Heikki Niskanen 

Neuvonnan ohjeita sisäruokintakauden säilörehuruokintaan
Maidon jalostuskelpoisuus ratkeaa jo tilalla

Tulevana sisäruokintakautena säilörehun laatu on poikkeuksellisen heikko. Tilakohtaiset toimintaohjeet ja niiden noudattaminen ovat tärkeitä. Vuosien kokemuksesta tiedämme, että vaikka säilörehun laatu on heikko, navettaolosuhteilla ja lypsyn puhtaudella pystytään pitämään maidon laatu korkeana. Navetassa voidaan estää voihappoitiöiden siirtyminen maitoon!

Kesän 2004 rehunkorjuussa on koettu kaikki sateiden ja peltojen pehmenemisen aiheuttamat 

ongelmat. Upottavat pellot lisäsivät konerikkoja ja sotkivat koneyhteistyön tai urakoinnin aikatauluja. Säilörehun esikuivaus ei ollut mahdollista ja lähes kaikki rehuerät korjattiin tuoreena. Rehuista erittyi runsaasti puristenestettä. Eniten rehulaatuun vaikuttaa pyöröpaalirehujen märkyys. Siilo- ja aumarehuista puristeneste on saatu talteen. Sateiden aiheuttamat työkatkot lisäsivät siilorehujen kuumentumista ja homeiden kasvua. Säilöntäaineena varmimmin on toiminut vain runsaasti muurahaishappoa sisältävät valmisteet, kuten AIV 2 plussa.

Ennen sisäruokinnan alkua on tarkistettava kaikki rehuvarastot ja arvioitava niiden syöttöjärjestys. Samalla otetaan rehunäytteet, joiden perusteella ruokintajärjestyksestä lopullisesti päätetään. Rehuanalyysejä kannattaa lähettää kaikista rehueristä. Korjuueräkohtaiset näytteet ovat nyt tärkeitä, sillä rehua korjattiin kevätsadon kohdalla jopa 2-3 viikon ajan.

Maidon jalostuskelpoisuus voidaan pitää hyvänä vaikka säilörehujen laatu on heikohko. Rehuperäisiä maitovirheitä ovat maidon maku- ja voihappo- ongelmat. Rehuanalyysien lisäksi syöttölaadun tarkka aistinvarainen arviointi on tehtävä jokaisen ruokintakerran aikana. Ruokintapöydän puhtaudella, ruokinnan ajoituksella, sekä huolellisella lypsyllä estetään voihappoitiöiden siirtyminen maitoon.

Lisäohjeita löytyy maitotilan laatukäsikirjasta kohdasta; miten ruokin heikkolaatuisella säilörehulla.

Muistilista

1. Selvitä rehun määrä ja laatu

Tee varasto- tai paalikohtaisesti arvio rehumäärästä sekä rehulaadusta. Poikkeava haju varastolla, rikkoontuneet muovit ja rehun väri ovat hyviä arviointikohteita. Muistele tai selvitä viljelymuistiinpanoista, miten rehuerän korjuu saatiin tehtyä: oliko kasvustossa niittovaiheessa kellastunutta juuriheinää, miten esikuivaus onnistui, ilmenikö karhoissa näkyvää hometta, pääsikö rehu lämpenemään varastossa työkatkojen aikana?

Runsas siilosta tai aumasta erittynyt puristenestemäärä on merkki rehun märkyydestä. Puristenesteen erittyminen säilöttävästä rehusta loppuu 26-28 % kuiva-ainepitoisuudessa.

Paalin pohjalla oleva puristeneste tai paalin viereen purkautunut neste kertoo rehun märkyydestä. Ota rehuerästä edustava näyte ja laita se aluelaboratorioon.

2. Laadi rehuille syöttöjärjestys

Rehuanalyyseihin ja omaan laatuarviointiin pohjautuen parasta säilörehua varataan runsaassa maidossa oleville lehmille. Pyri syöttämään märät rehut ennen pakkasten tuloa ja varaa kuivimmat talveksi. Säilöntävaiheessa kuumentunut rehu on varminta syöttää vasta ilmojen kylmettyä, koska se on erityisen altista pilaantumaan syyslämpimillä. Seuraa väliarvioinneilla rehun riittävyyttä kevääseen saakka.

3. Seuraa rehulaatua jokaisella ottokerralla

Rehulaadun arviointia kannattaa tehdä jatkuvasti. Jos rehussa on tummuneita ja pahanhajuisia rehukohtia, on ne parasta erotella syöttöön menevästä rehusta. Puristenesteessä makaava paali-, siilotai aumarehu ei ole ruokintakelpoista. Estä rehun ottopinnan lämpeneminen leikkaamalla rehua siististi ottorintauksesta. Seuraa rehun lämpötilaa myös ottopintaa syvemmältä. Syyskaudelle suositellaan rehun ottoa päivittäin ruokintaan, jolloin rehu pysyy tuoreena ja maittavana.

4. Pidä navetta ja ruokintapöytä puhtaana

Lämpimillä syyskeleillä säilörehu ei kestä välivarastointia. Mitä huonompi säilöntätulos on, sitä nopeammin rehu pilaantuu. Ota navettaan kerralla vain ruokintakerran säilörehumäärä. Huonolaatuisella rehulla (laatuarvosana alle 7 pistettä) ruokittaessa säilörehu jaetaan vasta lypsyn jälkeen tai 2-3 tuntia ennen lypsyä. Puhdista ruokintapöytä jokaisen säilörehuruokinnan jälkeen. Poista rehutähteet kompostiin tai lantalaan. Huolehdi navetan hyvästä tuuletuksesta ja sopivasta viileydestä. Kiinnitä huomio myös muiden rehujen ja kuivikkeiden laatuun.

5. Pidä parret ja lehmät puhtaana

Puhtaat lehmät ja lyhyeksi keritty karvapeite, etenkin utareiden alueella helpottaa lypsyn valmistelua. Pyyhi utareet ja nännit kostealla lypsyliinalla puhtaaksi. Jos joudut käyttämään vesipesua, kuivaa pinnat erityisen huolella. Ota alkusuihkeet ennen lypsinten kiinnittämistä. Kiinnitä lypsin ja varo alipainepäästöjä, koska se lisää navettailman ja epäpuhtauksien pääsyä maitoon. Käytä kuivikkeita, sillä se lisää eläinten hyvinvointia ja puhtautta.

Kirjoittaja on Valion neuvonta-agrologi.