Sisäruokinta 14.9.2005 Lehmät syövät yhtä aikaa. Ruokintapöydällä pitää olla riittävästi tilaa, jotta arvoasteikossa alimmatkin pääsevät syömään rauhassa. |
Laura Hänninen Ruoka merkitsee myös ajankulua Lehmillä on sisäsyntyinen syömisen tarve Lehmillä on sisäsyntyinen syömisen tarve: niiden on käytettävä ruokailuun liittyviin toimintoihin (märehtiminen, syöminen) aikaa reilusti yli puoli vuorokautta. Tämä on ymmärrettävää, kun mietimme karuja olosuhteita, joihin nauta lajina kehittyi. Jos syömistoimintojen tarve jää täyttymättä, seurauksena saattaa ilmetä käyttäytymishäiriöitä. |
|
jossa se kävelee verkkaisesti joustavalla alustalla, ja nyhtää heinää suuhunsa. Nauta valikoi rehua vuorokauden ajan mukaan Nautojen syömiskäyttäytymisessä on viime vuosina löydetty uutta tietoa. Naudat valikoivat syömäänsä rehua vuorokauden ajan mukaan. Aamupäivisin hamuillaan mieluummin nopeammin sulavia kasvinosia ja iltaisin kelpaa kortisempikin tavara, jolloin pötsille jää töitä yön pimeydessä. Naudat syövät yhtä aikaa Lehmä tahdistaa käyttäytymisensä ryhmän muiden eläinten kanssa; ruokailuaikana syödään ja lepoaikana levätään. Tämän vuoksi navetoissa, joissa ruokapöytätilaa ei ole riittävästi, tulee helposti ongelmia ja ryhmän arvoasteikon alimmat, eli usein hiehot, joutuvat aina väistämään ylempiään. Väkirehuautomaateilla on kilpailu yleistä, sillä automaatteja on yleensä vähän. Muutaman tunnin tarkkailu ruokinta-automaateilla kertoo niiden toiminnasta paljon: suomalainen tutkimus osoitti, että huonosti suunnitellussa ruokintaautomaatissa jopa puolet käynneistä päättyy toisen lehmän häirintään. Myös huonosti suunniteltu lehmäliikenne lypsyrobottinavetassa verottaa lauman alimpien jalkoja, jos ne joutuvat ensin jonottamaan automaatille ja sen jälkeen vielä syömään. Kielenpyörityksen syyt kannattaa selvittää Jos lehmällä ei ole riittävästi korsirehua tai pääsy ruokintapöydälle on esimerkiksi ruuhkan vuoksi estynyt, se voi sijaistoimintona pyörittää kieltään. Kielenpyöritys imitoi heinän nyhtämistä: nauta pyöräyttää kielensä ilmaheinän ympärille. Käyttäytymishäiriö voi ilmetä myös kielen mukeltamisena suun sisällä tai sen lerputtamisena kokonaan suun ulkopuolella. Kielenpyörityksen aikana erittyy elimistöön aivojen omia mielihyvähormoneja, endorfiineja. Tämä voi olla syynä kielenpyörityksen esiintymiseen öisin ja iltaisin, jolloin navetassa on vähemmän muita virikkeitä. Lehmä ikään kuin douppaa itsensä mukavaan vireeseen puuduttavassa ympäristössä. Kielenpyöritys myös kehittyy helposti tavaksi, jolloin sitä voi nähdä myös täpötäyden ruokapöydän äärellä, tai jopa laitumella. Eri lehmät reagoivat eri tavoin ruokintaansa. Tuottaja saattaa olla sitä mieltä, että eläin saa riittävästi ruokaa, mutta lehmä äänestää kielellään karkearehulisän puolesta. Häiriökäyttäytymisten väitetään tarttuvan, mutta todennäköisesti kyse on vain samasta ympäristötekijästä, kuten nuorkarjan vähäisestä tai liian kortisesta karkearehusta, joka eläimiä rassaa yhtäläisesti. Myös ahtauden ja virikkeettömien olosuhteiden sanotaan laukaisevan kielenpyöritystä. Kyse saattaa tällöin olla mielihyvähormonien opitusta laukaisutavasta. Tapapyörittäjillä käyttäytyminen kertoo eläimen historiasta. Jos iltatarkastuksen aikana navetassa näkee vanhemman lehmän lerputtavan kieltään rehuvallin edessä, on kyse vain nuorena kehittyneestä tavasta. Kielenpyöritys ei sellaisenaan ole naudalle vaaraksi, mutta jos kieltä pyörittävä eläin on nuori tai ummessa oleva eläin, eikä tapapyörittäjä, kertoo käyttäytyminen tyydyttymättömästä syömisen tarpeesta eli stressistä. Myös ihan rehellinen nälkä saa eläimen pyörittämään kieltään. Käsijuotolla olevat vanhemmat vasikat saattavat mukeltaa kielellään tai imeä kavereita tai rakenteita, kun huomaavat juottoajan lähestyvän. Kielenpyörityksen - ja muidenkin häiriökäyttäytymisten - hälytysrajaa on yritetty määrittää tutkimuksissa. Jonkinlaisena rajapyykkinä pidetään 5 prosentin rajaa: eli jos 5 prosenttia eläimistä käyttäytyy navetassa oudosti tai eläin käyttäytyy häiriintyneesti reilun tunnin verran vuorokaudessa, olisi asia viimeistään selvitettävä. Aina ei häiriökäyttäytymisiin löydy selkeää syytä sillä eläinten välillä on suuria yksilöllisiä eroja herkkyydessä. Aikuisten lehmien imeminen Myös aikuisten lehmien suhteellisen harvinaisella käyttäytymishäiriöllä, toisten lehmien imemisellä, on syy-yhteys ruokintaan. Riskitekijöiksi on löydetty muun muassa energiavaje vasikka-aikana sekä tyydyttymätön imemisen tarve. Toisin sanoen vasikka, joka imee toisia eläimiä juottokaudella, saattaa jatkaa vanhaa tapaa aikuisenakin. Erityisesti, jos eläin on ollut nuorena nälkäinen joko niukan ravinnon, epäsopivan rehun tai väärinajoitetun vieroituksen vuoksi.
Kirjoittaja on eläinlääkäri
|
 |
Teema | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus |