Maito ja Me -lehti

Säilörehuteema 20.4.2005

Teema

Heikkolaatuiset rehut
aiheuttavat ongelmia tuotannossa

Viime syksynä tiedettiin kesän 2004 sateiden välissä tehtyjen säilörehujen laadun olevan selvästi normaalia huonompi. Meijereissä pelättiin raakamaidon makuvirheiden lisääntyvän ja pahoja raakamaidon voihappobakteereista johtuvia ongelmia juustonvalmistuksessa. Ongelmia alkoikin olla marraskuusta lähtien ainakin osassa juustoloita ja tuoretuotemeijereitä.

Laadukkaan rehunteon perusasiat:

Varastot hyvässä kunnossa

Puhdas raaka-aine

Riittävä säilöntäaineen
annostus

Olosuhteisiin sopiva
säilöntäaine

Huolellinen ja nopea siilon
täyttö

Kunnollinen siilon
peittäminen ja painotus

Tammikuussa 2005 Lapinlahden ja Toholammin juustoloihin vastaanotettiin 26 sellaista maitokuormaa, joissa itiöpitoisuus ylitti toimenpiderajan 3 100 kpl/litra. Vastaavasti tammikuussa 2004 poikkeavia kuormia oli "vain" 9 kpl.

Erityisesti Toholammin juustolassa heikentynyt maidon laatu on vaikeuttanut pitkälle kypsytettyjen emmentaljuustojen tuotantoa.

Syys-helmikuussa juustoloihin on tullut noin 4 kertaa enemmän itiömäärältään poikkeavan suuria kuormia verrattuna vastaavaan aikana vuotta aiemmin.

Valioryhmän yleisenä laatutavoitteena on, että kaiken vastaanotetun raakamaidon tulisi sopia lisäaineettoman juuston valmistukseen. Tämä tarkoittaa, että maidon itiöpitoisuus saisi olla korkeintaan 1 000 kpl/litra. Perinteisillä juustolamaidon hankintaalueilla tavoite täyttyy kohtuullisen hyvin, myös poikkeavan kesän jälkeen. Koko Valioryhmän raakamaidon hankintaa ajatellen tavoitteesta ollaan valitettavasti jäljessä.

Marraskuussa 2004 selvitettiin kaikkien vastaanotettujen maitokuormien voihappobakteeri-itiöpitoisuus jokaisessa Valioryhmän tuotantolaitoksessa (Kuvio 1).

Kuvio 1.
Valioryhmän tuotantolaitoksiin vastaanotettujen raaka-
maitokuormien keskimääräinen voihappobakteeri-
itiöpitoisuus marraskuussa 2004.

Keskimääräinen kuormien itiöpitoisuus ylitti 1 000 kpl/l kaikissa muissa laitoksissa paitsi Lapinlahdella ja Toholammilla. Huonohko tulos selittyy epäedullisilla korjuuolosuhteilla ja ennustaa vaikeuksia sekä emmentalin että lyhyemmän kypsytysajan juuston tuotannolle, jossa ei käytetä lisäaineita.

Itiöongelmat korostuvat
loppusyksyllä ja alkutalvesta

Vastaanotettujen kuormien itiöpitoisuutta seurataan erityisen tarkasti Lapinlahden ja Toholammin juustoloissa. Näissä tuotantolaitoksissa valmistetaan pitkälle kypsytettyjä juustoja, joiden tuotannossa raakamaidon alhainen itiöpitoisuus on erityisen tärkeää.

Vaikeimmat kuukaudet ovat loka-, marras- ja joulukuu (Kuvio 2), jolloin poikkeavia maitokuormia on selvästi enemmän kuin muina kuukausina.

Kuvio 2.
Itiöpitoisuudeltaan poikkeavien (itiöpitoisuus yli 3 100 kpl/l)
kuormien osuus kuukausittain Lapinlahden ja Toholammin
juustoloissa (keskiarvo vuosilta 1977-2004).

Säilörehussa itiöitä on erityisesti siilojen pintaosissa, kulmissa ja lähellä siilon seinämää. Myös märiksi jääneet pyöröpaalit ja aumojen pintaosat ovat tunnettuja itiöpesäkkeitä. Pintarehuja syötetään nimenomaan alkusyksystä, joten se selittää raakamaidon poikkeamien runsaan esiintymisen tällöin.

Navettahygienia pelastaa
maidon laadun

Jos rehun teko olosuhteiden takia epäonnistuu, ei se tarkoita välttämättä huonoa maidon laatua. Hyvällä navetta- ja lypsyhygienialla voidaan tilannetta parantaa.

On tärkeää, että eläimet ja parret pysyvät puhtaana, ja että navetan ilmanvaihto on riittävä. Täysin pilaantunut rehu tulee aina poistaa syötöstä.
Laadultaan epäonnistunutta rehuakin joudutaan joskus syöttämään, mutta sen käsittelyä varsinkin lypsyaikana navetassa tulisi välttää.

Jos utareita täytyy pestä runsaalla vedellä, on varmistettava että lypsin kiinnitetään huolellisesti kuivattuun utareeseen. Suurin osa itiöistä siirtyy maitoon utareen ja vedinten pinnoilta.

Onnistunut ruokinta perustuu rehujen laadun tutkimiseen ennen ruokintaa, jolloin riskirehujen käyttöön osataan kiinnittää huomiota. Kun Artturianalyysin laatuarvosana on alle 6 ja rehun kuiva-aine alle 25 %, on aina syytä olla tarkkana rehun syöttämisessä.

Varaudu korjuutekniikassa
poikkeusolosuhteisiin

Kaikki rehunlaatumittarit osoittavat kesän 2004 säilörehun laadun huonommaksi kuin edellisenä vuotena (Taulukko 1).

Taulukko 1. Keskeiset säilörehun laatutulokset vuosilta 2003 ja 2004
	2003	2004
Esikuivattuja rehuja, %	75.6	78.1
Kuiva-aine (%)	31.9	27.5
Happamuus (pH)	4.21	4.19
Maitohappo, g/kg ka	46	48
Haihtuvat rasvahapot, g/kg ka	12	16
Sokeri, g/kg ka	56	50
Ammoniakkityppi, % kok.typesta	4.7	6.1
Raakavalkuainen, % ka	15.5	14.1
D-arvo, % ka	66.9	65.8
Syönti-indeksi	99.3	96.3
Laatuarvosana	7.7	7.4

Säilörehun korjuutekniikka on muuttunut viimeisen 10-15 vuoden aikana. Esikuivaus on korvannut suoraniiton ja tehokkaat silppurit, paalaimet ja noukinvaunut kelasilppurin. Lisäksi esikuivauksen myötä happosäilöntäaineiden käyttö on vähentynyt tai korvautunut maitohappobakteereilla.

Muutos on ollut välttämätöntä; tilojen suuret rehualat vaativat tehokkaat koneet. Silti joutuu kysymään, hallitaanko uusi tekniikka poikkeavissa olosuhteissa, ja onko se haavoittuvampaa kuin "vanhanaikainen" rehunteko?

Laatutilastot viime kesältä kertovat, että esikuivatun rehun väkisin tekeminen, kun se ei kuivu riittävästi tai karhot pahimmillaan kastuvat sateen alla, johtaa huonoon lopputulokseen.

Korjuuketjuinvestointeja tehtäessä tulisi poikkeavatkin olosuhteet ottaa huomioon. Uusiin siiloihin tulisi tehdä kunnolliset puristenestekaivot, ja miettiä paalaukselle vaihtoehtoja mm. aumarehusta.

Artturi -rehuanalyysiin tulleista kesän 2004 näytteistä jo lähes 80 % ilmoitettiin esikuivatuiksi. Kuitenkin kaikkien rehujen keskimääräinen kuiva-ainepitoisuus oli selvästi alhaisempi kuin vuonna 2003.

Biologinen säilöntä
ei toimi märässä rehussa

Parin hyvän kesän jälkeen monet kokeilivat biologista säilöntää ensi kertaa viime kesänä, jotkut jopa koko rehusadolle. Tästä tuli suhteettoman suuri riski.

Laatutilastot kertovat, että viime kesän biologisista rehuista noin 40 % epäonnistui. Kun rehu saadaan tehokkaasti esikuivattua kuiva-ainetasolle 35-40 % toimivat useat markkinoilla olevat Suomessa myyntiluvan saaneet bakteeriympit kohtuullisesti. Mikäli kuiva-aineessa jäädään alle 30
prosentin ja/tai esikuivaus on olosuhteista johtuen hidas, heikkenevät ymppien toimintaedellytykset ratkaisevasti. Tämä johtuu siitä, että käymiskelpoista sokeria ei ole säilöttävässä materiaalista riittävästi, tai jos niittohetkellä olisikin, niin se kuluu hengityksessä esikuivauksen aikana.

Kun huonot olosuhteet kohtaavat rehuntekijän, kannattaisi jo mahdollisesti hankitut bakteeriympit aina laittaa pakkaseen ja ostaa happosäilöntäainetta tilalle.

Laadukasta rehua
kaikissa olosuhteissa

Tilakoon kasvaessa säilörehun korjuuketjun uusimis- ja tehostamistarve kasvaa. Päädyttiinpä minkälaiseen ratkaisuun tahansa on riskipaikat hyvä tunnistaa ja etukäteen varautua. Tätä toimintamallia ovat monet laatukursseilla opetelleet.

Ensi kesä ei todennäköisesti ole yhtä vaikea kuin edellinen, mutta huonokin rehukesä tulee vielä varmasti eteen.

Laadukkaan rehunteon peruselementit ovat edelleen entiset: hyvässä kunnossa olevat varastot, puhdas raaka-aine, riittävä säilöntäaineen annostus (olosuhteisiin sopiva aine!), huolellinen ja nopea siilon täyttö ja kunnollinen siilon peittäminen ja painotus. Jos kaikki nämä asiat ovat rehunteossa kunnossa, voidaan poikkeusoloissakin saada hyvää rehua.

Korjuukoneiden kapasiteetin kasvaessa on pullonkaulaksi osoittautunut siilon täyttäminen ja tiivistäminen. Monesti tavaraa tulee pellolta siilolle siihen tahtiin, että kunnollinen tiivistäminen jää tekemättä. Tähän tulisikin kiinnittää erityistä huomiota. Samoin hapottimien tehot voivat olla pahasti alimitoitettuja suurissa tarkkuussilppureissa ja noukinvaunuissa.

Kun olosuhteet ovat esikuivaukselle suotuisat, saatetaan alitehoisellakin hapottimella kohtuudella pärjätä, mutta märissä poikkeusolosuhteissa voi tulla pahoja epäonnistumisia.

Siilo on peitettävä huolella. Pelkät autonrenkaat tai olkipaalit eivät riitä siilon tai auman päällysmuovin katteeksi. Parhaiten onnistutaan käyttämällä
reunamuoveja jotka taitetaan ennen peittämistä siilon päälle. Sen jälkeen levitetään päällysmuovi ja käytetään reunapainoja. Päällysmuovin
päälle levitetään 10-20 cm sahanpurua.

Kirjoittaja on kehityspäällikkö
Valion Alkutuotannossa.

Teema | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus