Laaja-alaisen radioaktiivisen laskeuman lähteenä voi olla joko ydinvoimalassa tapahtunut suuri päästö tai ydinaseen räjähdys. Molemmissa tapauksissa radioaktiiviset hiukkaset nousevat ilmaan ja voivat kulkeutua ilmavirtausten mukana hyvinkin kauas lähtöpaikastaan.

Hiukkaset voivat laskeutua maahan joko kuivana laskeumana tai sateen mukana. Laskeumassa voi olla suuriakin paikallisia eroja, esimerkiksi sade lisää maahan putoavien hiukkasten määrää. 

Säteilytilanteen vakavuuteen vaikuttaa säätila, etäisyys päästöpaikasta, päästön määrä ja sen radionuklidikoostumus. Laskeuman radionuklidit aiheuttavat sekä ulkoista että sisäistä säteilyannosta. Sisäinen säteilyannos tulee hengityksen, ruoan ja juoman kautta.

Hyvin vakava tilanne, joka vaatii myös ihmisten mahdollisimman hyvää suojautumista, voi syntyä vain ydinaseräjähdyksen seurauksena.

Vuodenaika vaikuttaa
laskeuman haittoihin

Elintarvikkeiden saastumiseen vuodenajalla on suuri vaikutus. Hankalin tilanne on, jos laskeuma tapahtuu laidunkaudella ja sadonkorjuuvaiheessa.

Kasvukauden aikana leviävä laskeuma aiheuttaa ensimmäisenä vuonna jopa monikymmenkertaisia radionuklidipitoisuuksia elintarvikkeisiin ja eläinten rehuun siihen verrattuna, että laskeuma leviäisi muuna vuodenaikana.

Radioaktiivinen saastepilvi voi kulkeutua tuhansia kilometrejä. Radioaktiivinen laskeuma syntyy, kun radioaktiiviset hiukkaset  laskeutuvat pölyn ja sateen mukana maahan, ensin kasveihin  ja eläimiin, ja lopulta ravintoketjun päässä olevaan ihmiseen.

Kasvukauden aikana kasvit voivat saastua laskeumasta suoraan. Laskeuman lyhytikäiset radionuklidit lisäävät huomattavasti avomaalta saatavien tuorevihannesten ja rehun radioaktiivisuutta muutaman viikon ajan. Maito saastuu nopeasti laskeuman jälkeen. Maataloustuotteiden radionuklidipitoisuudet saavuttavat yleensä maksiminsa ensimmäisenä vuonna.

Sääolosuhteet vaikuttavat kasvillisuuteen pidättyvien radioaktiivisten aineiden määrään. Kuivana tai sumun ja tihkusateen aikana tulleet radioaktiiviset hiukkaset tarttuvat hyvin kasvien pinnoille, kun taas runsas sade voi huuhtoa hiukkasia kasvien pinnoilta maahan.

Syksyllä sadonkorjuun jälkeen tai talvella tapahtuvan laskeuman vaikutukset ovat vähäisemmät, koska seuraavaan kasvukauteen mennessä lyhytikäiset radionuklidit ovat jo hajonneet. Pitkäikäisiä radionuklideja siirtyy kasveihin seuraavina vuosina vain juurten kautta. Määrät ovat huomattavasti pienempiä kuin kasvien pinnalle tulleesta laskeumasta.

Lieväkin laskeuma
vaatii toimenpiteitä

Elintarvikkeiden saastuminen radioaktiivisten aineiden laskeumasta on vähäisintä, kun laskeuma osuu kasvu- ja laidunkauden ulkopuolelle. Elintarvikkeiden käyttökelpoisuudesta huolehtiminen on tarpeen lievässäkin tilanteessa vaikka muita suojaustoimenpiteitä ei tarvita. 

Mikäli onnettomuudesta on aiheutunut radioaktiivisten aineiden päästöjä ilmaan, lähialueen elintarvikkeiden käyttökelpoisuus varmistetaan mittauksilla. Rehun puhtaudesta huolehtiminen on erityisen tärkeää, jotta kotieläintuotteet olisivat käyttökelpoisia.

Jodi-131 on pahin
lyhytikäinen altistaja

Lyhytikäisistä radionuklideista 131I on merkittävin ihmisen säteilyaltistuksen aiheuttaja. Pitkäikäisistä radionuklideista ravinnon kannalta tärkeimmät ovat 90Sr ja 137Cs.

Radioaktiiviset aineet käyttäytyvät luonnossa samoin kuin vastaavat alkuaineet. Molemmat kulkeutuvat esimerkiksi luonnon ravintoketjuissa ja elimistössä samalla tavalla.

Radioaktiiviset aineet
poistuvat ravinnekierrosta eri nopeuksilla

Kotieläintuotteisiin radioaktiiviset aineet siirtyvät pääasiassa saastuneen rehun kautta. Myös hengityksen ja saastuneen juomaveden sekä maan kautta kulkeutuu radioaktiivisia aineita eläimiin. 

Lyhytikäiset jodi-isotoopit siirtyvät maitoon tehokkaasti. Noin yksi prosentti päivittäisen rehun sisältämästä radiojodista siirtyy yhteen maitolitraan. Cesiumista maitoon siirtyy vajaa prosentti ja strontiumista noin promille.

Radioaktiivinen jodi hajoaa ja häviää itsestään jo parissa kuukaudessa laskeuman jälkeen, mutta alkuvaiheessa sen pitoisuuksia elintarvikkeissa joudutaan valvomaan. Pitkäikäisten cesiumin ja strontiumin isotooppien pitoisuudet maidossa ja lihassa pienenevät vasta seuraavalla  laidunkaudella, mikäli sisäruokintakauden rehu on saastunutta.

Toisesta kasvukaudesta alkaen lyhytikäiset radioaktiiviset aineet ovat hävinneet ympäristöstä, ja pitkäikäiset 90Sr ja 137Cs alkavat vähentyä maidosta ja viljelyskasveista, samoin 137Cs lihasta. Aluksi väheneminen on nopeaa.

Suomessa cesium poistuu maatalouden ravinnekierrosta nopeammin kuin strontium. Syynä on cesiumin sitoutuminen tiukasti hienojakoisten kivennäismaiden saveen, jolloin vain pieni osa siitä on kasveihin siirtyvässä muodossa.