Mats Nysand  

Säilöntäaineen levitystasaisuuteen haetaan parannusta

Viime kesän koe MTT:ssä osoitti, että säilöntäaineen perinteinen levitystapa noukinvaunussa antaa epätasaisen tuloksen. Vaikka keskimääräinen annostelu on oikea, osa rehusta saa liian vähän säilöntäainetta. Tämä on riski rehun laadulle.

Lisäksi säilöntäainehävikit voivat olla suuret sekä noukinvaunussa että tarkkuussilppurissa. Levitystasaisuus parani kokeiltaessa uutta menetelmää.

Ensimmäinen tutkittu levitystapa noukinvaunussa oli ruiskutus perinteisesti viuhkasuuttimilla noukkimen eteen, karhon päälle ennen kuin karho nousee noukkimelta ylös (kuva 1). Toinen tapa oli muuten sama, mutta happosuihkut suunnattiin noukkimen päälle, mahdollisimman lähelle sullojaroottoria (kuva 2).

Kolmas levitystapa oli aiemmin mainittu ruiskuttaminen noukkimen päälle yhdistettynä samanaikaiseen ruiskuttamiseen alhaalta ylöspäin, noukkimen läpi. Rehuvirta sai yhtä paljon säilöntäainetta päältä ja alta, yhteensä sama määrä kuin edellisissä levitystavoissa.

Levitysputki noukkimen alle

Säilöntäaineen levittämiseksi kahdesta suunnasta kiinnitettiin muoviputki noukkimen alle. Krone 6XL -vaunun noukkimessa oli kymmenen sentin välein raot, joista pistemäiset happosuihkut voitiin suunnata ylöspäin (kuvat 3 ja 4). Joka raon kohdalle oli porattu 1,3 millin reikä putkeen.

Happopumpusta tuleva letku haaroitettiin T-kappaleella ylä- ja alaputkeen. Alaputkeen lähtevään letkuun asennettiin palloventtiili, jolla voitiin kuristaa virtausta portaattomasti (kuva 5). Näin saatiin nestevirrat säädetyiksi samansuuruisiksi ylä- ja alaputkeen. Oikea kuristus haettiin kokeilemalla ennen osien kiinnittämistä vaunuun keräämällä yläputken neste yhteen mitta-astiaan ja alaputken toiseen.

Tarkkuussilppuri verrokkina

JF FCT 900 -tarkkuussilppuriin asennettiin viisi viuhkasuutinta noukkimen syöttöruuvin ja silppurin syöttötelojen väliin (kuva 6). Tämä on aiemmin todettu tarkkuussilppureissa parhaimmaksi paikaksi säilöntäainehävikkien kannalta. Esimerkiksi torveen ruiskutettaessa hävikit ovat suuremmat.

Levitystasaisuus mitattiin analysoimalla kuormista otettujen näytteiden säilöntäainepitoisuuden vaihtelu. Levitys noukkimen päälle ei parantanut

levitystulosta verrattuna levitykseen noukkimen eteen; levitystasaisuutta ilmaisevien variaatiokerrointen ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Sen sijaan yhtaikainen levitys päältä ja alhaalta antoi selvästi tasaisemman levitystuloksen. Ylä- ja alalevitys antoi jo
yhtä hyvän levitystasaisuuden kuin tarkkuussilppuri.(katso taulukko)

Noukinvaunussa perinteisen päältä levityksen huono tulos on sikäli ymmärrettävä, että aine ei voi tunkeutua kovin syvälle karhoon tai rehuvirtaan, ja vaunun sullontalaitteisto sekoittaa rehua melko vähän. Silppurit sekoittavat enemmän.

Kokeen mittaustulokset

Levitystasaisuus on sitä parempi, mitä pienempi variaatiokerroin on.

1) Arvot, joissa ei ole mitään yhteistä kirjainta, eroavat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi eli niissä on todellinen ero. Arvoissa, joissa on yhteinen kirjain (A tai B), ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa.

2) Levitysmenetelmän 32 yksittäisestä mittausarvosta kaksi oli poikkeavan suuret. Ennen kauttaviivaa oleva tulos on laskettu kaikkien mittausarvojen perusteella, kauttaviivan perässä oleva tulos on laskettu sen jälkeen kun poikkeavat arvot on poistettu.

Osa säilöntäaineesta hukkaan

Annostelutavoitteena oli suosituksen mukainen viisi litraa säilöntäainetta rehun tuoretonnia kohti. Säilöntäaineena käytettiin AIV Primaa, jossa on 62 prosenttia muurahaishappoa ja 24 prosenttia ammoniumformiaattia. Taulukossa esitetään säilöntäaineen hävikki, joka on lähinnä haihtumista ja tuulen aiheuttamaa kulkeutumista. Noukkimen eteen ruiskutettaessa osa voi myös mennä maahan karhon viereen.

Hävikki oli noukkimen eteen ja päälle ruiskutettaessa lähes puolet, 47–48 prosenttia. Ylä- ja alalevityksen hävikki oli 33 prosenttia. Ero näyttää melko isolta, mutta se ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä, koska yksittäisten mittausarvojen vaihtelu oli suuri. Tämä tarkoittaa sitä, että levitysmenetelmien välillä ei voi sanoa olevan todellista, varmaa eroa hävikeissä.

Tarkkuussilppurissa hävikki oli yllättävän suuri, 42 prosenttia. Käytimme siinä ilmeisesti liian pieniä suuttimia. Pienet suuttimet tekivät happosuihkut liian hienojakoisiksi, ja suuri osa poistui sumuna. Tarkoitus on käyttää isompia suuttimia silppurissa ensi kesänä ja mitata sen säilöntäainehävikit uudelleen. Toinen parannusmahdollisuus voisi olla suutinten ympäristön eli silppurin syöttökanavan kotelointi.

Kirjoittaja on tutkija Maa- ja elintarviketalouden
tutkimuskeskus MTT:ssä.