Maitojalosten tuotantoneuvoja Anne Ylinen terveydenhuoltoprojektin tilakäynnillä Satu 
ja Jari Pärnäsen navetassa Peräseinäjoella.

Mervi Yli-Hynnilä

Ryhmätoiminnasta apua utareongelmiin

TuotaMaitoa -hanke kutsui vuosi sitten eteläpohjalaisten meijereiden tuottajia utareterveyden kehitysryhmiin. 60 tilaa ilmoittautui mukaan reilun vuoden kestävään toimintaan, jossa on tarkoitus tavoitteellisesti seurata ja parantaa karjan utareterveyttä. Ryhmätapaamisissa tuottajat kokoontuvat muutaman kerran keskustellen jonkin alan asiantuntijan seurassa. Tiloilla toiminta jatkuu vuoden ajan ensimmäisestä terveydenhuoltokäynnistä alkaen.

Lähtötilanne kartoitettiin kaikilta tiloilla viime talven aikana neuvojan lypsyaikaisella käynnillä, jonka jälkeen hankkeen terveydenhuoltoeläinlääkäri Mervi Yli-Hynnilä yhdessä tilan oman eläinlääkärin kanssa teki terveydenhuoltokäynnin. Oma eläinlääkäri seuraa terveystilannetta kahdella, puolen vuoden välein tehtävällä seurantakäynnillä. Tavoitteena on, että tila ja eläinlääkäri solmivat terveydenhuoltosopimuksen ja että ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta muodostuu pysyvä käytäntö. Lisäksi tilan maitotilaneuvoja opastaa tiloja seuraamaan toiminnan tuotannollisia ja taloudellisia 

vaikutuksia ja meijerin tuotantoneuvoja auttaa mahdollisten lypsyyn liittyvien ongelmien ratkaisussa.

Ryhmiin ilmoittautuneita tiloja on kaikista meijereistä ja lähes kaikista eteläpohjalaisista kunnista. Karjakoot ja navettatyypit ovat vaihtelevia, samoin karjan terveys lähtötilanteessa. Mukaan kutsuttiin erityisesti S.aureus -tartuntaa potevia karjoja ja niitä myös ilmoittautui lukuisia. Saneerausten onnistumista sekä tuotanto- ja talouslukujen edistymistä odotetaan jännityksellä vielä alkavan sisäruokintakauden ajan!

Alkavassa juttusarjassa on luvassa käytännön vinkkejä utareterveyden parantamiseen ja karjan terveydenhuoltoon sekä kokemuksia kehitysryhmistä.

Navettakäynti on terveydenhuollon pääasia

Utareterveyttä kehitettäessä on ensiarvoisen tärkeää, että aluksi asiantunteva neuvoja, yleensä meijerin tuotantoneuvoja perehtyy lypsyyn. Lehmistä otetaan solutestit ja soluttavista neljänneksistä viljellään utaretulehdusbakteerit, ellei tuoretta tutkimustulosta ole. Samalla neuvoja havainnoi lypsyn ja koneen vaikutuksia vetimiin, utareeseen ja eläimiin yleensä. Myös lypsykoneen altistavat tekijät kartoitetaan ja listataan mahdolliset korjaus- ja huoltotarpeet.

Viljelytulosten valmistuttua on terveydenhuoltokäynnin aika. Eläinlääkäri voi perehtyä joko navettatoimistossa tai etukäteen neuvojan raportteihin ja viljelytuloksiin, yleensä myös tilan muihin karjantarkkailutietoihin. Tuottajan kannattaa etsiä esille ainakin meijerin analyysitiedot, lehmien poikima-ajat, odotettavat poikimiset, tuoreimmat mittalypsyn analyysit sekä poistettujen eläinten määrät ja syyt. Tilanteen vakavuuden hahmottamiseksi utareterveyden tilannetta kuvaavat tunnusluvut lasketaan tilakäyntikaavakkeelle neuvojan tekemistä lehmälistoista: soluttavien%, umpeutettujen%, vedinten luokittelutulokset ja viljelytuloksista nähdään minkä tyyppisiä bakteereita karjassa esiintyy. Terveyskorteista on laskettavissa utaretulehdushoitojen ja vedinpolkemien määrät kuluneen vuoden aikana. Näillä pohjatiedoilla syntyy jo varsin hyvä kuva karjan lähtötilanteesta, varsinkin kun vielä keskustellaan neuvojan havainnoista lypsyn ja koneen suhteen.

Eläinlääkärin ammattitaito on parhaimmillaan lehmän ääressä. Samalla kun vilkaistaan jokaista lehmää ja tutkitaan soluttavia, sairastaneita tai huonovetimisiä paremmin, nähdään myös navettaolosuhde sekä eläimen yleiskunto ja lihavuustila. Lehmäkierroksella kertyvistä havainnoista keskustellaan tuottajan kanssa lehmän ääressä ja nimenomaan yhdessä pohditaan niiden vaikutuksia tulehdusten syntyyn ja eläinten vastustuskykyyn. Yhdessä ja hyvin usein juuri tuottajan keksimänä syntyvät myös korjausehdotukset ja ideat rutiineiden muutoksiin. Keskustelussa puntaroidaan kiireellisyysjärjestyksiä, sillä onnistumisen kannalta on tärkeää hahmottaa toimenpiteistä kiireellisemmät ja aikatauluttaa mitä pitää tehdä ja mihin mennessä.

Kirjallinen terveydenhuoltosuunnitelma on kuin kokousmuistio navettakäynnin keskusteluista. Lähtötilanteen tunnusluvut kirjataan sekä tavoitteet niiltä kohdin kuin parantamisen tarvetta todetaan. Neuvojan lehmälista ja navettakäynnin löydökset mennään läpi lehmä lehmältä ja kirjataan ainakin kaikkien seurattavien tai toimenpiteitä vaativien lehmien tilanne oheisen terveydenhuoltosuunnitelman mukaisesti. Hoito- ja seurantatoimia on hyvä vielä puntaroida uudelleen, kun koko karjan toimenpidelista on kerralla silmissä. Listaan merkitään erityisen selvästi kaikki S.aureus - tai Str.agalactiaen -tartunnan kantajat, jotta niiden määrästä hahmottuu ongelman vakavuus. Kaikille tartuntaneljänneksille sovitaan ja kirjataan toimenpide, oli se sitten teurastus, umpeutus, hoito tai koko lehmän umpeenpano.

Terveydenhuoltosuunnitelmaa selkeyttää, kun nykyisestä karjan terveystilanteesta ja navettaolosuhteiden vaikutuksista kirjoitetaan lyhyt kuvaus. Parannustoimenpiteet listataan niin, että tärkeysjärjestys ja aikataulut tulevat näkyviin sekä tulevien tapausten varalle kirjataan tarvittavat ohjeet. Lopuksi sovitaan milloin seuraava terveydenhuoltokäynti tehdään ja kumpi osapuoli siitä muistuttaa - lisäksi puhelinkeskustelut ja tavalliset sairaskäynnit ovat tietysti myös osa seurantaa.

Ongelmatilanteissa tärkeintä on ettei ongelmia siedetä vaan sisukkaasti jatketaan ratkaisujen etsimistä. Lisäapua löytyy ainakin terveydenhuoltohankkeilta, meijerin neuvojilta, maaseutukeskukselta, Vakolan lypsykoneyksiköstä ja monilta muilta osaajilta.

Seuraavassa lehdessä käsitellään toimenpiteitä S.aureuksen saneeraamiseksi karjasta.

Tilakäyntimuistio ja terveydenhuoltosuunnitelmapohjan utareterveyssivut.
   Terveydenhuoltokaavake löytyy kokonaisuudessaan Etelä-Pohjanmaan Maaseutukeskuksen TuotaMaitoa -hankkeen terveydenhuoltosivulta www.maaseutukeskus.fi/. Kaavaketta ollaan kehittämässä osaksi karjantarkkailun tulosteita, jolloin sen voisi tulostaa tilan tuoreimmilla karjantarkkailu ja terveystarkkailutiedoilla esitäytettyn