa hinnan vaihtelu tietää väkirehukustannuksen vaihtelua 12 000 eurosta 25 000 euroon.

Nykytekniikka helpottaa rehujen jakoa

Nykyaikainen viljan- ja väkirehun käsittelytekniikka mahdollistaa viljapohjaisen väkirehunjaon koneellistamisen ja automatisoinnin. Tekniikka ei välttämättä ole kallista. Käytettyjä myllyjä, kiskoruokkijoita ja spiraaleja voi saada hyvinkin edullisesti maidontuotannosta luopuneilta tiloilta.

Seosrehuvaunuja löytyy myös käytettyinä samoin säilörehunjakovaunuja. Uusikin tekniikka maksaa itsensä nopeasti takasin, jos sen avulla saatava kustannussäästö on useita tuhansia euroja vuodessa.

Pötsin kannalta on aina parempi, mitä tasaisemmin rehut tulevat pötsiin. Kun lehmillä on hyvälaatuista säilörehua ruokintapöydällä 23 h vuorokaudessa, lehmän syömä säilörehumäärä on mahdollisimman suuri. Myös väkirehu tulisi jakaa mahdollisimman usein, jotta pötsin olosuhteet pysyisivät tasaisina. Kun väkirehujen jakaminen useaan kertaan on työlästä, väkirehunjaon koneellistaminen tuo nopeasti niin työnsäästöä kuin lehmien terveyden ja tuotostason paranemista. Säilörehunjaon koneellistaminen raskaimpana työvaiheena kannattaa miettiä jo oman jaksamisen takia. Seosrehuruokinnan suosio ja lisääntyminen perustuukin sekä lehmän pötsin hyvinvointiin että rehunjaon helpottumiseen.

Huomio huippuherumisista kokonaisuuteen

Ruokintataulussa lasketaan eri tuotosvaiheessa olevien lehmien saama päivittäinen rehumäärä. Liian usein ruokinnansuunnittelussa keskustellaan vain huippukorkeisiin maitomääriin heruvien lehmien ruokkimisesta, kun päähuomio kannattaisi kiinnittää ruokintaan kokonaisuutena; koko karjan ruokintaan ja eläinten terveyteen, hedelmällisyyteen, työnkäyttöön ja rehukustannukseen. Jos lehmä heruu 60 kg päivässä, sen täytyy olla erittäin hyvä säilörehun

syöjä ja säilörehua täytyy olla koko ajan saatavilla. Harva lehmä pystyy herumaan huipputuotoksiin huonolla säilörehulla ja korkeilla väkirehutasoilla ilman, että se näkyy lehmän terveydessä, tiinehtymisessä ja kestävyydessä. Seosrehuruokinnalla, jossa seos tehdään vastaamaan esim. 30 kg:n tuotostasoa, hyvät lehmät lypsävät syömällä enemmän.

Ota kaikki hyöty ProRehustus -palvelusta

Sovi maitotilaneuvojan kanssa jo puhelimessa, että haluat laskea millä rehuilla lehmät talven aikana ruokitaan. Tällöin neuvoja tietää varata riittävästi aikaa ja materiaalia ruokinnansuunnitteluun.

Ota ennakkoon rehunäytteet, jotta tulokset ovat neuvojalla nähtävänä. Arvioi eri satojen rehumäärät ja ota näyte paitsi kesä- ja syksysadosta myös eri varastoista. Eri satojen rehupaalit kannattaa merkitä esim. spraymaalilla, jotta ne voidaan tunnistaa rehujen syöttövaiheessa. Kysy valmiiksi eri rehujen hintoja, jotta rehubudjetti perustuu mahdollisimman oikeisiin hintoihin.

Kun rehubudjetti on valmis, lopullinen tilaaminen ja hinnoista sopiminen voi vielä tuoda lisää määräalennuksia.

Käy ruokinnansuunnittelijan kanssa navetassa, jotta suunnitelmasta tulisi juuri teidän tilalle räätälöity. Ruokinnansuunnitteluun kuuluu myös toteutuksen miettiminen - ei kannata tehdä niin monimutkaista suunnitelmaa, että se ei toimi käytännössä työläytensä takia. Kysele myös muiden tilojen kokemuksista ja pyydä kehittämisehdotuksia, sillä maitotilaneuvoja käy yleensä kymmenillä maitotiloilla. Ulkopuolinen näkee paljon asioita, joita ei aina tule sanottua ääneen.

Kirjoittaja on Kotieläintoimiston päällikkö 
ProAgria Etelä-Pohjanmaan Maaseutukeskuksessa