Rikkojen torjunnalla saatu puhdas kasvusto
lisää satoa. Etualalla käsitelty lohko.

Harvan kasvuston vuoksi menetetään rehuyksiköitä. Ratkaisuna on nurmen uudistaminen tai täydennyskylvö.

Mikko Korhonen    

Tehokkaalla nurmiviljelyllä kustannusjahtiin

Yli puolet lehmien kuluttamista rehuyksiköistä on peräisin nurmirehuista. Nurmirehu ja sen laatu vaikuttavat maitotuotokseen, täydennysrehun määrään, maidon laatuun ja rehuyksikön hintaan. Hyvän nurmisadon ja laadun vaikutus maidon tuotantokustannuksiin on satoja euroja lehmää kohden vuodessa.

Yksi tärkeimmistä nurmirehun hintaan vaikuttavista tekijöistä on satotaso.

Huolehtimalla perusasioista kuten pellon peruskunnosta, laji- ja lajikevalinnoista, riittävästä lannoituksesta, rikkojen torjunnasta, oikeasta korjuuajasta ja huolellisesta säilönnästä voidaan kahdellakin korjuulla saada ruokintapöydälle lähes 8 000 ry hehtaarilta.

Tilan strategia

Kustannuspaineet ovat entistä kovempia. Se ei

kuitenkaan tarkoita mahdollisuuksien vähenemistä, vaan sitä, että jokaisen tilan kannattaa miettiä oma strategiansa myös nurmirehun tuotantoon.

On hyödyllistä laskea oman tuotannon tilanne, peltoala, satotaso ja kustannukset ja sen pohjalta miettiä toimenpiteitä ja tavoitteita.

Tarvittavamäärä

Lehmä käyttää ruokintatyypistä riippuen nurmirehua 2 500–3 000 rehuyksikköä vuodessa. Tämä on hyvä lähtökohta nurmirehun tuotannon suunnitteluun.

Tiloilla normaaleilla lohkoilla toteutettujen kasvuohjelmakokeiden keskisato on suositusten mukaisella lannoituksella (100 kg N/ha molemmille sadoille) ollut 7 800 ry/ha.

Myös lohkotietopankin tietojen mukaan paras neljännes nurmitiloista tuottaa yli 6 000 rehuyksikköä hehtaarilta. Näiden perusteella yhtä lehmää kohden tarvitaan nurmialaa noin puoli hehtaaria.

Vuosittain sato tietysti vaihtelee esimerkiksi säästä johtuen, minkä vuoksi jonkinlainen vara pitää nurmialassa olla. Ylimääräinen nurmiala tai huonon nurmisadon korjaaminen isolta alalta lisää työmäärää ja konekustannuksia, kalleimpia rehunteon osa-alueita.

Vilja-alaa tai nurmen suojaviljoja voi hyödyntää nurmen täydennykseen korjaamalla ne kokoviljasäilörehuksi. Kokoviljasäilörehun tuotosvaikutus on hyvä käytettäessä nurmisäilörehun rinnalla tai korvaajana.

Jos pinta-ala on rajoittava tekijä, voi olla perusteltua tehdä ruokintastrategia esimerkiksi hieman D-arvoltaan heikomman säilörehun varaan, jolloin satoa saadaan enemmän.

Pellon peruskunto

Kaiken perusta on pellon peruskunto. Esimerkiksi pH:n noustessa 6:sta yli 6,5 on maatilakokeissa satotaso parantunut keskimäärin reilulla 1 000 rehuyksiköllä/ ha.

Maan pH:n lisäksi pellon peruskuntoon liittyvät hivenravinteet ja vesitalous.

Vesitaloudessa kyse on mm. pellon pinnanmuodoista ja salaojien toimivuudesta. Pellon hivenluokka vaikuttaa nurmen hivenpitoisuuksiin. Jos hiventarvetta on viljavuustutkimuksen mukaan, se kannattaa hoitaa maan pH:sta riippuen joko perustamisen yhteydessä tai vuosittaisena lannoituksena esimerkiksi Tilan Oma Y:llä tai muilla Y-lannoitteilla.

Pahimmillaan keväällä monet nurmilohkot muistuttavat keltaisuudessaan rypsipeltoja johtuen runsaasta voikukka- ja peltokanankaalikasvustosta. Kaunista muttei taloudellista ajatellen maidontuotantoa.

Rikkojentorjunnalla on saatu jopa 2 000 rehuyksikön sadonlisäys. Nurmen rikkatorjunta tulisi tehdä huolellisesti lopetuksen ja perustamisen yhteydessä. Tarpeen mukaan satovuosina tehtynä rikkojen torjunnalla saadaan myös pidennettyä nurmen ikää, eli jaettua perustamiskustannuksia useammalle satovuodelle.

Nurmen lannoitus

Parhaaseen satoon päästään suosituksen mukaisella lannoituksella eli 100 kg typpeä molemmille sadoille. Jos toinen sato jätetään lannoittamatta kokonaissatomäärä laskee koetulosten mukaan reilut 2 000 ry/ha eli melkein yhden lehmän vuositarpeen verran.

Lannoittamattomassa rehussa on myös huomattavasti vähemmän kivennäisiä ja hiveniä, esimerkiksi seleeni puuttuu lähes kokonaan. Lisäksi toisen sadon ensimmäistä satoa suurempi typpilannoituksen satovaste (17,5 vs. 23,8 kg ka/ N kg) jää hyödyntämättä.

Uuden ympäristötuen mukaan fosforin tasauskausi on viisi vuotta. Viiteen vuoteen mahtuu neljän vuoden nurmikierrolla kaksi nurmen perustamista, mikä mahdollistaa runsaan fosforin käytön perustamisen yhteydessä. Erityisesti lohkoilla joiden fosforileima on punainen kannattaa hyödyntää fosforin enimmäismäärät, jottei sato kärsi pitkällä aikavälillä fosforin puutteesta. Kaliumlannoituksen tarkentamista kannattaa harkita, jos rehun kaliumpitoisuus on korkea.

Tarkista talvituhot

Keväällä tulisi tehdä lohkojen havainnointikierros, jolloin tarkistetaan rikkakasvit ja nurmen talvehtiminen. Samalla voi tehdä havainnot esimerkiksi pellon kuivumisesta, pinnanmuodoista ja ojituksen kunnosta, jotka liittyvät uuden ympäristötuen maan kasvukunnon ylläpitäminen lisätoimenpiteeseen.

Nurmen aukkoisuuden perusteella on hyvä tehdä päätökset lohkon täydennyskylvötarpeesta. Täydennyskylvöjen avulla vanhojenkin nurmien satotasoa on saatu nostettua jopa 20 % verrattuna käsittelemättömään kasvustoon.

Viljelyn lisäksi on tärkeää varmistaa rehun ruokinnallinen laatu. Ilman huolellista säilöntää ja säilöntäaineen käyttöä voi korjatusta rehusadosta hävitä säilönnän aikana, pilaantuneena ja syömättä jääneenä rehuna jopa 20–30 %, eli tulee erittäin kallista kompostia.

Parhaat tilat tuottavat säilörehusta rehuyksikön jopa alle 10 sentillä, kun taas kehitystä tarvitsevilla tiloilla rehuyksikön hinta on yli kolminkertainen.

Kustannuksiin voi vaikuttaa suunnittelulla ja viljelytoimenpiteillä, eli omalla osaamisella ja työllä.