JANNE KARTTUNEN  

Karkearehun käsittelyyn löytyy runsaasti hyviä vaihtoehtoja

On tärkeää tehdä sekä taloudellisesti että teknologisesti järkeviä valintoja karkearehun irrotukseen, siirtoon ja jakoon tarkoitettuja laitteita hankittaessa. Pääasia on, että varsin työläs, fyysisesti kuormittava ja ergonomisesti huonoille työasennoille sekä työtapaturmille altistava karkearehun käsittely koneellistetaan mahdollisimman pitkälle. Tällöin kyetään myös karjamäärän kasvaessa saavuttamaan kohtuullisena pysyvällä työnmenekillä eräs ruokinnan perustavoitteista: lehmät saavat lypsykaudella säilörehua vapaasti ruokahalun mukaan.

Edellä mainitun nyrkkisäännön lisäksi on järkevää teettää rehuanalyysi ja varmistua lypsylehmille syötettävän rehun laadusta ja ravintoarvosta, ruokintahygieniaa unohtamatta. Rehumassan tulee lisäksi olla tasaista - erityisesti seosrehuruokinnassa - ja rehua on oltava koko ajan lehmien ulottuvilla. Jos rehua joudutaan siirtämään käsivoimin ruokintapöydällä lehmiä kohti useita kertoja päivässä, kasvaa ruokinnan työnmenekki.

Karkea- ja myös väkirehuruokinnan tai niiden yhdistelmänä seosrehuruokinnan järkevä koneellistaminen vaatii perinpohjaista toiminnallista suunnittelua. Myös sähkökatkoksiin sekä laitteiden toimintahäiriöihin tulee laajentavalla tilalla varautua entistä huolellisemmin. Suunnittelussa ollaan menty väärää latua, jos varsinkin uuteen navettaan aletaan miettiä sopivaa ruokintaketjua vasta kattotuolien pystytyksen jälkeen. Työnsäästö jää puolitiehen, jos lehmille saadaan uudessa navetassa jaettua rehut jopa automaattisesti, mutta nuorkarjan rehut jaetaan - usein vanhan navetan puolella - edelleen täysin käsivoimin.

Miten suuret maitotilat 
ovat järjestäneet rehuketjunsa?

Työtehoseurassa on parhaillaan käynnissä maatilatalouden  kehittämisrahaston rahoittama tutkimus, jossa perehdytään tuotostarkkailussa olevien, vähintään 40 lypsylehmän, maidontuotantotilojen teknologiavalintoihin. Näitä tiloja oli maassamme elokuussa 2002 noin 700 kappaletta määrän ollessa tasaisessa kasvussa. Tutkimuksessa perehdytään maidontuotannon avaintoimintoihin, kuten säilörehun korjuu- ja käsittelyketjuun kokonaisuudessaan.

Työtehoseuran kyselyn mukaan suurista maitotiloista ehdottomalla valtaosalla korjataan säilörehu esikuivattuna. Rehu säilötään hapolla noin neljällä viidesosalla ja biologista säilöntäainetta käytetään alle kymmenesosalla tiloista. Ilman säilöntäainetta rehunsa varastoi alle kymmenesosa. Noin kolmasosalla suurista maitotiloista korjataan säilörehu ensisijaisesti pyöröpaaleihin. Hinattavia tarkkuussilppureita käyttää noin 40 prosenttia ja noukinvaunua käyttää noin neljännes tuottajista. Ajettavat tarkkuussilppurit ovat vielä melko harvinaisia, joskin ne ovat yleistymään päin erityisesti urakoitsijoiden käyttäminä. Loppusyksystä 2003 ilmestyy Työtehoseuran maataloustiedote, jossa perehdytään rehunkorjuuketjujen työnmenekkiin sekä toiminnallisuuteen.

Yli puolella suurista maitotiloista säilörehun päävarastona toimii joko katettu tai kattamaton laakasiilo, jotka ovat suunnilleen yhtä yleisiä. Rehu varastoidaan pyöröpaaleihin noin kolmanneksella ja täyttöpurkaimella varustettuun tornisiiloon noin kymmenesosalla tiloista. Monella tilalla on käytössä useita säilörehun korjuu- ja varastointimenetelmiä, kuten tornisiilo ja auma kaukana sijaitsevilla lohkoilla tai hieman pyöröpaaleja konerikkojen varalle.

Rehun irrotus ja siirto raskainta 
maataloustyötä käsivoimin tehtynä

Traktorin etukuormainsovitteinen rehuleikkuri on käytössä puolella suurista maitotiloista. Eturehuleikkurin käyttö on teknisesti helpompaa, turvallisempaa - varsinkin kun käytetään pikakytkimiä leikkurin kiinnityksessä ja irrotuksessa - sekä ergonomisempaa kuin takanostolaitesovitteisen rehuleikkurin käyttö. Eturehuleikkurilla ulotutaan leikkaamaan rehua korkeastakin rintuuksesta ja sillä voidaan kuormata sujuvasti traktorin perävaunua, seosrehuvaunua, navetan välivarastossa olevia rehulavoja ja ruokintalaitteen täyttöpöytää. Rehu voidaan myös tuoda suoraan navetan ruokintapöydälle, mikä voi vaarantaa ruokintahygienian. Rehuleikkurin leikkuujälki on tasainen ja tiivis, eikä ilma pääse pilaamaan rehua. Noin kymmenesosalla tiloista käytetään rehun irrotuksessa karkean leikkuujäljen jättävää traktorin etukauhaa tai kurottajan kauhaa. Tällöin tulee rehurintuuksen edetä nopeammin kuin rehuleikkuria käytettäessä.

Kolmasosalla suurista maitotiloista käytetään pyöröpaalisäilörehua ja tiloilla on käytössä pyöröpaalipihdit tai -piikki tai -halkaisuveitsi, jolla paalit voidaan halkaista välivarastossa lattialle tai jakolavoille tai myös suoraan ruokintapöydälle. Traktorikäyttöiset olki-rehupaalisilppurit ovat melko harvinaisia suurilla maitotiloilla. Paalisilppureita on saatavana sekä nostolaitekiinnitteisiä että hinattavia. Ruokintapöydän tulee olla noin neljä metriä leveä, jos sillä ajetaan traktorilla.

Siltanostureita hankittiin aikoinaan maamme maitotiloille runsaasti ja se lienee ainoa järkevä keino saada rehu irrotetuksi salvosiilosta. Jos vanha siltanosturi on yhä kunnossa, saadaan sillä irrotettua ja siirrettyä rehua nopeasti suuria määriä suoraan esimerkiksi ajettavaan rehunjakovaunuun tai ruokintajärjestelmän täyttöpöydälle. Tornisiilon täyttöpurkainta ja kuljetinlietsoa käytetään noin kymmenesosalla suurista maitotiloista. Järjestelmän käyttö vaatii yleensä vain tarkkailua ja lietsolla voidaan täyttää suoraan kaikkia ruokintajärjestelmiä, niiden täyttöpöytää tai seosrehuvaunua.

Ajettavat rehunjakolaitteet 
yleisimpiä suurilla maitotiloilla

Vähintään 40 lypsylehmän maitotiloista enää muutamilla kymmenillä jaetaan pääosa säilörehusta talikolla rehulavoilta tai vastaavilta. Lehmämäärän kasvaessa kasvaa myös ruokittavan ja hoidettavan nuorkarjan määrä samassa suhteessa, mikä tulisi viljelijähaastattelujen mukaan ottaa huomioon nykyistä paremmin tuotantotilojen ja koneketjujen suunnittelussa.

Ajettava säilörehun jakovaunu tai pienkuormain ovat yleisimmät jakolaitteet suurilla maitotiloilla. Niiden yhteenlaskettu osuus on yli puolet ensisijaisista rehunjakolaitteista. Molemmat laitteet vaativat sujuvaan käyttöön noin kaksi metriä vapaata tilaa ruokintapöydällä. Näin ne säästävät hankintahintansa verran kallista (170-270 €/m2) lattia-alaa verrattuna traktorilla ajettavaan ruokintapöytään. Pienkuormain on runsaan lisävarustevalikoiman ansiosta maatilalla monikäyttöinen. Sillä voi mm. jakaa kuiviketta makuuparsiin, mutta tämän jälkeen on renkaat pestävä ennen rehuvarastoon ja ruokintapöydälle menoa.

Traktorilla hinattava tai ajettava seosrehuvaunu, joista ensin mainittu on huomattavasti yleisempi, on käytössä noin viidesosalla suurista maitotiloista. Seosrehuvaunun selkeä etu on hyvin nopea rehunjako läpiajettavaa ruokintapöytää käytettäessä. Haittana ovat suurelle karjakoolle vaadittavan kookkaan vaunun hankintahinta, hygieniariskit ruokintapöydällä ajettaessa sekä suuri tilantarve ruokintapöydällä. Seosrehuvaunua voidaan myös käyttää seuraavana mainittavien automatisoitavissa olevien rehunjakolaitteiden täytössä, kuten monella tilalla jo tehdään.

Automatisoitavissa olevat 
rehunjakolaitteet yleistymässä

Suurilla maitotiloilla on tällä hetkellä käytössä muutamia kymmeniä mattoruokkijoita tai ketjuruokintapöytiä, joista ensin mainitut ovat yleisempiä. Näitä laitteita on hankittu myös usealle lihakarjatilalle. Pelkän karkearehun tai yhdistetty karkea- ja väkirehun kiskoruokkija tai seosrehun kiskoruokkija on käytössä noin kymmenellä prosentilla suurista maitotiloista. Ruokinnan automatisointi vaatii täyttöpöydän tai tornisiilo-täyttöpurkain-lietso-yhdistelmän. Moni maidontuottaja katsoo kuitenkin turvallisuussyistä viisaimmaksi käynnistää ja sammuttaa käsin rehun siirto- ja jakolaitteet.

Navetan kattoon tai tukipylväisiin asennettavaan mattoruokkijaan on saatavissa rajakatkaisimia, joiden avulla saadaan muodostettua useita ruokintaryhmiä. Ryhmäruokinnan järjestäminen ketjuruokintapöydällä vaatii suunnittelua karjan ryhmittelyssä pöydän ympärille. Yhdelle puolelle jakava mattoruokkija sopii metrin levyiselle ruokintapöydälle ja kahdelle puolelle jakava voi jakaa rehua 1,8 metriä leveälle pöydälle ilman, että rehua tarvitsee käydä siirtämässä reunoille päin. Ketjuruokintapöytä on 1,7 metriä leveä ja naudat syövät siltä molemmin puolin. Karkearehun kiskoruokkija sopii tarkkaan yksilöruokintaan ja myös ryhmäruokintaan. Kiskoruokkija vaatii mallista riippuen noin 1,8 - 2,5 metriä vapaata tilaa ruokintapöydällä.

Kirjoittaja on tutkija Työtehoseurassa.