Sisäruokinta 14.9.2005


Vanha ja uusi pihatto ovat peräkkäin ja 
sopivat maisemaan erinomaisesti. Edessä 
oleva nurmi on jaloittelualuetta.
Kuvat Paavo Tuovinen


Valvontahuoneesta näkee hyvin sekä 
robotille että pihattoon.


Pihatto laajennusosan puolelta kuvattuna.


Uuden ja vanhan pihaton raja kertoo 
selvästi, minkä verran korkeampi uusi 
pihatto on.


Uuden osan lantakäytävässä on kumiritilä betoniritilän päällä. Ongelmana on, että 
vanhan osan kumimatolla kulkevaa 
lantaraappaa ei voinutkaan käyttää 
kumiritilän päällä. Kumiritilän kiinnikkeiden 
vaihto ratkaissee ongelman.


Parsipedit ovat lehmille pehmeät ja mukavat. Jarmo Nykänen demonstroi asiaa 
pudottautumalla reilusti polvilleen.


Poikimakarsinoissa on parret, joita Nykäset pitävät hyvänä ratkaisuna. Poikiva lehmä hakeutuu turvalliseen parteen ja vasikka 
syntyy aina käytävälle.


Väkirehukioskeja on lypsyssä oleville 
lehmille kolme + robotin kioski.


Nykästen perhe kiittää lämpimästi navettakilpailun voiton johdosta 
saamistaan onnitteluista ja muistamisista. 
Vas. Lasse, Anne ja Maiju, Jarmo-isän 
sylissä Antti ja Aapo.

Paavo Tuovinen  

Navettavaliot 2005 -kilpailun voittaja esittelyssä
Valoisa robottipihatto

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty -sanonta pätee ilmeisen hyvin Anne ja Jarmo Nykäsen navettalaajennukseen. Rakentaminen pysyi aikataulussa, siirtymävaihe sujui ongelmitta, navetta täyttyi heti valmistuttuaan ja lopputulos on tavoiteltu. Kun kustannuksetkin vielä jäivät viitisentoista prosenttia alle budjetoidun, yrittäjillä on syytä hymyyn. Yksi etappi on saavutettu, ja siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Nykyisen pihaton tarina pitää aloittaa vuodesta 1999, jolloin valmistui 36 lehmäpaikan lämmin pihatto. Pihatto oli sen ajan suomalaisen rakennussuunnittelun mukaan matala lättänä, tosin kohtalaisen valoisa ja toiminnoiltaan onnistunut. Lypsypaikkana oli 2x2 tandem. Tila oli tällöin ehtinyt olla Jarmo ja Anne Nykäsen nimissä kymmenisen vuotta.

Sitten yrittäjiä puraisi robottikärpänen. Aika pian kävi selväksi, että tautiin on vain yksi lääke, robotin hankkiminen. Mutta kun yrittäjillä oli kokemusta, näkemystä ja harkintakykyä, uhkaava tilanne päätettiin kääntää voitoksi. Näin käynnistyi maidontuotannon kehityssuunnitelma, jossa päähuomio kohdistui maidontuotannon kehittämiseen ja laajentamiseen kokonaisuutena. Yhdessä asiassa robotti pääsi kuitenkin ratkaisijan rooliin, pihatto kasvaisi yhden robotin mittaiseksi eli noin 70 lehmäpaikkaan.

Lely-robotti tuli lypsyaseman tilalle marraskuussa 2003. Pihattolaajennuksen aloittamiseen oli aikaa vielä lähes puoli vuotta. Nyt oli hyvä mahdollisuus opettaa lypsyssä olevat lehmät robottilypsyyn ennen rakentamiskiireiden alkua. Ja totta kai opettelemista ja totuttelemista oli myös yrittäjillä. Nykästen mukaan siirtyminen parsinavetasta keskikokoiseen pihattoon ja robotin hankinta ennen laajennusta helpottivat muutoksia.

-Vajaa 40 lehmää oli meille äärettömän hyvä vaihe. Opittiin pyörittämään sen kokoista yksikköä. Hyppäys suoraan nykyiseen kokoluokkaan olisi ollut meille liian iso. Robottija lypsyasemapihatossa ruokintakin on aivan erilaista, robottinavetassa lehmät pidetään liikkeessä rehun avulla, Anne Nykänen uskaltaa nyt sanoa.

Ulkoasu miellyttämään
myös kaupunkilaisia


Vanha pihatto saneli uuden pihaton paikan ja ulkoasun. Vanhaa pihattoa tehtäessä laajennus oli jo otettu huomioon, päätyseinä vain pois ja lisää paikkoja entisen jatkoksi. Ja näin päätettiin tehdä, tosin uudesta osasta tulisi aikaisempaa leveämpi ja korkeampi. Entinen oli tehty puusta, samalla tavalla tehtäisiin myös uusi.

-Tila on kahden tien välissä. Olemme aina jonkun silmissä. Mikkelin kaupungin taajama on puolen kilometrin päässä. Meidän oli mietittävä myös sitä, miltä tämä näyttää kaupunkilaisten silmin, emäntä sanoo.

Ennen yhteydenottoa rakennussuunnittelijaan Nykäset hankkivat runsaasti tietoa laajennusta varten. Isoihin pihatoihin tutustuttiin Suomen lisäksi Hollannissa, Tanskassa, Ranskassa ja Ruotsissa. Kun palaset olivat yrittäjille selviä, navetan suunnittelija pääsi töihin.

-Navetoita on käytävä katsomassa mahdollisimman paljon, Jarmo Nykänen yllyttää laajentajia.

Yrittäjät olivat mukana Pro- Agria Etelä-Savon vetämässä rakentamistiimissä. Näin navetan pääsuunnittelijaksi tuli rakennusmestari Ari Vatanen. Hän teki myös navetan rakennepiirustukset. Pääpiirustusten tekeminen tuli Keski-Suomen maaseutukeskuksen Arto Leppäsen hoidettavaksi. 

Vatanen saa Nykäsiltä panoksestaan varauksetonta kiitosta. Vatasen rakennustiimeissä suunnittelu ja rakentaminen aikataulutetaan ja 


Teema

Maito ja Me

Edelliset numerot

Toimitus

budjetoidaan tarkasti. Niin tehtiin Nykäsilläkin. Syntyi selkeä projektisuunnitelma. Rakentaminen kilpailutettiin osina ja hankinnat tehtiin useilta eri tavarantoimittajilta. Nykästen mukaan tämä oli erittäin hyvä ratkaisu ja osatekijä varsinaisten rakentamiskustannusten 380 000 euron alvittoman budjetin alittumiseen yhdeksällä prosentilla eli 35 000 eurolla. Robotin kustannus, 140 000 euroa, nosti kokonaiskustannuksen kuitenkin yli budjetoidun. Tämä oli toki tiedossa etukäteen, kun tukisäännöt eivät salli robottikustannuksen sisällyttämistä kokonaisuudessaan kustannusarvioon. Kaikista osista ja töistä oli kirjallinen sopimus, jossitteluille ei toteutuksessa jäänyt sijaa.

Isäntäväki päätti pysyä poissa rakennustöistä, ja urakka annettiin pohjatöitä lukuun ottamatta useita navetoita rakentaneen Wolara Ky:n tehtäväksi. Urakoitsijalle ja tavarantoimittajille annettiin projektiaikataulu, josta kaikki osapuolet näkivät, milloin tavaroiden on oltava paikalla, jotta työ jatkuu häiriöttä. Urakoitsijan kanssa sovittiin valmistumispäivä. Pohjatyöt teetettiin tuntityönä.

-Itse emme juuri osallistuneet rakentamiseen, järjestelyihin kyllä. Kun työt on aikataulutettu kunnolla, tavaroita ei tarvitse ostaa pihalle pitkäksi aikaa seisomaan. Myös kustannusten seuranta on helppoa, kun kustannusarvio on laadittu oikein, Jarmo Nykänen sanoo.

Rakentaminen sujui suunnitellulla tavalla lietesäiliön pohjatöitä lukuun ottamatta. Sateinen kesä pakotti nostamaan säiliön suunniteltua ylemmäs. Liete menee nyt säiliöön pumppaamalla vapaan pudotuksen sijaan.

Ennen rakentamista
tapahtui paljon


Pihaton laajennus nähdään usein pelkkänä rakentamisena. Nykäset ajattelivat toisin. Kyse on tuotannon laajentamisesta ja siirtymisestä automaattilypsyyn.

Laajennuksen kannattavuus ratkeaa suurelta osin muuten kuin itse rakentamisessa. Pihaton laajentuminen edellytti lehmien lukumäärän tuplaamista. Robotti puolestaan edellyttää tasaista tuotantoa, jolloin lehmien on poi'ittava tarkan aikataulun mukaisesti. Poikimisten ajoitukset oli otettava huomioon myös hiehoja hankittaessa ja siemennettäessä.

Nykäset ryhtyivät systemaattisesti etsimään ostettavia eläimiä. Ostoslistalle kertyi useasta paikasta siementämättömiä hiehoja, joille tehtiin siemennyssuunnitelma sekä sonnin että poikimisajankohdan osalta. Ostettuja eläimiä hoidettiin kolmella eri tilalla. 

-Siementämättömien hiehojen hinta oli kohtuullinen. Lisäksi voimme siementää nämä hiehot haluamallamme sonnilla, Anne Nykänen sanoo. 

Pihaton laajennus valmistui lokakuussa 2004. Vuoden lopussa lehmiä oli 65. Nyt lehmäluku pyörii noin 70:ssä. Kun investointi tuli pikaisesti täyteen käyttöön, kiinteille kustannuksille alkoi nopeasti kertyä katetta ja yksikön kannattavuus nousi muutamassa kuukaudessa investoinnilla tavoitellulle tasolle. Tässä monet yrittäjät onnistuvat huonommin kuin Nykäset.

Hyppäys vajaasta 40 lehmästä seitsemäänkymmeneen lehmään pienentää yleensä lehmien keskituotosta, kun karjaan tulee hiehoja ja keskiarvon alapuolella olevista entistä useammat saavat jatkaa tuotannossa. Näin kävi Nykäsilläkin. Kymmentätuhatta kiloa lähennellyt tuotos pieneni reiluun 9 400 kiloon. Tuotannon pienentymiseen on selviä syitä. Ensikoita on nyt yli neljäkymmentä eli noin kuusikymmentä prosenttia lehmistä. Useita lehmiä pidettiin vuonna 2003 ummessa kahden kuukauden sijasta kolme, jopa neljä kuukautta, jotta lehmiä ei tarvitsisi opettaa robotille aivan lypsykauden lopussa. Poikimisen jälkeen lehmällä on kova tarve päästä maidostaan eroon, jolloin se tykästyy robottiin kuin lypsäjään konsanaan. 

Pihatosta tuli
käytännöllinen


Itse pihatto on valoisa, kahden pylväsrivin jakama tila. Lantakäytäviä on kaksi, makuuparret ovat kolmessa rivissä, huoltokäytävä kulkee navetan reunassa, ruokintapöytä lehmä- ja vasikkaosastojen välissä. 

Laajennusosa erottuu vanhasta leveämpänä ja korkeampana. Ilma on Nykästen mukaan uudella puolella selvästi raikkaampaa kuin vanhalla puolella. Toiminnallisuudessa ei tähänastisen kokemuksen mukaan tullut mokia, pihatto toimii suunnitellulla tavalla.

Väkirehu jaetaan lehmille neljästä kioskista, joista yksi on ummessa oleville ja pitkällä tiineinä oleville hiehoille. Robotilla on luonnollisesti myös oma kioskinsa. 

-Kun kioskeja on tarpeeksi, häirintää ei ole, Anne Nykänen sanoo.

Säilörehu tuodaan pyöröpaaleissa navettaan ja jaetaan pöydälle pienkuormaajalla. Tähän on tulossa jatkoinvestointina mattoruokkija. Vanhassa pihatossa oli raapalla puhdistettava avokouru. Ratkaisu säilyi ennallaan, tosin kourussa on nyt kumimatto, joka vähentää liukkautta ja pehmentää alustaa. Uudessa osassa on syvät ritiläkourut. Ritilöiden päällä on kumiritilät. Tarkoitus oli ulottaa raappapuhdistus myös ritiläosaan, mutta kumimattojen kiinnitys ei kestänyt raapan kulkua ja ritilät on jouduttu puhdistamaan käsin. Myyjä on luvannut vaihtaa kiinnitykset raapan kestäviksi. Lietekuiluissa on luonnollisesti myös lietekaasujen poisto.
Lehmille on parsipedit, jotka kuivitetaan purulla. Juomavesi tarjoillaan altaista.

Raikas ilma tulee sisään reunoilta itkupintojen kautta ja lähtee navetasta luukkujen kautta. Uuden osan loistevalaisimet on pudotettu irti laipiosta, jotta valaisimet eivät aiheuttaisi pyörteilyä. Savutestien mukaan katosta irti lasketut valaisimet ovat hyvä ratkaisu.

Lehmät liikkuvat pihatossa ja robotille vapaasti. Ulos jaloittelualueille ne pääsevät keskiosan ovista. Navetan sivulle laitumien viereen on suunniteltu jaloittelutarha. Kaikki eläimet pääsevät ulos myös talvella.

Hoito- ja sairaskarsinat ovat pihaton päädyssä, sorkkahoitokarsina erillisessä huoneessa, jonne voidaan ottaa hoidettavan lehmän lisäksi seuraava lehmä odottamaan vuoroaan. 

Navetan valvontahuone on robotin vieressä ja sivulla. Huoneen yhdestä ikkunasta näkee hyvin robotille ja toisesta hyvin pihattoon. Valvonnan apuna on myös kolme kameraa, joilla pihattoon ja robotille näkee myös talon sisältä.

Management
esimerkkinä


Navettavaliot-kilpailu järjestettiin ajatuksella, että tuloksista olisi toisillekin opiksi otettavaa. Mitä sellaista voittajien ratkaisuissa sitten on? Yrittäjien vastaukset painottuvat managementin eli johtamistaidon puolelle.

-Pitää osata kysyä neuvoa, eikä vain olla tietävinään, Jarmo Nykänen aprikoi. Emännän mukaan rakentamistiimistä oli huomattavasti apua. Samoin urakoitsijasta, joka oli perehtynyt maatalousrakentamiseen. Kumpikin painottaa tarkan suunnittelun, kirjallisten sopimusten ja seurannan merkitystä. Niiden avulla kokonaisuus hahmottuu ja pysyy yrittäjien hallinnassa.

Itse rakennus ja sen toiminnallisuus hahmottuvat oheisista kuvista kohtalaisen hyvin. Tervemenoa paikan päälle katsomaan. Nykäset ovat mukavaa porukkaa. Heiltä saa varmasti hyviä perusteluja ratkaisuille. 

 

 alkuun Teema | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus