Teksti Eeva-Kaisa Pulkka

Kultamitali ei ole ylivoimainen tehtävä

Kaavilaisten Tarja ja Mauri Mustosen piirongin laatikosta löytyy kunniakirjoja hyvästä maidon laadusta usealta vuosikymmeneltä, ensimmäinen isännän ukin nimellä vuodelta 1957. Yhtäjaksoisesti maidon laatu on pysynyt E-luokassa 25 vuotta kultamitalin arvoisesti.

Mustosten mukaan kultamitali on oikeastaan tullut siinä sivussa.

– Sellaista maitoa on pyritty tuottamaan, jota itsekin juo ja lapsilleen voi antaa. En ole kokenut sitä mitenkään ylivoimaiseksi tehtäväksi, Tarja Mustonen sanoo.

– Täsmällinen ja huolellinen on tietysti oltava, Mauri Mustonen muistuttaa. – Lypsyyn on keskityttävä, eikä sen aikana tehdä muuta.

Kiireen emäntä jättää navetan oven ulkopuolelle.

– Sitä on jo oppinut, ettei kiire jouduta lypsämistä ollenkaan. Lehmät vain hermostuvat, potkivat ja aikaa menee enemmän.

Mitään erityistä eivät Mustoset koe mitalin eteen tehneensä. Maidon lämpötilat kirjataan säännöllisesti, solutestit tehdään viikoittain, koneiden peseytyminen tarkistetaan ja parret pidetään puhtaana.

Lypsykoneen säännöllistä huoltoa ja lehmien terveydestä huolehtimista Mustoset pitävät tärkeänä maidon laadun takeena. Sorkkahoitaja käy tilalla säännöllisesti pari, kolme kertaa vuodessa.

Säilörehun laatu on pysynyt tasaisesti kiitettävänä, vaikka isäntä harmitteleekin hieman kympin puuttumista. Siiloihin rehu tehdään kelasilppurilla ja syksysyöttöä varten on pyöröpaalirehua.

Mitalien jakaminen on Mustosten mielestä hyvä tapa osoittaa arvostusta hyvän maidon tuottajille.

Tapaturmasta takaisin töihin

– Lomittajia meillä on ollut paljon, eikä ongelmia ole ollut. Heillekin tästä mitalista kiitos kuuluu, isäntä muistaa ja jatkaa:

– Lomittajat ovat nykyisin koulutettuja ja voivat olla valistuneempia kuin tilan väki.

Emäntä sanoo kysyvänsä lomittajilta, että onko tullut mitään uutta.

– Silloin tuntui, että joko loppuu lehmien pitäminen tähän, Tarja Mustonen tunnustaa.

Leikkauksesta jäi osittaiset halvausoireet vasempaan jalkaan. Mauri Mustonen on kuitenkin sitkeästi kuntouttanut itsensä työkuntoon, vaikka hänelle tarjottiin jo eläkettäkin.

– Lypsänyt en ole sen jälkeen, mutta hoidan rehun jakamisen ja olen jo vähän sahaillut metsässä, hän kertoo.

Nyt pariskunnalla on vakaa aikomus tuottaa maitoa ainakin reilut kymmenen vuotta, eläkepäiviin saakka.

Lomista ei tingitä

– Niin kiire ei saa olla, ettei rehuntekoaikaankin ehdi olla varttia päivällä pitkällään. Siinä ajassa ei rehu pilaannu, mutta levänneenä jaksaa paremmin, Tarja Mustonen muistuttaa.

Nuorille ja laajentaneille tiloille Mustoset nostavat hattua ja toivovat jaksamista.

Lomia Mustoset eivät jätä pitämättä.

– Me olemme yleensä aina lomalla poissa kotoa ja joskus käymme ulkomailla. Se katkaisee työrutiinit, eivätkä kotimiehet voi soitella perään, Mustoset sanovat.

Muuten isäntä irrottautuu töistä moottorikelkan tai -pyörän ohjaimissa ja emäntä runoilemalla. Runollaan Tarja Mustonen haluaakin tervehtiä kaikkia maidontuottajia kevään kynnyksellä.

Kyllä ne aavistavat emännän äänestä, että
pääsky on jo tullut
kumisaappaan lompseesta, kun on
uloslaskun aika.

Talven jäykistämät jalat vetävät
ensi hypyn turvalleen
hännästä puuttuvat vain
sateenkaaren värit.