Säilörehuteema 20.4.2005 VSuurella lohkolla tallaustappiot ovat huomattavat. |
Perttu Virkajärvi ja Kirsi Saarijärvi Varmista laidunten riittävyys Meijerimaidon määrä on alhaisimmillaan loppukesällä ja alkusyksystä. Maitomäärän notkahdus ei johdu siemennysten ajoittumisesta, vaan syytä täytyy etsiä ruokinnasta. Maidon hinta on syksyllä korkeimmillaan, joten viljelijän kannattaa miettiä miten ajankohdan ruokintaa voi parantaa. Laidunten riittävyyteen loppukesällä voidaan vaikuttaa yksinkertaisilla laitumen hoitotoimenpiteillä ja syksyn siirtoruokinta on yhtä tärkeä kuin keväänkin siirtoruokinta. |
|
MTT:n Pohjois-Savon tutkimusasemalla aloitus on onnistunut parhaiten, kun nurmi on ollut noin kymmensenttistä. Muutaman päivän
myöhästyminen aloituksessa on johtanut siihen, että osa laitumeksi varatusta alasta on ehtinyt vanhentua ja rehua on jäänyt syömättä jopa 2000 ry/ha. Reagoi ajoissa Yleensä laidun mitoitetaan vuosien kokemukseen perustuen siten, että osa lohkoista korjataan säilörehuksi. Mitoituksen onnistumista vaikeuttaa vaihteleva kesäsää, mikä toisinaan nopeuttaa, toisinaan hidastaa nurmen kasvua. Kun laidunta on liian vähän tai sen laatu on huono, seuraus näkyy maitotankissa. Tässä vaiheessa ollaan kuitenkin jo myöhässä. Haittaa voidaan huomattavasti pienentää ennakoimalla tilanne. Laitumia tulee seurata ja varmistaa, että syöttöön tulevan kaistan tai lohkon aloituskorkeus on vähintään 25 cm. Entä seuraavat kaistat? Onko todennäköistä, että niiden korkeus on ainakin 25 cm, kun niiden vuoro tulee? Ovatko vasta syötetyt kaistat tai lohkot lähteneet kasvuun, vai odottavatko laitumet sateita? Jos näyttää siltä, että laitumet uhkaavat ehtyä, vaikka tällä hetkellä lehmillä on vielä syötävää, kannattaa jo tässä vaiheessa lisätä väkirehuannosta tai muuta lisärehua. Lisärehulla saadaan kaksitahoinen hyöty. Ensinnäkin, lehmien tuotos ei laske. Kerran pahasti notkahtamaan päässyttä maitomäärää on vaikea saada nousemaan takaisin, vaikka laidunta olisi jälleen riittävästi. Toiseksi, lisärehu antaa tuleville kaistoille enemmän kasvuaikaa, mikä edesauttaa niiden selviämistä kuivuudesta tai muista huonoista kasvuoloista. Ilman ennakointia on usein pakko pitää lehmiä kaistoilla liian pitkään ja kovin matalaan syöty nurmi lähtee yhä heikommin uuteen kasvuun ja näin tilanne vain pahenee. Ja toisinpäin: jos taas seuraavat kaistat uhkaavat vanhentua, väkirehuannosta vähennetään jo ennakolta, jolloin laidunkierto nopeutuu. Pahimmillaan kannattaa hypätä yhden kaistan yli, sillä huonon laitumen (timotein tuppi turvonnut ja kasvuston korkeus on ollut yli 45 cm) syöttäminen ei kuitenkaan onnistu. Väliin jäävän kaistan voi niittää ja käyttää muulla tavoin. Suomessa väkirehuannos on perinteisesti jaettu eläinten tuotosmäärän perustella. Ennakointi muuttaa tätä käytäntöä. Väki- tai lisärehun antaminen laidunolosuhteiden mukaan lehmien tuotostason sijasta on kuitenkin antanut hyviä tuloksia esimerkiksi Irlannissa. Jos edelliselle lohkolle tai kaistalle jää paljon syömätöntä rehua, on tärkeä puhdistusniittää lohko mahdollisimman pian esimerkiksi niittosilppurilla ja lannoittaa alue, jotta nurmi lähtee nopeasti uuteen kasvuun. Maittavan ja rehuarvoltaan hyvän laitumen varmistamiseksi puhdistusniitto on suorastaan pakko tehdä vähintään kerran kesässä, mutta parempaan tulokseen päästään kahdella tai kolmella niittokerralla. Kun eläinmäärä on mitoitettu sopivaksi, niittojätettä ei kerry liikaa laitumen jälkikasvun kannalta. Jos niittojätettä näyttää kertyvän paljon, mutta ei kuitenkaan korjattavaksi asti, on lannoitus parempi tehdä ennen niittoa, jotta lannoiterakeet pääsevät maan pintaan ja liukenevat nopeasti. Jotta laitumia olisi helpompi hoitaa, syöttölohkon koko kannattaa pitää sellaisena, että maksimissaan eläimet syövät sitä 3 - 4 päivää. Sopiva pinta-ala kolmen päivän lohkolle on 2 - 4 aaria lehmää kohti. Jos lohko on suuri, käy syöttöaika pitkäksi ja rehun laatu vaihtelee paljon: ensin syödään nurmesta paras yläosa ja viimeisenä päivänä tyviosa ja muut huonommat kohdat. Isoilla lohkoilla tallaustappiot ovat suuria. Lisäksi suurelta lohkolta on vaikea arvioida milloin lohko on syöty. Yksivuotisten laidunkasvien viljely Timoteinvaltaisen laitumen kasvunopeus vaihtelee paljon. Etenkin Keski-Suomen alueella heinäkuun alussa hyvissä oloissa kasvunopeus voi olla kolminkertainen huonon vuoden kasvunopeuteen verrattuna. Yksivuotiset laidunkasvit tuovat ongelmaan hyvän ratkaisun etenkin sellaisissa osissa Suomea, joissa pouta ei haittaa nurmen perustamista keväisin. Italian raiheinä kestää hyvin tallausta, sen perustuminen on melko varmaa ja se on laidunnettavissa jo 30 - 50 vrk:n kuluttua kylvöstä. Italian raiheinä myös kasvaa hyvin juuri silloin, kun timoteivaltaiset nurmet kasvavat heikosti (Kuva 1) .  Timotei- ja italianraiheinälaitumen keskimääräinen kasvunopeus MTT:n Pohjois-Savon tutkimusasemalla. Niinpä pienikin pinta-ala raiheinää puhtaana tai seoksena viljan tai virnan kanssa edesauttaa koko laidunkierron onnistumista. Raiheinäalan kyntö lisää työtä, mutta toisaalta se lisää lannanlevityspinta-alaa ja kestorikkakasvien torjunta tehostuu. Monet viljelijät suosivat raiheinälaitumien perustamisessa kevätkyntöä, mikä on ympäristön kannalta hyvä ratkaisu, koska kynnön seurauksena vapautuva typpi tulee kasvukaudella käyttöön eikä huuhtoudu yhtä herkästi kuin syyskynnön jälkeen. Laidunkauden lopetus Loppukesällä suurikaan laidunala ei riitä, sillä timotein kasvu on elokuun loppupuoliskolla hidasta. Syksyllä nurmi saattaa näyttää rehevältä, mutta silti massaa voi olla vähän. Lisäksi syyslaitumen sulavuus ja energia-arvo ovat yleensä huonompia kuin alkukesästä, vaikka nurmi on lehtevää. Yksivuotiset kasvit kasvavat myös syksyllä hyvin ja mahdollistavat laidunkauden pidentämisen. Ympärivuorokautinen laidunnus kannattaa lopettaa mieluummin liian aikaisin kuin myöhään ja siirtyä pelkkään päivälaidunnukseen ja vapaaseen säilörehuun sisällä. Maidontuotannon notkahduksen välttää parhaiten, kun käyttää siirtoruokinnassa hyvälaatuisia säilörehuja, esimerkiksi kevätniiton säilörehua. Yleensä hyvän tuotosvaikutuksensa lisäksi kevätrehut ovat jo stabiloituneet eikä siilon avaamisen jälkeen tapahdu jälkilämpenemistä. Vaikka laiduntaminen jatkuisi päiväsaikaan, on syytä muistaa korjata väkirehutaso jo säilörehun ME indeksin mukaan. Hyvää tulevaa laidunkautta! Kirjoittajat ovat tutkijoita
|
 |
Teema | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus |