Olavi Koskimäki

Kotoisten rehujen käyttö kannattaa

-Kun omien rehujen määrät ja laatu ovat tiedossa, voidaan miettiä ruokintastrategia sisäruokintakaudeksi. Jos omaa säilörehua on paljon käytössä, kannattaa ilman muuta pyrkiä säilörehun runsaaseen käyttöön. Toisaalta maitokiintiön ylitysmaksu, 20 senttiä/litra, rajoittaa tänä vuonna tuotantoa enemmän kuin aiempina vuosina. Kolmas tämän syksyn ruokintasuunnitteluun vaikuttava tekijä on hyvälaatuinen ja halpa rehuvilja, sanoo kotieläinagronomi Arja Talvilahti Etelä-Pohjanmaan Maaseutukeskuksesta.

Poikkeuksellisen lämmin ja vähäsateinen kesä on voinut tuoda yllätyksiä säilörehujen rehuarvoihin. Hyvien korjuusäiden ansiosta säilöntälaadusta odotetaan hyvää. Toki on mahdollista pitkällä esikuivattujen rehujen jälkikäyminen eli lämpeneminen syöttökauden alussa. Lämpenemistä voidaan estää irrottamalla rehu leikkaamalla ja valitsemalla ensimmäiseksi syöttöön vähiten lämpenemisherkkä rehu.

Säilörehuanalyysit ajoissa

Kotieläinagronomi Arja Talvilahden mukaan kesän säilörehusato oli ainakin Pohjanmaalla runsas. - Kesällä otettujen raaka-ainenäytteiden perusteella säilörehun rehuarvo vaihtelee tilojen välillä ja eri lohkoilla hyvinkin paljon. Rehuarvoon vaikuttaa paitsi korjuuajankohta myös nurmen ikä, lannoitetaso, sateiden määrä, kasvilaji, maalaji jne. Sisäruokintakauden ruokinnan suunnittelu alkaa säilörehunäytteiden ottamisesta. Jos omia säilörehuja ei analysoi, ruokintasuunnitelman tekeminen on aikamoista hakuammuntaa. Näytteet kannattaa ottaa ajoissa, jotta tieto on käytettävissä ennen ruokintasuunnitelman tekoa, muistuttaa Talvilahti.

Rajoittaako maitokiintiö

Talvilahti muistuttaa, että jos maitokiintiö on ylittymässä, kannattaa miettiä keinot kiintiön ylityksen pienentämiseen. Heikompien lehmien karsinta vähentää työtä ja toisaalta parantaa navetan työskentelyolosuhteita. Ruokintakustannukseen voi vaikuttaa suunnittelemalla lehmälle edullinen ja terveellinen rehuannos. Kiintiön ostoa kannattaa harkita, jos kiintiöitä on kohtuulliseen hintaan saatavilla.

-Kiintiön ylittyessä kannattaa väkirehuannokset pitää kohtuullisen matalina ja pyrkiä säilörehun syönnin lisäämiseen. Väkirehuannosten pienentäminen lisää säilörehun syöntiä. Kotoinen vilja täydennettynä lisävalkuaisella ja kivennäisillä on yleensä edullisin väkirehuseos, sanoo Talvilahti. -Jos tilalla ei ole omaa viljaa, kannattaa harkita viljan ostamista. Kun vilja maksaa noin 10 senttiä /kilo ja edullisin täysrehu noin 20 senttiä /kilo, kannattaa kiintiöiden ylittyessä harkita viljan käyttöä väkirehuna. Maksimimäärät viljan käytössä ovat 8-10 kg/pv/lehmä. Lisävalkuaisen antaminen lisää säilörehun syöntiä, joten valkuaisrehusta ei kannata luopua. Kivennäisten käyttäminen on jo eläinten terveyden kannalta tärkeää.

Maaseutukeskuksen maitotilaneuvojat tekevät ruokintasuunnitelmia tilan omista lähtökohdista käsin. Tavoitteena on taloudellisen ruokintavaihtoehdon hakeminen huomioiden koko ajan eläimen terveys. Uudella MÄRE-ohjelmalla voidaan suunnitella edullinen ruokintasuunnitelma kiintiöiden ylittyessä tai voidaan laskea optimaalinen ruokinta korkealla tuotostasolla. Väkirehujen tilasekoituksen ja seosrehuruokinnan suunnitteluun MÄRE-ohjelma on erinomainen työkalu.

Rehuvilja on edullista

Rehuvilja on halvempaa kuin koskaan aikaisemmin ja sato on hyvä tänä vuonna. Maidontuottajalle on edullisinta tehdä puuttuvan rehuviljan hankinta suoraan viljaa myyvältä tilalta, jolloin myös rahtikustannus jää pieneksi. Tilojen välisessä viljakaupassa ei kannata halkoa hiuksia hinnanmäärityksessä, vaan tehdä reilua kauppaa "kärrykuormittain".

Viljan perushinnan määrittämiseen voi hakea osviittaa Maaseudun Tulevaisuuden maanantaisin ilmestyvältä markkinapalstalta, jolla seurataan viljan markkinahintaa.

Perushintaan tehdään kosteuden ja hehtolitrapainon korjaukset. Kosteuden määrittämiseen löytyy kuivaamoilta tai kaupasta kosteusmittareita ja hehtolitrapainon määrittämisen välineitä. Myös monet kotitalousvaa´at ovat riittävän tarkkoja tarkasti litran mitalla mitatun hehtolitranäytteen punnitsemiseen. Viljan hintaan tehtävien kosteus- ja hehtolitrapainojen korjausten taulukot löytyvät Maatalouskalenterista ja laskenta-apua on saatavissa maitotilaneuvojilta ja karjantarkkailijoilta.

Kirjoittaja on Valion neuvonta-agrologi.