Sisäruokinta 6 / 2004
![]() Kuva Jaakko Helminen
Väkirehukioskit: Koneellinen rehuvaunujen täyttö edellyttää 100-150 neliömetrin rehukeskusta. |
Heikki Niskanen Ruokintatöiden
keventämiseen Eläinten ruokinta teettää navetassa lypsyn jälkeen toiseksi eniten työtä. Päivittäin rehuja siirretään ja jaetaan jopa tuhansia kiloja. Koneet keventävät omaa työtä ja rehustus muuttuu jakolaitteiden seurannaksi. Ruokintakoneilla on helppo lisätä rehun jakokertoja. Ruokintatyön keventämisen suunnittelu alkaa rehuntuotannosta ja jatkuu varastoilta ruokintapöydälle saakka. Tilakohtaisesti koneellistamispäätökset kannattaa tehdä ajoissa, vaikka tuntuisi vielä siltä, että kyllä talikkolinjalla pärjätään. Työn keventäminen ajoissa lisää jaksamista. Voimaan tulleissa uusissa tuki- ja lainaehdoissa on huomioitu myös ruokintakoneet. Tukimuodoista saa lisätietoa maatalousviranomaisilta ja rahalaitoksista. Suunnittele rehuketjut pellolta ruokintaan saakka Säilörehuketjussa varastointiin, rehun irrotukseen ja siirtoon navetalle, sekä ruokkijan valintaan vaikuttaa, korjataanko rehu pitkänä vai lyhyeksi silputtuna. Pisimmälle automatisoitu |
||||||||||||||
|
säilörehuruokinta puoltaa tarkkuussilppurikorjuuta. Selvitettävä on myöskin vaatiiko rehunjako ajomiehen vai liikkuuko ruokkija kiskoilla ohjelmoinnin mukaisesti. Säilörehun välivarastoinnin merkitys korostuu etenkin pakkastalvina. Siirretäänkö rehu rehulavoilla, rehuvaunulla tai koneellisella jakolaitteella lehmien syötäväksi, vaatii tilakohtaisen pohdinnan. Miten rehu- ja ruokintaketju toimii, jos tuotantoa laajennetaan? Ratkaisevaa on ruokintapöydän leveys, sen pituus ja muoto. Lisäksi konevalinnoissa on pohdittava jakokertojen lukumääriä vuorokaudessa. Paljonko rehua sopii vaunun säiliöön ja mille eläinmäärälle yksi täyttökerta riittää. Jos säilörehu joudutaan varastoimaan märkänä, rehua kuivaainemäärällä mitattuna sopii täyttöpöytään tai jakovaunuun huomattavasti vähemmän kuin kuivempaa rehua. Ruokintakiskojen asentaminen parsinavettaan vaatii oman suunnittelunsa. Samalla on ratkaistava, missä jakovaunun täyttö tapahtuu ja miten sijoitetaan vaunun latauspaikka sivuun varsinaiselta ruokintalinjalta. Maito- ja tyhjöputkien lisäksi katon rajaan asennetaan usein kiskot lypsinten siirtämiseen. Jos navetan sisäkorkeus on pieni, kiskojärjestelmien suunnittelu ja asentaminen vaatii todella paljon pohdintaa. Pihatoissa rehunjakoon vaikuttaa ruokintapaikkojen suhde eläinmäärään. Automaattinen lypsyjärjestelmä vaatii väkirehua lypsyasemalla, sekä säilö- tai seosrehun jakokertojen lisäämistä. Pihatoissa säilörehun jakoon soveltuvat samat ketjut kuin parsinavetassakin. Väkirehukioskit voivat jakaa 1-3 rehua ohjelmoinnin mukaisesti. Pisimmälle vietyä rehunjakoa edustaa seosrehuruokinta. Seosrehua voidaan jakaa apevaunulla, matto- tai ketjupöydällä sekä kiskovaunulla. Seosrehuruokinnan toteuttaminen vaatii varastot eri rehujakeille ja puhtaat piha-alueet. Väkirehujen kohdalla on mietittävä oman viljan varastointi ja jauhatus sekä rehunjako navetassa. Yhtälailla suunnitellaan ostorehut ja niiden käyttö. Pyörillä työnnettävän väkirehuvaunun säiliö lokeroidaan eri rehulle ja annostelu tapahtuu mitta-astioilla tai punnitsevalla rehukauhalla. Kiskovaunussa on myöskin useamman rehun sekä kivennäisten jakomahdollisuus tai vaunu voi tehdä rehuseoksen eri rehujakeista. Lehmäkohtainen jako toteutetaan tilavuuspainon tai punnitsemisen perusteella. Jakotarkkuuttta tulee tarkkailla säännöllisin punnituksin.
|
| |
Sisäruokinta 2/2004 | Maito ja Me | Toimitus |