Sisäruokinta 14.9.2005 Jos säilörehun kuiva-ainepitoisuus ja laatu ovat arvailujen varassa, voi ruokinta olla pitkän aikaa liian köyhää tai liian väkirehu- pitoista. Seosrehuruokinnassa säilörehu kannattaa tutkituttaa useita kertoja kuukaudessa. |
Silja Vuori
Kaksi
apeseosta riittää Seosrehua käyttävällä maitotilalla kannattaa tehdä kaksi erilaista apeseosta. Lypsylehmille ja lihanaudoille käy sama seos, mutta ummessa oleville lehmille ja tiineille hiehoille tarvitaan kevyempi versio. Puolivuotiaasta siemennykseen saakka hiehoille voi antaa osittain lypsävien lehmien seosta ja osittain ummessaolevien lehmien seosta. |
|
Väkirehun määrä seosrehussa ratkaistaan säilörehun sulavuuden eli D -arvon perusteella. Jos se on yli 69, riittää väkirehun osuudeksi 45 prosenttia. Jos D -arvo jää alle 65, väkirehun osuutta nostetaan Puumalan mukaan 55-60 prosenttiin. -Väkirehun määrän mietinnässä suosittelen kuitenkin maltillisuutta. Seosrehua syövä eläin ei voi vapaasti valita korsi- ja väkirehun välillä, vaan joutuu elämään ihmisen ehdoilla, Työtehoseuran Katetta tilasekoituksella -hanketta vetävä Puumala sanoo. Liian tuhti ape lihottaa Valkuaisen määrällä seoksessa säädellään lehmien lihomista alenevan maidon tuotannon vaiheessa. Siksi Puumala ei suosittele valkuaisrehun laittamista ruokintakioskiin vaan suoraan appeen sekaan. Lypsylehmien kivennäistäydennyksessä huolehditaan kalsiumin, magnesiumin, natriumin, sinkin, kuparin ja seleenin saannista, koska niistä tulee helpoimmin puute. Ummessa olevien ja tunnutettavien energian ja valkuaisen sekä etenkin kalsiumin tarve on pienempi kuin lypsävien lehmien. Niiden ruokahalu on yleensä kova ja ne lihovat liikaa ennen poikimista, jos ne saavat lypsäville lehmille tarkoitettua apetta. Lihominen yhdessä tarvetta suuremman kalsiumin saannin kanssa ennen poikimista saattaa altistaa halvauksille. Seosrehua nuorkarjalle Puolivuotiaille lehmävasikoille ja tiinehtymättömille hiehoille sopii Puumalan mukaan lypsylehmien seosrehu, jota laimennetaan kolmen neljän päivän välein säilörehulla tai ummessaolevien lehmien seoksella. Tiineet hiehot pärjäävät ummessa olevien lehmien seoksella, koska niiden ravinnontarpeet ovat melko samanlaiset. Lihasonnit selviävät lypsävien lehmien seoksella, mutta isoimmissa karjoissa lihanaudoille kannattaa tehdä oma seos. Seosrehuruokinta sopii myös pikkuvasikoille. Ne kehittyvät märehtijöiksi parin kolmen ensimmäisen kuukauden aikana, joten lypsylehmien seoksen lisäksi 3 - 4 kuukauden ikäisille vasikoille voisi antaa viljaa ja rypsirouhetta tai täysrehua. Säilörehun analysointi tärkeää seosrehutiloilla -Seosrehuruokinnassa olennaista on, että eläin ei itse voi säätää omaa karkearehun saantiaan, vaan ihminen päättää mitä eläin syö ja missä suhteessa. Siksi on tärkeää tietää koko ajan säilörehun laatu ja kuiva-ainepitoisuus. Säilörehun säännöllinen analysointi auttaa kuiva-ainepitoisuuden määrittämisessä. Kun pitoisuus tiedetään, osataan antaa oikein väkirehua ja säilörehua, Puumala sanoo. Seosrehutilalla olisi hyvä tutkituttaa säilörehu esimerkiksi joka toinen viikko. Rehunäytteiden ottamisesta kolme kertaa kuussa kertyy Puumalan laskujen mukaan hintaa maitolitraa kohden vain muutamia sentin sadasosia. Säästäminen voi olla kallista, kun se tehdään väärässä kohdassa. Jos säilörehun kuiva-ainepitoisuus jää arvioiden varaan, voi ruokinta olla pitkän aikaa liian köyhää ja toisella kertaa taas liian väkirehupitoista. Nämä puutteet näkyvät eläinten terveydessä.
|
 |
Teema | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus |