Pirjo Pursiainen, Marketta Rinne, Kaija Hakala,
Arja Nykänen, Aila Vanhatalo   

Hyödyllinen puna-apila
antaa haastetta

Luomuviljelijöille puna-apila on typpeä sitovana viljelykasvina itsestäänselvyys, mutta puna-apila tarjoaa myös tavanomaisesti nurmia viljelevälle monia etuja. Viljelijäkyselyn mukaan kolmannes nautatiloista käyttää puna-apilaa nurmiseoksissa.

Valtaosa kyselyyn vastanneista oli tavanomaisesti viljeleviä, sillä peltoviljelyn osalta luomussa oli 4 % ja kotieläintuotannon osalta 1 % tiloista. Koko

maassa luonnonmukaisen tuotannon valvontaan kuului vuonna 2006 ennakkotietojen mukaan 3 953 tilaa, mikä oli 5,7 % koko maan aktiivitiloista. Luomutilojen osuus kyselyssä vastasi melko hyvin koko maan tilannetta. Kyselyn luomutuotannossa tai siirtymävaiheessa olleista tiloista 88 % aikoi jatkaa luomutuotantoa myös seuraavien 5 vuoden aikana.

Kolmannes käyttää
puna-apilaa

Puna-apilaa nautojen ruokinnassa käytti 35 % kaikista vastanneista eli myös noin kolmasosa tavanomaisesti viljelevistä tiloista käytti apilapitoista rehua. Puna-apilan viljely säilörehuksi tai heinäksi oli suositumpaa (21 % vastaajista) kuin sen käyttö laitumissa (6 %). Molemmilla tavoilla puna-apilaa käytti 15 % vastaajista. Kokonaan ilman apilaa nurmia viljeli 48 % vastaajista. Puna-apilaa käytettiin vähiten suurilla (yli 75 ha) ja pienillä (alle 15 ha) tiloilla ja eniten keskisuurilla (30-75 ha) tiloilla.

Ongelmana pysyvyys
nurmissa

Puna-apilan viljelyyn oli joillain tiloilla liittynyt ongelmia, sillä sen viljelystä oli luopunut 9 % vastaajista. Tärkeimmät syyt siihen, miksi puna-apilaa ei käytetty tai sen käyttö oli lopetettu, olivat apilan nopea häviäminen nurmista (42 %), apilan talvehtimisongelmat (25 %), lehmien puhaltuminen (18 %) ja korkea siemenkustannus (15 %).
Myös säilönnän vaikeus (10 %), apilan viljelyyn sopimaton maalaji (10 %) ja tiinehtymisongelmat (9 %) nähtiin esteinä apilan käytölle. Tiloista 28 % ei vastannut kysymykseen.

Ne viljelijät, jotka eivät käytä puna-apilaa, eivät vaikuttaneet kovin innokkailta kokeilemaan sitä. Vain 5 % heistä aikoi aloittaa apilan käytön lähivuosina, kun taas yli puolella (52 %) ei ollut tällaista aikomusta. Toisaalta 40 % näistä viljelijöistä ei ottanut kantaa kysymykseen.

Puna-apilan viljely onnistuu

Puna-apilan säilyminen nurmissa riippuu ennen kaikkea peltolohkosta, jolla sitä viljellään. Maaperän on oltava mieluiten kivennäismaata, jolta pintavesi pääsee hyvin valumaan pois. Pellon aikainen vapautuminen lumesta keväällä vähentää apilamätävaaraa.

Uusimman tutkimuksen mukaan apilapitoinen nurmi menestyy parhaiten maan pH:n ollessa vähän alle 6. Riittävä fosfori- ja kaliumlannoitus sekä hivenravinteista huolehtiminen ovat myös tärkeitä. Typpilannoituksen sen sijaan on oltava maltillista jo kylvövaiheessa, jotta liian tiheä suojavilja ja myöhemmin heinäkasvusto eivät pääse tukahduttamaan apilaa. Apila vaatii valoa, minkä vuoksi suojavilja on korjattava aikaisessa vaiheessa.

Puna-apilan viihtymiseen vaikuttaa myös seoskasvuston heinälaji. Timotei kilpailee apilan kanssa vähemmän kuin nurminata. Ruokonata taas kestää paremmin kuivuutta kuin timotei ja puolustaa siten paikkaansa nurmen kokonaistuoton kannalta.

Oikean apilalajikkeen valinta oikealle paikalle on myös tärkeää. Tetraploidi Betty on osoittautunut pitkällä tähtäyksellä satoisimmaksi etenkin hyvän talvenkestävyytensä ansiosta.

Kun perusasiat ovat kunnossa, apilan säilyvyyttä nurmissa voi edistää tekemällä hoito- ja korjuutoimenpiteet niin, että vältetään maan tiivistyminen ja apilan vahingoittuminen ja siten vähennetään altistusta taudeille.

Apilaa kannattaa kokeilla

Uudet tutkimustulokset vahvistavat käsitystä apilan hyvästä tuotantovaikutuksesta lypsylehmillä. Apilan on todettu olevan taloudellisesti varteenotettava vaihtoehto pelkästään heinäkasveihin perustuvaan säilörehuntuotantoon verrattuna. Seoksena heinäkasvien kanssa puna-apila lisää säilörehun syöntiä ja maitotuotosta ilman, että ruokinnan raakavalkuaispitoisuus nousee kovin korkeaksi typen hyväksikäyttöä ajatellen.

Kivennäisaineista apila sisältää runsaasti erityisesti kalsiumia ja magnesiumia, mikä kannattaa huomioida ruokinnan suunnittelussa. Lisäksi apila vaikuttaa ihmisravitsemuksen kannalta positiivisesti maitorasvan laatuun.

Puna-apilan kasviestrogeenit nautojen hedelmällisyysongelmien aiheuttajana ovat osoittautuneet myytiksi, jota tutkimustulokset eivät tue. Runsaasti annettuna puna-apilan sisältämät kasviestrogeenit saattavat aiheuttaa lisääntymishäiriöitä lampaille, mutta lehmillä vastaavat häiriöt ovat hyvin harvinaisia.

Samoin puhaltuminen on harvoin ongelmana, kun apilaa syötetään lehmille säilörehuna. Tosin puna-apilaa sisältävällä laitumella mahdollinen puhaltumisvaara tulee ottaa huomioon.

Puna-apilan esikuivaus on haasteellisempaa kuin heinäkasvien hitaan kuivumisen ja varisemisriskin vuoksi. Tuoreen tai lievästi esikuivatun apilan säilöminen onnistuu hyvin, kun käytetään happopohjaisia säilöntäaineita. Biologisia säilöntäaineita voi käyttää silloin, kun apila saadaan riittävästi esikuivattua. Tällöin puristenestettä ei muodostu ja apilan kuiva-ainepitoisuus onyli 25 - 30 %.