![]() Laidunnusmuotoa voi vaihtaa kesän aikana. Alkukesällä laiduntaminen voisi olla koko- aikaista, koska laitumen kasvu on vähintään kolmikertainen elokuuhun verrattuna. Juhannuksen jälkeen laidunnuksen voi vaihtaa osa-aikaiseksi ja täsmätä sisä- ruokinta laitumen riittävyyden mukaan. |
Perttu Virkajärvi & Kirsi Pakarinen Osa-aikalaidunnus puolittaa tarvittavan laidunalan Karjakoon kasvaessa lypsykarjatilan laidunala voi jäädä niukaksi. Osaaikainen laiduntaminenon yksi varteenotettava kesäruokintavaihtoehto. Sen voi toteuttaa yö- tai päivälaiduntamisena ja laiduntamistapaa kannattaa muuttaa kesän aikana. Laidun on edullisinta nurmirehua. Tämä todettiin 2006 valmistuneessa tutkimuksessa, jossa mallinnettiin erikokoisten karjojen kesäruokintavaihtoehtojen pitkän aikavälin kannattavuutta. Mallissa rehukustannuksiin otettiin huomioon kaikki rehun tuottamisesta ja jakelusta aiheutuneet kustannukset. |
|
Laiduntamisen työnmenekki perustui Työtehoseuran mittauksiin erikokoisissa karjoissa. Mallin mukaan 60 lehmän karjassa osa-aikalaiduntaminen toi vuodessa noin 3 000 € ja täysiaikainen laiduntaminen noin 6 000 € suuremman ylijäämän (maitotuotto – rehukustannus) kuin ympärivuotinen sisäruokinta. Erityisesti pihattonavetoissa laiduntaminen ei juurikaan lisännyt päivittäistä työnmenekkiä, koska eläinten irrotus ja lypsytyö sujuivat joutuisasti verrattuna parsinavettaan. Suurille karjoille voi suositella osa-aikalaiduntamista siksi, että siinä tarvittava laidunala kutakuinkin puolittuu. Lisäksi laidunala voidaan mitoittaa tarkasti, koska sisäruokintaa voidaan joko lisätä tai vähentää laitumen kasvun mukaan. Näin laitumelta saadaan korkea rehuyksikkösato ilman, että eläinten maitotuotos notkahtaa laitumien ehtymisen vuoksi.
Osa-aikalaiduntamisessa on useita myönteisiä puolia. Sen avulla on helppo täyttää karjan jaloitteluvelvoitteet. Lisäksi on todennäköistä, että se parantaa lehmien hyvinvointia, ja aivan varmasti kohottaa kotimaisen maidontuotannon imagoa. Laidun on lehmälle luonnollista rehua ja laiduntamisen aikana lehmä voi käyttäytyä muutoinkin lajityypillisesti. MTT:n osa-aikalaiduntutkimuksessa ei havaittu suuria eroja lehmän hyvinvointia kuvaavissa mittareissa sisäruokinta- ja osa-aikalaidunryhmän välillä. Lehmät saivat liikkua hyvällä alustalla eikä jaloittelu ollut pois syömisajasta, vaan laiduntavat lehmät käyttivät enemmän aikaa syöntiin kuin sisäruokintaryhmän eläimet. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että laiduntavilla eläimillä on ollut vähemmän sorkka- ja jalkasairauksia, utaretulehduksia sekä tiinehtymishäiriöitä kuin ympäri vuoden parsinavetassa ruokituilla lehmillä. Yö- vai päivälaidun? Osa-aikalaiduntamisessa lehmät voivat laiduntaa illasta aamuun (yölaidun) tai aamusta iltaan (päivälaidun). MTT:n laidunkokeissa molemmat laidunnustavat nostivat maitotuotosta (kuva 1). Yölaidunnuksen ja sisäruokinnan välinen ero vuonna 2003 oli suurempi (yölaidunnuksen tuotoslisä noin 3,9 kg maitoa/lehmä/vrk) kuin päivälaidunnuksen ja sisäruokinnan välinen ero vuonna 2005 (päivälaidunnuksen tuotoslisä noin 1,5 kg maitoa/lehmä/vrk). Tämä johtui ennen kaikkea siitä, että yölaiduntajilla vuorokauden laidunnusaika (12 h/vrk) oli pidempi kuin päivälaiduntajilla (8 h/vrk). Kun ruokintamuotojen ero suhteutettiin laidunaikaan, nähtiin, että laiduntamisen etu yölaitumella oli 0,33 kg maitoa/ lehmä/laiduntunti ja vastaavasti päivälaitumella 0,25 kg maitoa/ lehmä/laiduntunti. Kokeet suoritettiin eri vuosina, joten yö- ja päivälaitumen suora vertaaminen ei käy päinsä. Tarkempi tarkastelu paljastaa, että suuri osa erosta selittyy vuoden 2003 kokeen paremmasta laitumen sulavuudesta (D-arvo keskimäärin 73,0 %) verrattuna vuoteen 2005 (D-arvo keskimäärin 71,5 %). D-arvon merkitys näkyy lisäksi kuvassa 1b, kun päivälaiduntajien maitotuotos putosi lähelle sisäryhmän maitotuotosta 15.6.2005. Kyseiseen aikaan laitumen D-arvo putosi alle 70 %:n ja oli lähes sama kuin samaan aikaan syötetyn säilörehun (D-arvo 69 %). Päivälaiduntavien eläinten kokema lämpöstressi oli puolestaan suurimmillaan heinäkuun alun jälkeen, jolloin vuorokauden maksimilämpötila oli useina päivinä yli 25 °C ja suora auringonsäteily voimakasta. Tällöin eläimet olivat navettaan tuotaessa hikisiä, huohottivat ja menivät mielellään makuulle viileälle betonille. Tästä huolimatta päivälaidunlehmät tuottivat hellejakson aikana noin 2,0 kg enemmän maitoa/lehmä/ vrk kuin sisäryhmän eläimet; todennäköisesti ero johtui siitä, että laitumen D-arvo oli kyseisenä ajanjaksona 72 % ja säilörehun noin 65 %. Edullisen laidunnuslämpötilan lisäksi yölaiduntamisen etuja päivälaitumeen verrattuna ovat yleensä pidempi laidunaika (h/vrk), laidunruohon korkeampi sokeripitoisuus illalla sekä eläimelle luonnollisten auringonlaskun ja –nousun aikoihin ajoittuvien syöntihuippujen osuminen laiduntamisajalle. Laidunnusmuotoa voi vaihtaa Koska laitumen kasvunopeus on alkukesällä vähintään kolminkertainen elokuun kasvuun verrattuna, voisi toimiva laidunkierto alkaa kokoaikalaiduntamisella, joka jatkuisi noin juhannukseen asti. Tästä eteenpäin kesän kuumimmaksi ja valoisimmaksi ajaksi voisi olla edullista siirtyä yölaiduntamiseen ja vaihtaa elokuussa päivälaiduntamiseen. Kun sisäruokinta täsmättäisiin laitumen riittävyyden mukaan, olisi mahdollista pitää eläinten maitotuotos korkeana ja laitumen rehuyksikkösato suurena. Laidunnusratkaisuihin vaikuttavat aina myös tilakohtaiset tekijät, kuten mieltymys aamutöiden aloitustapaan tai huoli lehmien karkaamisesta yön aikana. Pelkoon eläinten karkaamisesta tuo helpotusta se, että nyt myös Suomessa on saatavilla ympärivuotinen sähköaitatyyppi, jossa aita tehdään tavallista paksummasta langasta, joka pitää eläimet hyvin omilla lohkoillaan. Laiduntamisen suunnitteluun saa apua muun muassa MTT:n verkkosivuilta (www.mtt.fi) Etusivu > Tutkimus, toimipaikat > Maaninka > Tutkimustuloksia. Sivuilta löytyy laidunruokinnan suunnitteluvälineitä, joita voi käyttää myös osa-aikalaitumelle.
|
| |
Teema | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus |