Heikki Niskanen  

Laaturiskit hallintaan
Rehujen arviointi ja 
ruokinnan suunnittelu 
käynnistää navettakauden

Rehut ovat pääsääntöisesti korjuussa ja laidunruohon vähetessä siirrytään navettaruokintaan. Artturi-säilörehuanalyysin laatuarvosana selvittää rehun mahdollisen riskin maidon laadulle. Tavoitteena on yli 7 pisteen säilörehu. Jos rehulaatu on heikkoa, on säilörehuruokinnassa ja lypsyssä noudatettava erityisen tarkasti ohjeita, jotka löytyvät maitotilan laatukäsikirjasta.

Syksy on ruokinnan suunnittelun aikaa. Ajankohtaista on rehumäärien selvittäminen, näytteiden lähettäminen rehulaboratorioon, sekä rehujen syöttöjärjestyksen miettiminen. Sisäruokinta on parasta aloittaa kostealla rehulla tai käyttää paalirehuja. Totuta eläimet siirtoruokinnalla uuteen rehustukseen.

Navetan syyspuhdistus, lehmien pesu ja karvapeitteen leikkaus kannattaa tehdä heti sisäruokintaan siirryttäessä. Lyhyt karvapeite utareiden alueella helpottaa lypsyn valmistelua. Parsien kuivittaminen edesauttaa puhtaana pysymistä. 

Laatuvirheet vältettävissä 

Huonon säilörehun aiheuttamia maidon laatuvirheitä esiintyy runsaimmin heti sisäruokintakauden alussa. Ruokinta- ja lypsytyö vaativat nyt erityistä huolellisuutta.

Hyvä rehu, jonka laatu- ja koostumus ovat tavoitealueella lypsättää parhaiten. Virhekäynyt säilörehu lisää helposti maidon voihappobakteeriitiöpitoisuutta ja aiheuttaa maidon makuun muutoksia. Rehun homeet ovat tunnetusti karjalle ja jopa hoitajallekin vaarallisia.

Kesän 2004 säilörehut olivat todella huonoja. Maidon jalostuskelpoisuuden turvaaminen vaati tiloilla runsaasti lisätyötä. 

Merkittävimpiä toimenpiteitä laadun varmistamiseksi oli rehujen lajittelu ja puhtaaseen lypsämiseen syventyminen. Samat ohjeet ovat edelleen käyttökelpoisia, jos rehun laatu on heikko.

Arvioi rehulaatu
jokaisella ruokintakerralla

Säilörehun ruokintakelpoisuuden määrittämiseen parhaana kotikonstina on laadun aistinvarainen arviointi. Rehun väri ja haju ovat hyviä laatumittareita. 

Uusi, avattu paali tai rehusiilon ottopinta vaatii aina tarkistamisen. Onko rehussa värimuutoksia, tummuneita multaisia kohtia tai poikkeavaa märkyyttä päärehuun verrattuna. Virhekäyneelle rehulle on tunnusomaista voimakas, usein voihapon epämiellyttävä haju, joka leviää varaston ympäristöön, sekä tarttuu vaatetukseen. Avatusta rehupinnasta löytyvät lämpenemistai homepesäkkeet.

Kasaan painunut paali on merkki heikosta rehusta. Pilaantuneet rehukohdat on parasta erotella ruokintaan otettavasta rehusta jo varastopaikalla. Varsinkin koneellisessa rehunjakelussa sitä on vaikea tehdä navetalla. 

Lähetä säilörehunäyte

Artturi-säilörehuanalyysin laatuarvosana selvittää rehun mahdollisen riskin maidon laadulle. Tavoitteena on yli 7 pisteen säilörehu. Jos rehulaatu on heikkoa, on säilörehuruokinnassa ja lypsyssä noudatettava erityisen tarkasti ohjeita, jotka löytyvät maitotilan laatukäsikirjasta. 

Usein laatuarvosana ymmärretään myöskin ruokinnalliseksi arvioinniksi. Totta on se, että pilaantuneen rehun maittavuus on alentunut ja kaikkiaan rehuarvo on hyvään rehuun verrattuna heikompi. Ruokinta-arvojen kohdalla rehuerän D-arvo ja syönti-indeksi ovat hyviä mittareita. 

Yleisimmät rehuongelmat

Hyvin onnistuneissa esikuivatuissa säilörehuissa esiintyy harvoin voihappokäymistä. Rehun voihappokäyminen on yleisintä märissä säilörehuissa, jotka voivat olla korjattu perinteisellä tai esikuivatun säilörehun kalustolla. Säilörehun voihappobakteeri-itiöpitoisuus voi olla myöskin korkea rehun sisältämän runsaan maa-aineksen kautta.

Puristenesteen kertyminen paalin, siilon tai auman pohjalle johtaa aina ruokintakelvottomaan rehuun.

Kuivien rehujen ongelma on jälkipilaantuminen, sekä homeiden ja hiivojen kasvu rehupinnoissa. 

Yleisin tilakäynneillä esille tuleva rehuongelma on varastoidun rehun pintapilaantuminen. Laakasiiloissa ja rehuaumoissa on tummunutta ja lämpenevää rehua varaston pinnassa ja reunoilla.

Itiöongelma tulee esille usein laakasiilon avausvaiheessa. Siilon jyrkkä lopetusrintaus on rehulaadultaan heikompaa kuin päärehu. Tekovaiheessa rintauksen rehu jauhaantuu sekä traktorin pyörät puhdistuvat.

Merkittävin säilöntätappioita lisäävä tekijä on viiston lopetusrintauksen heikoksi jäävä painotus. Pelkän muovin varaan jätettyjen varastojen pintarehu on tunnetusti voihappoitiöpitoista. 

Usein riskirehuihin kuuluvat märäksi jääneet esikuivatut säilörehut. Liian pieni muurahaishappomäärä tai valmistuksessa käytetty maitohappobakteerivalmiste ei riitä tavoitehappamuuden saavuttamiseen. Osa lisätystä säilöntäaineesta poistuu jo puristenesteen mukana. Voihappokäyminen on yleistä märissä ja korkean pH-tason rehuissa. Märkien rehujen voihappokäyminen estyy tehokkaasti vain alle pH 4,0 happamuudessa.

Kirjoittaja on Valion neuvonta-agrologi.

Käytännön toimenpiteet
Säilörehuruokinnan avainkohdat:
	Selvitä säilörehun kokonaismäärä
	Tarkista korjuutiedoista säilönnän onnistumiseen liittyvät asiat
	Lähetä rehunäytteet ja laadi rehuille syöttöjärjestys
	Irroita rehu siilosta tai aumasta leikkaamalla. Varmista rehun ruokintakelpoisuus aistinvaraisesti hajun ja värin perusteella
	Ota rehua päivittäin ruokintaan
	Seuraa rehun ottopinnan laatua. Estä ottopinnan lämpeneminen esim. lisäpainotuksella
	Pyri lyhyeen välivarastointiaikaan
	Pidä rehutilat ja ruokintalaitteet puhtaana
Navetan työjärjestys:
	Varmista navetan ilmanvaihdon toimivuus
	Puhdista eläimet laidunkauden jäljiltä ja leikkaa karvapeite lyhyeksi
	Puhdista ruokintapöytä jokaisen säilörehuruokinnan jälkeen
	Puhdista parret ennen lypsyn aloitusta. Lisää kuivitusta lehmien pitämiseksi puhtaana
	Älä jaa säilörehua lypsyn aikana
	Erittäin likaiset utareet on pestävä erikseen jo hyvissä ajoin ennen lypsyä
	Käytä utareen ja nännien pyyhkimiseen lämmintä ja kosteaa kangaspyyhettä. Puhdista pinnat huolella ja kuivaa ne hyvin
	Ota alkusuihkeet tarkistusastiaan
	Kiinnitä lypsin ilman suhinoita
	Seuraa lypsimen asentoa ja varo tyhjälypsyä
Automaattilypsyn erityisohjeet
	Rehulaadun ja ruokintatöiden kohdalla pätevät samat ohjeet kuin muissakin navetoissa. Automaattilypsyssä laitteisto hoitaa lypsyn valmistelut. Käytännön havainnot osoittavat laitteiden puhdistustehon utareen alaosan ja nännien osalta vaihtelevaksi. Automaattilypsyssä on olennaista, että lehmien utareet ovat mahdollisimman puhtaat jo lypsylle tultaessa. Lehmien likaantumisen syynä voivat olla käytävillä makaavat lehmät, väärät parsisäädöt tai liian vähäinen kuivitus. Laitteiston puhdistustulosta tulee seurata, sillä kone ei sitä rekisteröi ennen tai jälkeen lypsyn.