Sisäruokinta 6 / 2004


Lypsyrobotti on hyvä ratkaisu tämän 
kokoisessa karjassa, kun hoitajia on yksi, 
Ari Korhonen toteaa. Se antaa joustoa työaikoihin.


Lypsävien makuuparret ovat kahdessa 
rivissä. Ruokintapöydälle pääsee 
erotteluportin kautta, joka ohjaa lehmät tarvittaessa lypsylle.


Pihaton yhteyteen on suunnitteilla 
rehuvarasto, jossa seosrehun lastaus 
ja sekoitus voidaan tehdä katon alla. Asuinrakennus on noin kilometrin 
päässä pihatosta.

Tuomo Linnakallio 

Automaattilypsyllä joustoa työaikaan

Sotkamolaisen Ari Korhosen pihatto valmistui marraskuussa 2003. Lehmäpaikkoja on 60 ja lypsäjänä DeLavalin VMS. Maidot hakee Kainuun Osuusmeijeri.

Lypsyrobotin Ari Korhonen valitsi perusteellisen pohdinnan jälkeen. -Vaihtoehtona oli kalanruoto ja 70-lehmää. Robottilypsy on kallista, mutta työaikojen joustomahdollisuus ratkaisi, Korhonen perustelee. Esimerkiksi rehunkorjuuta ei tarvitse keskeyttää lypsyn vuoksi, hän sanoo.

-Tämän kokoisessa yhden hoitajan karjassa robotti on hyvä ratkaisu. Jos lehmiä olisi sata valinta kallistuisi lypsyasemaan ja työntekijän palkkaamiseen, Korhonen sanoo. Ari Korhosen isä on apuna kiireaikoina sekä päivystää lomituksia. Avovaimo opiskelee muuta alaa eikä allergian vuoksi voi työskennellä navetassa.

Navetta täyteen

Uusi pihatto on Sotkamon Naapurivaaralla Korhosen isän kotitilan mailla. Ari Korhosen 20 kilometrin päässä sijaitsevalta kotitilalta siirtyi pihattoon parinkymmenen lehmän karja. Lisäksi hän kasvatti vuokranavetassa kymmenkunta hiehoa. Eläimiä on myös ostettu.

Lypsäviä on nyt 40 ja robotin kapasiteetista käytössä noin 70 %. Tavoitteena on lisätä 


Sisäruokinta
6/2004

Maito ja Me

Edelliset numerot

Toimitus

lehmiä vuoden loppuun mennessä 55:een, Korhonen sanoo.

-Alku oli työläs, mutta eläimet oppivat viikossa uuteen systeemiin. Itseltä meni puolisen vuotta, ennen kuin lypsyn ja ruokinnan uudet käytännöt asettuivat kohdalleen, Korhonen kertoo. -Robotti hälytti alussa usein. Keväästä lähtien hälytykset ovat selkeästi vähentyneet. Uutena asiana tuli myös aperuokinta.

DeLavalin VMS -automaattilypsykoneen valinnan ratkaisivat huollon saatavuus ja utarerakenne.

Karjassa on edelleen neljä lehmää, joille niukan maavaran tai pienten vetimien vuoksi lypsimet joudutaan kiinnittämään käsin Jalostuksessa Ari Korhonen panostaa hyvään utarerakenteeseen, hyvin liikkuviin, tervejalkaisiin lehmiin, jotka antavat maitonsa nopeasti. -Hitaat lehmät syövät lypsykapasiteettia, hän sanoo. -Kun navetta saadaan täyteen, aletaan laittaa myös liharotua.

-Lypsyllä lehmät käyvät keskimäärin 2,8 kertaa. Tiheämpää käyntiä ei kannata tavoitella, koska robotin huuhtelut ja pesut veisivät suhteettomasti aikaa lypsyltä.

Laatu on pysynyt E-luokassa, mutta ei ongelmitta. Robotin toimiessa vajaalla kapasiteetilla, maito voi lämmetä joutuessaan seisomaan putkissa, Ari Korhonen selittää.

Korhosen navetasta on perinteisesti tullut E-luokan maitoa. Viime vuonna täyttyi Walter Ehrström -kultamitalin vaatimus korkeimman laatuluokan maidon tuottamisesta 25 vuoden ajan.

Apetta kotoisista rehuista

Viljelyksessä on 113 ha, josta nurmea 40 ha, viljaa 65 ha ja loput kesannolla. Vilja on pääasiassa ohraa ja vehnää. Vehnää Korhonen käyttää aikaisuuden sekä korkean valkuaispitoisuuden vuoksi. Vilja tuoresäilötään litistettynä aumaan AIV2:lla. Lisäksi ostetaan kuivaa viljaa.

Traktorilla hinattava apevaunu vetää 12 m3. Täysi kuorma riittää 60 lehmän päivätarpeeseen. Aluksi Korhonen teki appeen aamuisin, mutta se ruuhkautti robotin. Nyt ape tehdään illalla ja jaetaan lypsäville 2 kertaa vuorokaudessa.

Lypsävien seoksessa on säilörehua, viljaa, soijaa sekä vitamiinit ja kivennäiset. Robotilla lehmät saavat lisäksi pienen annoksen Amino-Maituri 10 000:a.

Kantavat saavat syyssadon säilörehua sekä kivennäistä. Ummessaolevat syövät pääasiassa kuivaa heinää. Keskituotos on pysynyt entisellä, 9 500 kilon tasolla. Karjan lisäämisestä ja voimakkaasta karsimisesta johtuen nuorten eläinten osuus on suuri, joten jatkossa keskituotoksen nousu on todennäköistä.

-Ruokintakustannus on tärkeä. Keskituotoksia ei kannata hinnalla millä hyvänsä hinata älyttömän ylös. Aperuokinta toimii hyvin, kun seoksen ja systeemin saa kohdalleen, hän sanoo.

Väljyys lisää toimivuutta

Pihaton ulkomitat ovat 24 x 59 metriä, korkeus 7,5 metriä. Ilma vaihtuu poistopuhaltimilla. Makuuparret ovat 2-rivissä, eläinliikenteessä on ohjattu kierto esierottelulla. Lehmät kulkevat syömään erotteluportista, joka ohjaa lypsylle ne eläimet, joilla edellisestä lypsystä on kulunut tarpeeksi aikaa. Kokeilussa oli myös vapaa kierto, mutta osa lehmistä jäi pois lypsyltä.

-Pihatossa pitää olla väljyyttä, jotta se toimii, Korhonen sanoo. Lantakäytävä on 305 cm, ruokintapuolen käytävä 280 cm.

Raappa kolaa lantakäytävät 2 tunnin välein. Nuorkarjan puolella raappa käynnistetään 2 kertaa päivässä.

Makuu- ja ruokintaparsissa on matot. Parret isäntä puhdistaa kolme kertaa päivässä, jotta lehmät pysyvät puhtaana. Sorkkahoitaja käy kahdesti vuodessa.

Normit ylittävä valaistus auttaa kiimojen havaitsemisessa. Pikkuvasikoiden ternikasvattamo on varustettu lattialämmityksellä.

Sähkö on huomattava kuluerä. Lämpöä on tarkoitus ryhtyä tuottamaan maalämmöllä tai hakkeella. Varavoimanlähteenä on traktorikäyttöinen aggregaatti.

Korhonen harkitsee myös omaa kaivoa käyttökustannusten pienentämiseksi. Vettä kuluu kaikkiaan 6 kuutiota päivässä.

Säilörehun Korhonen korjaa aumaan kolmen tilan porukassa yhteisillä koneilla. Käytössä on silppuava noukinvaunu. Yhteensä porukka korjaa rehut noin 100 hehtaarilta. Urakoitsija tekee paaleihin noin neljänneksen säilörehualasta.

Puimuri on 3 tilan yhteisomistuksessa. Myös lietekoneet ovat yhteisomistuksessa. Korhosella on oma kuivaamo, jossa pääasiassa kuivataan viljaa rahtina muille.

Oppia isoista navetoista

Pihaton suunnitteluvaiheessa Korhoset kävivät ulkomaita myöten tutustumassa erilaisiin navetoihin. Ari Korhonen sanoo saaneensa etenkin saksalaisilta tiloilta ideoita ison navetan toimivista ratkaisuista.

-Isännät kertoivat avoimesti myös huonoiksi kokemistaan ratkaisuista, hän kiittelee.

Entä onko omassa pihatossa jotakin, jonka nyt tekisi toisin?

-Nykyiset poikimakarsinat ovat ahtaita etenkin, jos joutuu vetämään, Ari Korhonen sanoo. Ne muutetaan isoksi karsinaksi. Samalla kiinteä/ritiläpohja vaihdetaan olkipohjaksi, koska vastasyntyneen jalka jää helposti ritilän väliin.

Nelimetrinen ruokintapöytä saisi olla puoli metriä leveämpi. Jos lehmiä on molemmin puolin pöytää, sen pitäisi olla 5 metrinen, hän sanoo. Suunnitteilla on rehuvarasto navetan päähän. Se helpottaisi myös traktorin käynnistystä talvipakkasilla, Ari Korhonen toteaa.

Nuorella kainuulaisviljelijällä on luja usko maidontuotantoon.

-Tässä navetassa tuotetaan maitoa seuraavat 10 vuotta. Tavoitteena on nostaa keskituotos 10 000 kiloon ja lähettää meijeriin 600 000 litraa maitoa vuodessa.

Korhonen kaavailee rakentavansa tulevaisuudessa vielä uuden navetan, joka kolminkertaistaa tuotannon ja mahdollistaa työntekijän palkkaamisen. - Parinsadan lehmän pihatossa lypsetään lypsyasemalla, hän sanoo.

Kirjoittaja on Valion neuvonta-agrologi.

Robottitilan sähkökeskukset 
mitoitettiin tulevaisuuteen

Ari Korhonen pitää pihattonsa sähkötoimisen tekniikan varmaa toimimista tärkeänä. Siksi hän teetti sähköistyksen suunnittelun alan ammattilaisilla. Samalla pohdittiin tulevaisuuden sähköntarpeet. Suunnittelijat kävivät tilalla sekä neuvottelivat monista sähkön toimitukseen liittyvistä yksityiskohdista paikallisen sähköyhtiön kanssa.

-Pihatto vaati uudella rakennuspaikalla täysin uudet sähkölinjat ja uuden muuntamon.

Uuden pihaton sähkökeskukset riittävät vaikka 180 lehmälle. Sähkösuunnittelussa varauduttiin ennakolta tuotannon mahdolliseen laajennukseen samalla pääkeskusinvestoinnilla, Ari Korhonen pohtii.

Pihaton valaistus on mitoitettiin siten, että valon puolesta lehmien kiimaan tulo ajallaan varmistuu. Suomessa annetut valaistusohjeistukset ovat alhaisemmat esimerkiksi Keski-Eurooppaan verrattuna.

Vikavirtasuojauksen toteutukseen kiinnitettiin huomiota. Samoin ylijännitesuojaus toteutettiin huolella, jotta ukkonen ei pääse häiritsemään robotin, tietokoneiden tai muiden sähkölaitteiden toimintaa. Varavoimaliitäntä on luonnollisesti myös mukana.

Suunnittelijana toiminut Agro-Elektro Oy on laatinut valtakunnallisia karjatilojen sähköohjeistuksia mm. TEkeskusten käyttöön.

-Lypsyrobotin toimittajilla on paljon hyvää sähkötietoa, jonka he luovuttavat kaupanteon yhteydessä viljelijälle. Sähkön tarve on kuitenkin aina kartoitettava sähköalan ammattimiehen ja viljelijän yhteisellä näkemyksellä. Sama sulakekoko ei suinkaan käy jokaiselle robottitilalle, DI Sirpa Tertsunen Agro-Elektrosta tähdentää. Robotti on vain yksi kotieläinrakennuksen sähkön käyttäjä.

Kun tilalle hankitaan monia suuritehoisia sähkölaitteita eikä vanhoja sähköasennuksia huolleta, voi pahimmassa tapauksessa koko rakennus palaa. Vaara on myös silloin, kun robotti sijoitetaan vanhaan navettaan sähköistystä kohentamatta. Eikä uusissakaan rakennuksissa pelkkä palo-osastointi estä kaasujen leviämistä ja eläinkuolemia. Sähkösuunnittelu on tehtävä kunnolla, jotta laitteet toimivat moitteetta pitkällä aikavälillä.

 

 

 alkuun Sisäruokinta 2/2004 | Maito ja Me | Toimitus