Aktiivisuus: Aktiivisuus kertoo radioaktiivisen aineen lähettämän säteilyn määrän. Sen yksikkö on becquerel (Bq). Yksi becquerel tarkoittaa, että radioaktiivisessa aineessa tapahtuu yksi hajoaminen sekunnissa.

Säteilyannos: Säteilyannos kuvaa säteilyn haitallisia vaikutuksia ihmiseen. Sen yksikkö on sievert (Sv). Sievert on hyvin suuri yksikkö, yleensä käytetään yksikköä millisievert (mSv) tai mikrosievert (µSv). 1 Sv = 1000 mSv ja 1 Sv = 1 000 000 µSv.

Annosnopeus: Annosnopeus ilmaisee, kuinka suuren säteilyannoksen ihminen saa tiettynä aikana. Sen yksikkö on sievertiä tunnissa (Sv/h), yleensä käytetään yksikköä mikrosievertiä tunnissa (µSv/h).

Säteily: Radioaktiiviset aineet säteilevät ionisoivaa säteilyä. Eri säteilylajeja ovat alfa-, beeta- tai gammasäteily. 

Alfasäteily on hiukkassäteilyä. Atomin hajotessa ytimestä lähtee alfahiukkanen, joka muodostuu kahdesta protonista ja kahdesta neutronista. Alfahiukkanen ei kulje kovin pitkälle eikä läpäise edes paperia. Alfasäteily on vaarallista, jos sitä lähettävä hiukkanen joutuu elimistöön esim. hengitysilman mukana.

Beetasäteily on hiukkassäteilyä. Atomin hajoamisessa ytimestä lähtee beetahiukkanen eli elektroni. Beetahiukkaset ovat kevyempiä kuin alfahiukkaset ja näin nopeampia ja läpäisykykyisempiä. Beetasäteilyä lähettävät aineet ovat vaarallisia iholla tai päästessään elimistöön.

Gammasäteily on aineetonta sähkömagneettista säteilyä. Gammasäteily on hyvin läpitunkevaa ja se kantaa kauas. Gammasäteilyn vaimentamiseksi tarvitaan paksu betoniseinä, terästä, lyijyä tai hyvin suuri etäisyys säteilylähteestä.

Taustasäteily: Taustasäteily koostuu luonnon radioaktiivisista aineista peräisin olevasta säteilystä sekä kosmisesta säteilystä. Normaali taustasäteily Suomessa vaihtelee välillä 0,04 - 0,30 µSv/h.

Ulkoinen annos: Ulkoinen altistus aiheutuu säteilylähteestä ihmisen ulkopuolella. Altistus loppuu, kun lähde poistuu. Ihminen ei säteile, vaikka hän on altistunut ulkoiselle säteilylle.

Sisäinen annos: Sisäinen altistus aiheutuu siitä, kun ihminen saa kehoonsa radioaktiivista ainetta syömällä, hengittämällä tai haavan kautta. Altistus jatkuu, kunnes aine on hajonnut tai poistunut elimistöstä.

Puoliintumisaika: Kullekin radioaktiiviselle aineelle tyypillinen aika, jossa aineen radioaktiivisuus vähenee puoleen.

Radioaktiivisuus: Radioaktiivisuudella tarkoitetaan aineen ominaisuutta lähettää ionisoivaa säteilyä ulkoisista vaikutuksista riippumatta. Ympäristössä esiintyy sekä luonnosta peräisin olevia radioaktiivisia aineita että esimerkiksi onnettomuuksista ja ydinkokeista ympäristöön päässeitä keinotekoisia radioaktiivisia aineita.

Laskeuma: Laskeuma tarkoittaa maahan, muille pinnoille ja veteen laskeutuneita (radioaktiivisia) aineita.

Ravintoketju: Ruoho - lehmä - maito - ihminen on esimerkki ravintoketjusta. Ravintoketjun välityksellä radioaktiivisia aineita saattaa siirtyä eläimiin ja ihmisiin. 

Radionuklidi: Epästabiili atomi, joka lähettää ionisoivaa säteilyä, esimerkiksi cesium-137 tai jodi-131.

Toimenpideraja: Säteilyn annosnopeus, jonka ylitys aiheuttaa viranomaisten toimeenpanemia säteilysuojelutoimia.