Maitokiintiöjärjestelmä estää maidon-
tuotannon keskittymistä EU:n suotuisille ja kilpailukykyisille alueille. Suomelle on tärkeää
pitäytyä maakiintiön rajoissa. Kiintiön ylitys aiheuttaa taloudellisia tappioita maidon-
tuottajalle ja on vastoin kansallisen pohjoisen
tuen ehtoja.

Matti Voutilainen

Tavoitteena on maidontuotannon sopeuttaminen maakiintiöön

Suomen maakiintiön ylitys maidontuotannossa on kasvanut jo kolmena perättäisenä kautena. Ennusteiden mukaan kiintiö ylittyy tänäkin kautena. Maitovaltuuskunnan & MTK:n maito-asiamies Matti Voutilainen selvittää tässä kirjoituksessa, miksi tuotannon sopeuttaminen maakiintiöön on erityisen tärkeää suomalaisille maidontuottajille. Lisäksi hän pohtii kiin-tiöylityksen syitä ja seuraamuksia sekä millaiset näkymät kiintiöjärjestelmälle tällä hetkellä on.

Maidontuotantoa ja maitomarkkinoita ohjataan kahdella keskeisellä EU asetuksella. Maito- ja mai-totuotealan lisämaksusta annetulla asetuksella säädetään kiintiöjärjestelmästä. Markkina-asetuksella säädetään tavoitehinta ja keinot sen saavuttamiseksi. Nämä neuvoston asetukset sisältä-vät raamit, minkä sisällä jäsenvaltiot voivat säätää kansallisia asetuksia yksityiskohdista ja toimeen-panosta. Aina kun EU:n maatalouspolitiikkaan pohditaan uudistuksia, on kiintiöjärjestelmä mai-tosektorin osalta perusteellisimmin keskusteltu osa. Kiintiöjärjestelmä eli tuotannon säätely on kai-ken perusta.

Jokaiselle jäsenvaltiolle on määritetty historialliseen tuotantoon perustuva maidon maakiintiö. Mei-jeriin toimitettavalle ja suoramyyntiin toimitettavalle maidolle on omat kiintiöt. Mikäli maakiintiö ylittyy, on Suomen maksettava EU:lle jokaisesta kiintiön ylittävästä litrasta 37 senttiä sakkoa. Tällä komissio valvoo, että maakiintiössä todella pysytään. Sakkomaksu on perittävä oman kiintiönsä ylittäjiltä tasapuolisuutta noudattaen kansallisesti päätettävällä menettelyllä. Suomessa oman kiinti-ön ylittäjälle aiheutuva sakko on ollut alempi, kuin 37 senttiä oman kiintiön ylityslitralle. Tämä johtuu siitä että kiintiönsä alittajien litrat hyvitetään täysimääräisesti ylittäjille ja ylittäjä joutuu maksamaan vain "nettolitroista". Tämä ns. kansallinen tasaus on samoilla perusteilla käytössä myös tuotantotuelle. Eri maissa on kuitenkin käytössä erilaisia EU sakon tasausjärjestelmiä.

Epäsuotuisat alueet hyötyvät kiintiöjärjestelmästä eniten

Berliinissä vuonna 1999 päätetty maitosektorin uudistuskausi ulottuu vuoteen 2008 saakka.

Komissio julkaisi 10. heinäkuuta esityksensä Agenda 2000 ratkaisun välitarkasteluksi. Maidon osal-ta komissio esittää neljää vaihtoehtoista etenemistapaa kaudelle 2008-2015.

Komission vaihtoehdot:

1. Agenda 2000:n jatkaminen eli nykyisen kauden jälkeen ei tehdä lisätoimia

2. Agenda 2000 menettelyn toistaminen voin hinnanleikkausta painottaen

3. Erillisen kotimarkkinakiintiön ja vientikiintiön käyttöönotto

4. Kiintiöiden poistaminen.

Vaihtoehtojen esittelyä edelsi komission teettämät ja myös yksittäisten tutkimuslaitosten tekemät selvitykset maitomarkkinoiden näkymistä ja kiintiöjärjestelmän merkityksestä. Tämä Agenda väli-tarkastelun yhteydessä käsiteltävä kiintiöjärjestelmäselvitys oli mainittu tehtäväksi jo vuonna 1999 päätetyssä Agenda 2000 maatalousuudistuksessa.

Sekä komission teettämien että muiden kiintiöjärjestelmää selvittäneiden tutkimuslaitosten yhteise-nä päätelmänä oli toteamus, jonka mukaan kiintiöjärjestelmällä on hyvin selkeä yhteys tuottajahin-taan ja maitomääriin. Jos kiintiöjärjestelmä lakkaisi, olisi seurauksena maidontuotannon kasvu suo-tuisilla ja kilpailukykyisillä tuotantoalueilla ja vastaavasti tuotannon taantuminen epäsuotuisilla alueilla. Komission teettämän selvityksen mukaan kiintiöjärjestelmän lakkaaminen romahduttaisi raakamaidon hintaa EU tasolla noin 40 %. Tällöin suurimpina menettäjinä olisivat epäsuotuiset tuo-tantoalueet, joissa tuotantokustannukset ovat korkeimmat.

Meillä Suomessa tehdyt selvitykset antavat samansuuntaiset tulokset komission ja muiden maiden tutkimusten kanssa. MTT Taloustutkimuksen mukaan (Heikki Lehtonen) jo 30 %:n tuottajahinnan leikkaus alentaisi Suomen maidontuotantoa 45 %. Tuotanto alenisi kannattavuuden heiketessä, sillä viljelijän tuntiansioksi jäisi vain 2 € mikä olisi 27 % maataloustyöntekijän ansiotasosta. Vaikka kiintiöjärjestelmän lakkauttamisen kompensoimiseksi EU:n maksamat kiintiöpalkkiot tuplattaisiin, jäisi tuntiansio silti alle puoleen maataloustyöntekijän tuntiansiosta (Ellen Huan-Niemi). Nämäkin tutkimukset antavat selkeät perusteet, miksi kiintiöjärjestelmä on meille tärkeä.

Kiintiöasia on hyvin herkkä myös koko EU:ssa. Suomen tapaan maidontuotannon merkitys koros-tuu kaikilla epäsuotuisilla alueilla, joissa muita tuotantovaihtoehtoja on vähän. Kolmannes EU:n maidontuotannosta tulee epäsuotuisiksi luokitelluilta alueilta. Näitä ovat esimerkiksi suurten maiden Saksan, Ranskan ja Italian vuoristoseudut, mutta myös muiden maiden vastaavat alueet. Koska EU on hyväksynyt periaatteen, jonka mukaan maataloustuotantoa säilytetään kaikilla alueilla ja myös alueilla joilla on erityisongelmia, ei kiintiöjärjestelmän totaalinen lakkauttaminen tule uskoakseni eteen pitkään aikaan.

Komission heinäkuussa julkaisemassa välitarkastelussa maitokiintiöistä luopumisvaihtoehto oli viimeisenä ja vaikutuksiltaan varsin dramaattinen. Välitarkastelun julkaisun jälkeisessä EU:n mai-toa käsittelevän pysyvän ryhmän kokouksessa maidontuottajien ja osuuskuntien lisäksi eri järjestöt teollisuutta ja kauppaa myöten pitivät tätä vaihtoehtoa erittäin epätodennäköisenä. Myös komission maitotoimiston edustajat eivät tukeneet kokouksessa kiintiöjärjestelmästä luopumista.

Kansallinen pohjoinen tuki edellyttää tuotannon säätelyä

Suomi sai EU liittymisen yhteydessä luvan maksaa kansallista tukea tietyin edellytyksin. Vastoin tahtoamme tukijärjestelmät eriytettiin etelässä (AB tukialue) ja pohjoisessa (C tukialue). Etelän tuki tuli määräaikaiseksi ja pohjoinen tuki on voimassa toistaiseksi. Pysyvä tuki on kuitenkin meille välttämätön koko maassa, sillä maidon tuotantokustannukset Suomessa ovat selvästi korkeammat kuin useimmissa muissa maissa. Komission omankin selvityksen mukaan Suomen tuotantokustan-nustaso on yli puolitoistakertainen EU-keskiarvoon nähden.

Pohjoinen tuki on rajattu C1-C4 tukialueiden historialliseen tuotannon määrään. Tämä periaate oli edellytys pitkäaikaisen tuen saamiseen. Ehtojen mukaan tuki ei saa lisätä tuotantoa. Komissiolle raportoidaan liittymissopimuksen tuen ehtojen täyttämisestä vuosittain ja neuvostolle liittymisen jälkeisen vuoden jälkeen joka viides vuosi. Tällä menettelyllä komissio ja muut jäsenmaat varmis-tavat, että Suomi täyttää tuen ehdot esimerkiksi tuotannon määrän säätelyn osalta.

Suomi joutui neuvotteluun jo ensimmäisen viisivuotiskauden neuvoston raportin jälkeen, sillä tuo-tanto oli noussut asetetun raamin yli. Neuvottelut kuitenkin saivat toistaiseksi onnellisen lopputu-loksen, sillä tukivaltuuden korotukseen löytyi perusteita euron kurssieron ja lehmän lihan hinnan jälkeenjääneisyyden vuoksi. Valtuuden korotuksella pystyttiin juuri ja juuri välttämään jo valmis-teilla ollut tuen leikkaus C2 alueella. Tällä kertaa siis selvisimme tästä ongelmasta ja voimme jatkaa nykyjärjestelmällä vuoden 2004 loppuun saakka. Tässä vaiheessa on kuitenkin vielä avoin kysymys miten tukiehtoja tarkkaan ottaen täsmennetään tämän jälkeen. Mistään tuen lakkaamisesta ei kui-tenkaan ole kysymys.

Neuvostolle raportoitu ensimmäinen viisivuotiskausi sattui ajankohtaan, jolloin maakiintiön ylitys oli kasvussa. Kaudella 1999/2000 maakiintiö ylittyi noin 14 miljoonalla litralla, kaudella 2000/2001 noin 25 miljoonalla litralla ja viimeisen toteutuneen kauden 2001/2002 ylitys oli jo 67 milj.l. Neu-voston raportin viimeinen tarkasteluvuosi oli 2000. Pohjoisen tuen neuvottelujen ollessa kesken ministeriön edustajat kertoivat mm. keskeisille maitoalan luottamushenkilöille tuotantoehtojen nou-dattamisen tärkeydestä. Tuottamalla maakiintiön verran ja noudattamalla pohjoisen tuen ehtoja, välttäisimme tuen leikkaukset. Lisäksi olisi erittäin tärkeää olla joutumatta komission ja muiden jäsenmaiden silmätikuksi kansallisten tukiemme osalta. Tarvitsisimme erilaisia kotieläintalouden ja pellon erityisjärjestelyjä myös jatkossa.

On otettava huomioon se, että vuoden 2003 jälkeisen Etelä-Suomen kansallisen kotieläin- ja puu-tarhatuen jatkon neuvottelut käynnistyvät syksyllä 2002 komission kanssa. Nykyinen liittymissopi-muksen 141 artiklaan perustuva tuki on aleneva ja voimassa vuoden 2003 loppuun saakka. Tavoit-teemme on saada myös etelään pysyvä ja pohjoisen tuen tasoon nähden oikeudenmukainen tukival-tuus.

Lyhytnäköistä politiikkaa luopumistuessa

Maakiintiön ylityksen eräs aiheuttaja on se, että rakennepolitiikkaa ei tarkasteltu riittävän kokonais-valtaisesti. EU jäsenyyden alun rakennekehitystä suosiva linja olisi ehdottomasti tarvinnut riittävän määrän tuotannosta luopujia. On realiteetti, että tuotantoaan laajentava tila saa kiintiöitä vain tuo-tannosta luopuvalta tilalta. Luopumistuen saamisen ehtoja kuitenkin heikennettiin eikä näkymät parane jatkossakaan. Tilanne aiheuttaa sen, että laajentaneet navetat eivät saa kapasiteettiään käyt-töön tai siitä joudutaan maksamaan kohtuuttomasti. Kiintiöiden runsas kysyntä tarjontaan nähden nostaa kiintiöiden hintatasoa. Ostajien on kuitenkin syytä olla maksamatta kiintiöistä kohtuuttomia.

Rakennepoliittisissa päätöksissä olisi otettava huomioon tuotantosuuntien erilaisuus. Maidontuo-tannon suunnittelujänne on erittäin pitkä. Nyt tätä tilannetta olisi korjattava myös valtion eikä yksis-tään maidontuottajien toimesta. Olisiko kiintiötarjonnan lisäämiseksi valmisteltava valtion tukema suunnattu maidontuotannosta luopumisjärjestelmä? Vai millä muulla keinolla tilannetta tasapaino-tettaisiin kestävällä tavalla?

Kiintiön ylityslitrat rasittavat tulosta

Suomesta viedään maan rajojen ulkopuolelle noin joka kolmas täällä tuotettu maitolitra. Valion vastaanottamista litroista osuus on tätäkin suurempi, sillä Valio vastaa viennistä lähes yksin. Vienti-tarve olisi vähäisempi, jos tuontia ei olisi. Yhteismarkkinat toimivat kuitenkin omien pelisääntöjen-sä mukaan ja meijerituotteiden tuonti lisää vientipainetta. Perinteinen omavaraisuuskäsite on menet-tänyt EU alueen yhteismarkkinoilla merkityksensä. Suomi on tässä mielessä "kuten yksi lääni EU:ssa."

Vaikka maitotuotteiden kansainväliselle markkinatilanteelle luvataan suhteellisen vakaata pitkän tähtäimen tulevaisuutta, on tämänhetkinen tilanne poikkeuksellisen heikko. Viennistä saatu tilitys-kyky on ollut pitkälläkin tähtäimellä selkeästi kotimarkkinoilta saatua heikompi.

Maidontuotannon sopeuttaminen maakiintiöön on siksi tärkeää myös maitomarkkinoitamme ajatel-len.

Tuotannon sopeuttamiskeinot käyttöön

Maitovaltuuskunnan ja maitovaliokunnan viime keväinen seminaari keskittyi tarkastelemaan näitä maidontuotantoon ja tukiin liittyviä asioita. Alustusten ja keskustelujen jälkeen alan keskeiset luot-tamushenkilöt tekivät seuraavat johtopäätökset: "Emme halua EU:n pohjoisimpana maana riskeera-ta maitomarkkinoita ja tukia nousevalla maakiintiön ylityksellä. Aloitamme toimenpiteet tuotannon sopeuttamiseksi maakiintiöön".

Tämän vaikean sopeuttamistavoitteen toteuttamiseksi päätettiin nostaa kiintiön ylityksen ennakko-perintää 20 senttiin litralta tälle kaudelle. Meijerit ovat tehneet tästä päätökset myös omissa hallin-noissaan ja tämän pitäisi olla kaikkien maidontuottajien tiedossa. Tämän lisäksi esitettiin muutoksia kiintiökaupan ja investointituen ehtoihin, jotka ovat myös kesän kuluessa astuneet voimaan asian-omaisissa säädöksissä. Toimenpiteiden vaikutuksia päätettiin tarkastella vielä kuluvana syksynä.

Maitoalan yhteinen tahto on nyt puuttua maakiintiön ylitykseen. Toivon, että kaikki maidontuottajat ja sidosryhmät ymmärtävät tilanteen vakavuuden. Haluamme kehittää tukijärjestelmiä, jotta mai-dontuotannon edellytykset säilyisivät täällä EU:n pohjoisimmalla alueella. Tiedämme että samanai-kaisesti EU politiikan valitettava suunta on laskea markkinoilta saatavaa tuloa kohti maailman-markkinahintatasoa.

Suomalaisen maitotilan kokonaistuloista erilaisten tukien osuus lähentelee jo puolta, joten näitä meillä ei ole varaa riskeerata.

Kirjoittaja toimii maitoasiamiehenä 
maitovaltuuskunnassa & MTK:ssa.