Heikki Niskanen  

Tehokorjuun ongelmakohdat:
Säilöntäaineen annostelu
ja varaston täyttö

Suurten nurmialojen korjuussa tarvittavan korjuutehon tulee kattaa koko korjuuketju pellolta varastoon. Säilörehuvaraston täyttö on usein hitain työvaihe, jos se tehdään kunnolla. Säilöntähappo tai biologinen säilöntäaine varmistaa rehun laadun. Tinkiminen säilönnän huolellisuudesta näkyy rehutappioina.

Lisävaatimuksen säilöntäaineen toimivuudelle asettaa rehun kuiva-ainepitoisuuden suuret vaihtelut. Peltolohkoilta löytyy kosteampaa ja kuivempaa nurmikarhoa. Säilöntäainetta tulee käyttää valmistajan suosituksen mukaisesti, ja sen tulee sekoittua hyvin korjattavaan rehumassaan.

Korjuutyön onnistuminen näkyy rehun Artturi-analyysituloksissa ja ottopinnan aistinvaraisessa arvioinnissa. Jos rehupinnassa on runsas värikirjo multaraitoineen ja homekohtineen, on syytä miettiä korjuun yksityiskohtia. Homeet ja hiivat kasvavat avoimilla rehupinnoilla. Muut syyt löytyvät rehun likaantumisesta, säilöntäaineen epätasaisesta annostelusta, rehun huonosta tiivistymisestä ja varaston muovituksen sekä painotuksen puutteista.

Kela- ja tarkkuussilppurit

Silppureissa säilöntäaine suihkuaa suorareikäisestä tappisuuttimesta rehuun ja ilmavirtaan.

Silppurikorjuussa voi käyttää kahta tai useampaa suutinta. Korjuussa rehukarhon kosteammat ja kuivemmat rehukohdat sekoittuvat.

Lyhyt silppu leviää helposti siiloon ja säilöttävästä rehusta tulee tasalaatuista. Silppurikorjuussa päästään tasaiseen säilöntäaineen sekoittumiseen. Tärkeintä on varustaa korjuulaite riittävän suurella säilöntäaineannostelijalla.

Kaaviota 1 » voi käyttää apuna laskettaessa tarvittavaa hapotinlaitteiston tehoa l/ min. Kuormapaino lasketaan todellisten rehukuutiometrien perusteella ja apuna käytetään kg/m³ painoja.

Noukinvaunut ja paalaimet

Noukinvaunu kerää rehun karholta ja kuljettaa sen varastolle. Parhaaseen korjuutehoon päästään lyhyillä kuljetusmatkoilla. Korjuutapa vähentää traktori- ja kuljettajatarvetta. Noukinvaunu- ja pyöröpaalainkorjuussa paksun rehukarhon on sovittava vetokoneen pyörien väliin, jotta vältytään rehun polkeentumiselta.

Korjuutyössä on varottava alitehoista säilöntäaineen annostelulaitteistoa. Lisätty säilöntäaine ei leviä tasaisesti korjattavaan rehuun. Tuoreessa rehussa kosteus ja puristenestevirtaukset tasoittavat hapotuksen virheitä. Esikuivatussa rehussa säilöntäaineen on tartuttava jokaiseen korteen ja lehteen.

Pienitehoisilla noukinvaunuilla kapeita niittoleveyksiä korjattaessa säilöntäaineen annostelu onnistuu vielä kohtuullisen hyvin.

Hapotuksen ongelmat lisääntyvät korjuukarhon rehumäärän kasvaessa ja noukinvaunun ajonopeuden lisääntyessä. Parhaimmillaan vaunu korjaa karhotettua rehua 10–12 metrin työleveydeltä ja korjuunopeus on jopa yli 15 kilometriä tunnissa.

Tehovaunuihin ja pyöröpaalaimiin tarvitaan uuden sukupolven kalvopumpuilla varustetut säilöntäaineannostelijat. Alhainen ja vaihteleva nestepaine johtaa viuhkasuuttimissa pahimmillaan vain säilöntäaineen tiputukseen, kun tavoitteena on rehuun hyvin uppoava nestesuihku.

Suuremmalla säilöntäaineen virtauspaineella sekä suutinmäärällä päästään tasaisempaan hapotukseen. Suurempi nestemäärä on eduksi. On parempi käyttää 5–6 litraa per rehutonni kuin 2–3 litran säilöntäainemäärää.

Säilöntäaineen levityskokeissa parhaiten ovat toimineet haponkestävät metallisuuttimet. Korjuutyössä säilöntäaineen käyttömäärää on pystyttävä säätämään.

Kuormatilan lopputäytössä ajetaan huomattavasti hitaammin kuin korjuun aloituksessa. Säätötarvetta lisää karhon rehumäärän vaihtelu. Peltoon säilöntäainetta ei kannata annostella.

Korjattavien karhojen tulisi olla tasaisia kuivuudeltaan ja rehumäärältään. Tiiviit, karhossa olevat rehumällit ovat aina haitaksi. Vesimärän rehun silppuaminen noukinvaunussa johtaa puristenestevirtaukseen ja osa lisätystä säilöntäaineesta valuu peltoon.

Kirjoittaja on Valion neuvonta-agrologi.