Jaakko Helminen 

Maidon makuvirheiden vaara suuri tänä syksynä

Märkä korjuusää hankaloittaa esikuivatun säilörehun korjuuta. Rehun kuiva-ainepitoisuus jää alhaiseksi, esikuivatuksen edut menetetään ja korjuussa joudutaan taistelemaan pehmeän pellon pinnan ja nurmen rikkoutumista vastaan. Tällaisen rehun syötössä on oltava tarkkana, ettei maitoon pääse syntymään makuvirheitä.

Esikuivattu märkä säilörehu on yleensä heikkolaatuisempaa kuin vastaava märkä tuoresäilörehu.

Tuorerehu on heti korjuussa hapotettu, joten esikuivatuksen aiheuttamaa hävikkiä ei pääse tapahtumaan. Toinen seikka on puristenesteen poistuminen. Perinteisessä tuorerehunteossa siihen on varauduttu. Siilot on varustettu johtimilla, jollei muuten niin siilon pohjalle asetelluin putkin tai riuin. Esikuivatussa ehussa ei ole läheskään aina varauduttu puristenesteen erittymiseen, vielä vähemmän sen poisjohtamiseen. Paali pyritään käärimään tiiviiksi paketiksi, josta ei mitään pääse ulos. Vaikka puristenesteessä poistuu ravinteita ja se aiheuttaa tappioita, rehun käymislaadun kannalta kaikki erittyvä puristeneste pitää poistua rehusta.

Tuoreen, 22 % kuiva-ainetta sisältävän säilörehun happamuuden tulee olla 4, jotta rehu säilyisi hyvin. Kun rehu on esikuivattua esimerkiksi 40 % kuiva-aineeseen, happamuuden tulee olla pH 4,5.

Entä jos rehu on märempää kuin 22 %. Voi kuvitella, että puristenesteen ympäröimän ruohon kuiva-ainepitoisuus on hyvin alhainen. Tällaisen rehun happamuuden tulisi tämän mukaisesti olla selvästi alle 4, mutta näin ei käytännössä ole, vaan mitatun happamuuden ja vaatimushappamuuden ero on merkittävän suuri. Tämä tarkoittaa sitä, että puristenesteeseen jäänyt rehu on virhekäynyttä, voimakkaalle haisevaa ja huonosti maittavaa.

Rehujen analysointi välttämätöntä

Tilalla kannattaa selvittää rehujen riittävyys ja mahdollisuus huonojen rehuerien hylkäämiseen. Jos rehua on riittävästi, ruokinta kannattaa aloittaa heti kunnon rehuilla. Märkiä, epäilyksenalaisia rehuja käytetään vain äärimmäisessä hätätilanteessa.

Näytteenotolle ja rehujen analysoinnille on tänä syksynä kaikkien aikojen tilaus. Laadun vaihtelut ovat suuria, rehua on paljon ja sitä on tehty monella menetelmällä. Analyysitodistus on rehuntekijälle sekä palaute onnistumisesta sekä ohje onnistuneen ruokinnan järjestämisestä tulevalle sisäruokintakaudelle.

Rehun määrä alkavalla sisäruokintakaudella on todennäköisesti ennätysmäisen runsas. Kosteus on tuottanut hyvän nurmen kasvun, siilot tiloilla ovat kukkuroillaan ja paalirivit tievarsilla ovat entistä pitempiä.

Ammoniakki tärkeä mittari

Virhekäymisissä rehun valkuaisaine hajoaa ammoniakiksi ja syntyy haihtuvia happoja kuten etikkahappoa ja voihappoa. Nämä tuntuvat rehun hajussa voimakkaina, ja haju tarttuu käsiin ja vaatteisiin helposti.

Voimakas haju voi siirtyä maitoon ja aiheuttaa maku- ja hajuvirheitä. Rehun ammoniakkiluku ilmoitetaan ammoniakkitypen määränä rehun kokonaistypestä. Tavoitearvo hyvälle rehulle on alle 5. Mitä pidemmälle rehukäyminen etenee, sitä korkeampi ammoniakkiluku on. Korkea ammoniakkiluku on merkki rehuvalkuaisen laadun heikkenemisestä, mikä vähentää rehun syöntiä ja tuotosta.

Laatuarvosana tärkeä maidon laadulle

Laatuarvosana ilmoitetaan koulunumeroina (4-10), ja se on yleisarvosana rehun käymislaadulle. Laatuarvosana lasketaan rehun pH-luvun, ammoniakkipitoisuuden ja haihtuvien rasvahappojen perusteella ja siihen vaikuttaa myös kuiva-ainepitoisuus. Laatuarvosana kuvaa erityisen hyvin tuoreena säilöttyjen ja lievästi esikuivattujen rehujen (kuiva-aine alle 30) voihappokäymisriskiä. Jos arvosana on 5 tai alle, on riski varsin suuri kohonneelle maidon voihappoitiöpitoisuudelle ja makuvirheen esiintymiselle. Nämä kaksi mainittua seikkaa tulevat olemaan kriittisen tärkeät maidon laatutekijät tulevan talven aikana.

Jos laatuarvosana on 6-7, rehun syötössä tulee noudattaa varovaisuutta. Mikäli arvosana on 4 tai 5, rehua tulisi syöttää vain äärimmäisessä hätätilanteessa.

Virhemaku siirtyy maitoon eri teitä

1. Maito joutuu suoraan kosketukseen rehun, rehun hajun tai navettailman kanssa. Nykyisin tämä on verrattain harvinaista, koska maito kulkee putkistossa tilasäiliöön.

2. Navetta- tai röyhtäisyilmasta hengityselimiä pitkin vereen ja edelleen maitoon 15-30 sekunnissa.
   Haihtuvat rehun aineosat joutuvat lehmän hengitysilman kautta nopeasti keuhkoihin ja edelleen vereen ja maitoon.

3. Rehusta ruuansulatuskanavaan ja edelleen vereen ja maitoon 20-40 minuutissa.

Voimakkaat makuaineet, virhekäymisten haihtuvat rasvahapot ja erilaiset proteiinien hajoamistuotteet kuten ammoniakki ja amiinit imeytyvät alle tunnin sisällä pötsistä verenkiertoon ja siirtyvät maitoon. Rehusta johtuva makuvirhe on voimakkaimmillaan 2- 3 tuntia ruokinnasta. Eräissä tapauksissa makuvirhe on erilainen aamu- ja iltamaidossa riippuen ruokinnan ajankohdasta suhteessa lypsyyn.

Kirjoittaja on kenttäpäällikkö Valion Alkutuotannossa