Lisämaitolitran tuotantokustannus väkirehun käyttötason mukaan. 
Tila 1: halpa väkirehu ja kallis säilörehu. 
Tila 2: keskimääräinen väkirehun ja säilörehun hinta. 
Tila 3: Halpa säilörehu ja kallis väkirehu.
Laskelmissa on huomioitu väkirehun hinta ja sälörehun osalta muuttuvat kulut ja osa 
kiinteistä kuluista.

Jos tilakiintiö on vaarassa mennä yli, voidaan maidontuotantoa vähentää lehmiä poistamalla tai vähentämällä väkirehuruokintaa. Jos navetan lehmäpaikat halutaan pitää täynnä, vaihtoehdoksi jää väkirehuruokinnan muuttaminen. Kun ruokinta perustuu hyvälaatuiseen säilörehuun ja sitä riittää vapaasti tarjottavaksi, voi korkeimpia väkirehumääriä ihan hyvin laskea.
Kuva Jaakko Helminen.

Juha Nousiainen

Maitokiintiön ylitys intensiivisellä väkirehuruokinnalla 
on harvoin kannattavaa

Suomen maidontuotanto on ollut kasvussa viime vuodet, vaikka tiloja luopuu tuotannosta ja lehmämäärä laskee. Maakohtainen maitokiintiö ylittyy jälleen kuluvalla kiintiökaudella, joskin tämänhetkisen arvion mukaan ylitys on hieman pienempi kuin viime kiintiökaudella.

Kiintiösakko ja tuen alentuminen laskee tuottajan saamaa keskimääräistä tilityshintaa. Siksi on tärkeää että tilakohtaisesti lasketaan tarkkaan minkä tasoista ruokinnan intensiteettiä kannattaa sisäruokintakaudella ylläpitää.

Kiintiösakko ja tuen menetys viime kiintiökaudella oli yhteensä noin 12,5 senttiä ylityslitraa kohden. Tilakohtaisen kiintiönsä ylittäneitä on nyt enemmän kuin alittajia, ja niinpä keskimääräinen sakkomaksu per litra kasvaa yhä jyrkemmin, jos tuotanto jatkaa lisääntymistään. Kiintiösakot koskettavat siis entistä useampaa tuottajaa. Tilanne on myös kuumentanut kiintiömarkkinoita ja vapaasti kilpailtavista kiintiölitroista maksetaan nousevia hintoja.

Mitä maidontuottaja voi tehdä, kun kiintiö on ylittymässä?

Maitokiintiön ylitystä vauhdittaa osaltaan halpa viljan ja väkirehun hinta. EU-aikana on tarkkailulehmien väkirehun käyttö noussut noin yhden prosenttiyksikön vauhtia vuosittain lehmien kuiva-aineen syönnistä laskettuna. Karkeasti voidaan laskea, että tämä ruokintaintensiteetin lisääntyminen vastaa maitomääränä toteutunutta maakiintiön ylitystä. Eli toisin sanoen, mikäli EU-aikana lehmien ruokinta ei olisi väkirehuvaltaistunut, maidontuotanto olisi tällä hetkellä osapuilleen maakiintiön tasoinen.

Viljaväkirehun halpenemisen taloudellisia vaikutuksia EU-jäsenyyden aikana on selvitetty useassakin tutkimuksessa. Tulosten mukaan maitotilan kannattaisi ainakin laajentaessaan tuotantoa kiintiön puitteissa lisätä väkirehun käyttöä lehmien ruokinnassa. Tulos perustuu viljan halpuuteen, ei siihen että ruokinta olisi biologisesti tehokkaampaa. Pitkän aikavälin laskelmissa on otettava huomioon kaikki kustannukset, myös

 kiinteät kustannukset ja työ. Jos vastaavaa tarkastelua tehdään lyhyellä aikavälillä, esimerkiksi kiintiökauden sisällä, ei tulos ole yhtä selvä. Tällöin voidaan olettaa, että kiinteät kustannukset ja työ ovat lehmien ruokintaintensiteettiin nähden merkityksettömiä ja siten niitä ei tarvitse huomioida. Ruokinnan intensiteettiä nostettaessa (siis annettaessa lehmille enemmän väkirehua), tarvitsee vain laskea lisämaitolitran ruokintakustannus ja verrata sitä maidon hintaan. Laskettaessa kiintiön ylityksen kannattavuutta on maidon hinnassa huomioitava myös kiintiön ylityssakko ja tuen menetykset.

Kiintiön ylityssakko laskee tuotetun maidon hintaa

Keskimääräinen tilakohtainen viitemäärä viime kiintiökaudella oli noin 110 000 litraa. Vastaava keskimääräinen tilakohtainen kiintiön ylitys (kiintiönsä ylittäneillä tiloilla) oli noin 20 000 litraa. Ilman kiintiön ylitystä tila sai meijerin maksamana kokonaishintana (kuukausihinta + laatulisät + jälkitili + tuet) noin 46 senttiä per litra. Kiintiön ylitys aiheutti tällä keskimääräisellä tilalla noin 2 500 euron tulon menetyksen (kiintiösakko 10,2 senttiä/litra + tuen menetys 2,5 senttiä/litra). Jos sakko ja tuen menetys lasketaan kaikille tuotetuille litroille, laski maitolitran hinta noin 2 senttiä per litra.

Tuotantoa voi säädellä väkirehuruokinnalla

Kun tilakiintiö on vaarassa mennä yli, voidaan maidontuotantoa vähentää lehmiä poistamalla taikka vähentämällä väkirehuruokintaa. Jos navetan lehmäpaikat halutaan pitää täynnä, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää väkirehuruokinnan muuttaminen. Kun ruokinta perustuu hyvälaatuiseen säilörehuun ja sitä riittää vapaasti tarjottavaksi, voi korkeimpia väkirehumääriä ihan hyvin laskea. Kannattavan väkirehutason arvioimiseksi tarvitsee tietää, kuinka paljon yhden lisämaitolitran tuottamiseen tarvitaan väkirehun rehuyksiköitä. Normien mukaan syötettäessä lehmälle lisää yksi väkirehun rehuyksikkö saadaan noin 2,3 litraa lisätuotosta. Tätä "normivastetta" ei kuitenkaan läheskään saavuteta keskimääräisillä väkirehun käyttömäärillä. Kuvio 1 osoittaa että keskimääräistä hieman korkeammalla väkirehutasolla (45 %) saadaan lehmän todellisesti syömällä lisärehuyksiköllä reilu kilo maitoa lisää. Kun säilörehun syönti väkirehua lisättäessä vähenee keskimäärin 0,55 kg kuiva-ainetta yhtä väkirehun kuiva-ainekiloa kohden, joudutaan lehmän saamaa todellista lisärehuyksikköä kohden syöttämään lähes 2 kg väkirehua. Kuvio 1 osoittaa, että mitä korkeampi on väkirehun osuus ruokinnassa, niin sitä vähemmän on odotettavissa oleva lisätuotos todellisesti syödyllä lisärehuyksiköllä. Kuvio 1 pätee kun lehmät saavat vapaasti säilörehua.

Väkirehuruokinnan kannattavuus

Kun tiedetään lisärehuyksiköllä saatu tuotostaso, voidaan säilörehun laadun ja rehujen hintojen perusteella laskea kannattavin väkirehuruokinnan taso. Kuviossa 2 on esimerkit kolmelta kuvitteelliselta tilalta, joilla rehujen hinnat ja tuotantokustannukset vaihtelevat. Kuvio osoittaa, että lisättäessä väkirehuruokinnalla lehmien maitotuotosta, ei keskimääräisellä väkirehun hinnalla ja säilörehun tuotantokustannuksella kannata ylittää 50-55 väkirehuprosenttia (Tila 2). Laskelmassa on käytetty vuoden 2001 maidon hintoja. Jos tilalla on keskimääräinen kiintiö ja se ylittää sen 20 000 litralla, alenee maidon lopullinen hinta edellä kuvatusti ja kannattava väkirehutasokin on hieman alempi. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että tilalla 2 kiintiön ylittävän maitolitran rehukustannus saa olla noin 44 senttiä per litra ja karkeasti laskien väkirehu saisi maksaa maksimissaan noin 20 senttiä per kilo jotta väkirehuruokinnan lisäys tasolta 50 % olisi vielä kannattavaa. Kuten kuvion 2 käyristä huomataan, alkaa lisämaitolitran tuotantokustannus nousta jyrkemmin 50 prosentin väkirehuosuuden jälkeen ja ilman kiintiösakkojakin kannattavin väkirehutaso tulee nopeasti vastaan. On myös huomattava, että ruokinnan aiheuttamat riskit kasvavat yli 50 %:n väkirehuosuuksilla.

Tilalla 3 on erittäin hyvälaatuinen säilörehu ja sen tuotantokustannus on suhteellisen edullinen (noin 20 senttiä/ry). Jos tällä tilalla väkirehu on hinnaltaan markkinoiden kalleimmasta päästä, olisi väkirehun kannattava maksimitaso noin 45 % lehmien kuiva-aineen syönnistä, kun kiintiötä ei ylitetä. Jos kiintiö ylitetään 20 000 litralla, alenee kannattavin väkirehun käyttötaso noin 40-45 %:n välille. Tässäkin on huomattava että monet tilat tekevät säilörehunsa vieläkin edullisemmin.

Monivaiheinen suunnittelu tarpeellista

Kuten edellä todettiin on erilaisissa suunnittelutilanteissa käytettävä erilaisia laskelmia. Investointitilanteessa on laskettava kaikki kiinteät ja muuttuvat kulut kannattavinta ruokintaa laskettaessa. Säilörehun tuotantosuunnitelmaa tehtäessä on huomioitava kaikki muuttuvat kulut ja myös kiinteät kulut osalle (esimerkiksi 30 % kokonaisrehuntarpeesta) säilörehusta, koska lehmä ei ilman karkearehua pärjää. Näin on tehty kuvion 2 laskelmissa. Kun kesän rehusato on saatu varastoon, on säilörehun valmistamiseen kuluneet kustannukset (sekä kiinteät että muuttuvat) jo toteutuneet eikä säilörehun "säästämisellä" enää saada taloudellista hyötyä. Jos väkirehua syötetään niin paljon, että säilörehua jää syöttämättä, nouseekin syötetyn säilörehun ry-hinta suhteessa yli jääneeseen määrään lisättynä mahdollisella rehun hävittämiskustannuksella. Kun säilörehu on varastossa ja sitä riittää karjan tarpeisiin kylliksi, tulee maitokiintiön ylityksen kannattavuutta tarkastella pelkästään väkirehuruokinnan aiheuttaman lisäkustannuksen pohjalta. Esimerkkitilalla 2, jolla oli suhteellisen kallis väkirehu (25 senttiä per kilo), tulisi lisäväkirehukilolla saada noin 1 litra maitoa, jotta kiintiön ylitys olisi kannattava. Näin suurta tuotoslisää ei koskaan saavuteta enää yli 50 prosentin väkirehuosuuksilla. Keskimääräistä hieman korkeammalla väkirehutasolla (45 %) saisi väkirehukilo maksaa korkeintaan 19 senttiä (noin 115 p) jotta kiintiön keskimääräinen ylitys olisi väkirehun lisäsyötöllä kannattavaa.

Niiden maitotilojen, jotka haluavat suunnitella tuotantoaan kiintiökauden puitteissa, tulisikin tehdä edellä kuvattu kaksivaiheinen laskelma. Ennen säilörehun korjuuta tehdään laskelma siitä, minkälaista säilörehumäärää ja sulavuutta kannattaa tavoitella. Kun sadon määrä on tiedossa, lasketaan todellisen väkirehun hinnan mukaan kannattavin tuotantointensiteetti. Tässä esitetyt karkeat laskelmat osoittavat, että kiintiön ylittäminen väkirehuruokintaa lisäämällä yli 45 prosentin osuuden on harvoin kannattavaa.

Kirjoittaja on kehityspäällikkö 
Valion Alkutuotannossa ja jäsensuhteissa.