Uusi pihatto on sekä toimiva että mukavan näköinen. Heikki ja Tiina Paananen sekä tuotantoneuvoja Jari Korva.
Kuvat Aino Murtomaa-Niskala

Siisti ja raikas pihatto luo edellytykset hyvälle maidon laadulle. Lantaraapan vetovälejä tihennettiin käytävien puhtaana pysymiseksi. Utarereiden karvat ajellaan säännöllisesti. Robotin pesuaika säädettiin maksimiin. Parsissa on matot ja kutterikuivitus.


Kiskoruokkijan täyttöasema on rehuvaraston puolella.

Isännän kehittämä paalileikkuri pilkkoo paalin kahdeksaan osaan ja syöttää rehun kiskoruokkijan syöttöpöydälle.

Aino Murtomaa-Niskala    

Rehusta tuli itiöongelma

Heikkolaatuinen rehu aiheutti itiöongelman, joka ratkesi vasta säilöntämenetelmän vaihtoon. Parsinavetassa rehun kanssa sinniteltiin, mutta automaattilypsyyn siirtyminen räjäytti ongelman käsiin, Heikki Paananen Pihtiputaan Muurasjärveltä kertoo koettelevasta kokemuksesta.

Itiöongelma tuli, kun Paanaset hankkivat noukinvaunun 2002. Liki 70 hehtaarin nurmiala edellytti tehokasta korjuuta.

Säilöntäaineen käytöstä huolimatta rehuanalyysit näyttivät riskilaatua. Rehussa oli voimakas, kitkerä haju, joka tarttui käsiin. Itiöihin osattiin varautua.

Parsinavetassa itiöiden hyökkäystä pystyy työjärjestelyillä torjumaan, Tiina Paananen sanoo. Utareita hinkattiin lypsyllä kuin viimeistä päivää. Mutta kun uusi automaattilypsypihatto lokakuussa 2005 otettiin käyttöön, ongelma räjähti.

Ensimmäisen korkean itiötuloksen jälkeen isäntä soitti välittömästi Pohjolan Maitoon.
Meijerin neuvoja tuli käymään ja kaikki mahdolliset toimenpiteet tehtiin, mutta keinot olivat vähissä. Viimeisenä vaihtoehtona Paanaset ostivat uudet säilörehut syöttöön.

Kevät ja uusi nurmi lopulta pelastivat.

Missä syy?

Rehunteko noukinvaunulla ei lopultakaan onnistunut meillä toivotulla tavalla, sanoo Heikki Paananen. Kaiken piti olla kunnossa. Säilöntäaineena on käytetty hyvällä kelillä biologista ja sadesäällä happoa. Pumpussa on tehoa riittävään annosteluun ja säilöntäaineen kulutusta ja levityksen tasaisuutta seurattiin koko ajan. Viimeisenä noukinvaunukesänä 2005 isäntä tiivisti hapolla säilötyn rehun siilolla itse

Paanaset tekivät neljä vuotta noukinvaunurehua. Kelvollistakin saatiin, mutta heikkoja rehuja tuli aivan liikaa. He ovat miettineet paljon laatuongelman syitä ja päätyneet siihen, että esikuivattu rehu pääsi kuivahtamaan ehkä liikaa eikä sittenkään tiivistynyt kokonaan. Sisään jäänyt happi käynnisti virhekäymiset. Rehuanalyyseissä ei koskaan ollut sokereita jäljellä.

Nykyisellä rehulla sisäruokintakausi on mennyt itiöongelmilta rauhassa. Kokemansa perusteella Paanaset toteavat, ettei riskirehua kannata ollenkaan viedä lypsyrobottinavettaan. Itiöt päätyvät varmasti tankkiin, he sanovat.

Hyvä navetta

Toista talvea käytössä olevaan Robora-pihattoon ja varsinkin automaattilypsyyn Paanaset ovat tyytyväisiä. Lehmämäärä yli kaksinkertaistui parsinavetasta, mutta työmäärä on hyvin hallittavissa ja lypsyrobotti antaa työhön joustoa.

Navetassa ollaan ahkeraan ja nimenomaan eläinten parissa. Mitkään tietojärjestelmät eivät korvaa omaa havainnointia, mutta hyvää tukea ne antavat, Tiina Paananen sanoo.

Karjan keskituotos on 9 500 kilon tietämillä. Nousuodotuksia on, koska lypsyssä on paljon ensikoita. Karsintaa on tehty reilusti sekä rakenteen että luonteen kehittämiseksi.

Säilörehun jakaa kiskoilla kulkeva jakovaunu, jota syöttöpöytä täyttää rehuvaraston puolella. Täysrehu pohjautuu omaan ja ostettuun viljaan ja valmistuu Alvajärven ”nappulatehtaassa”, joka on viljelijöiden omistama rehusekoittamo ja pelletöintilaitos naapurikylässä. Tuotosvaikutus on hyvä ja teolliseen täysrehuun verrattuna hinta jää melkein puoleen, Paanaset laskevat.

Kaikki alkaa rehun laadusta

Paalien laadun ja koostumuksen vaihtelua isäntä tasoittaa ruokinnassa syöttämällä isoilta lohkoilta korjattujen, analysoitujen paalien lisänä pieniltä lohkoilta ja reunoilta tehtyjä paaleja.

Rehun laadun varmistamiseksi hän aikoo asentaa paalaimeen lisäsuuttimen säilöntäaineelle ja lisätä säilöntäaineen määrää 5 litrasta 7 litraan paalia kohden.

Valtaosa rehuista tehtiin viime kesänä biologisella säilöntäaineella ja samoin jatketaan tulevana kesänä. Riskejä ei oteta. -Märällä korjuukelillä biologiset pannaan pakkaseen ja rehu säilötään hapolla, Heikki Paananen toteaa. -Kaikki alkaa rehun laadusta. Huonoa työtä ei kannata tehdä lainkaan, hän sanoo.