Uusia työkaluja lehmien 
ruokinnan suunnitteluun

MML Juha Nousiaisen väitöstutkimuksen tavoitteena oli kehittää riittävän helppokäyttöisiä lehmien ruokinnan suunnitteluun ja seurantaan tarvittavia käytännön työkaluja. Säilörehun syönti-indeksi ja maidon ureapitoisuus havaittiin toimiviksi mittareiksi.

Tutkimuksen mukaan säilörehun syönti-indeksi helpottaa käytännön ruokinnan suunnittelua. Tutkimuksessa rakennettiin yksinkertainen indeksi, jonka avulla säilörehun syöntipotentiaali voidaan ilmaista yhdellä luvulla. Indeksi on suhteellinen eläimen tuotantopotentiaaliin verrattuna. Alustavien tulosten mukaan lehmän koko rehuannokselle on mahdollista kehittää helppokäyttöinen indeksi, jonka avulla lehmän syömä koko rehumäärä voidaan ennustaa riittävän luotettavasti käytännön ruokinnan suunnittelua varten.

Maidon ureapitoisuutta taas voidaan hyödyntää monipuolisesti lehmien valkuaisruokinnan mittarina. Tutkimuksessa maidon ureapitoisuuden vaihtelusta voitiin selittää lähes 80 prosenttia pelkästään lehmien rehuannoksen valkuaispitoisuudella. Aikaisemmista tulkinnoista poiketen rehuannoksen energiapitoisuudella tai energiapitoisuuden ja typpipitoisuuden suhteella ei voitu selittää maidon ureapitoisuuden vaihtelua yhtään paremmin kuin pelkällä typpipitoisuudella.

Maidon ureapitoisuutta voidaan hyödyntää käytännössä rehuannoksen typpipitoisuuden, pötsissä hajoavan raakavalkuaisen ja virtsan typpierityksen arvioinnissa. Aikaisemmista tulkinnoista poiketen maidon ureapitoisuudelle ei voida asettaa yksiselitteistä tavoitealuetta. On väitetty, että lehmien valkuaisen ja energian saanti suhteessa tarpeeseen on tasapainossa kun maidon ureapitoisuus on välillä noin 200-320 mg/litra. Tutkimuksen mukaan tämä on selvää ylitulkintaa. Maidon ureapitoisuuden ollessa 160 mg/l varmistuu pötsissä hajoavan valkuaisen saanti kaikissa olosuhteissa. Toisaalta hyvälaatuisella valkuaisella voidaan lisätä lehmien valkuaistuotosta aina maidon ureatasolle 350-400 mg/l saakka. Kuitenkin koko rehuannoksen typen hyväksikäyttö heikkenee koko ajan mitä korkeampi korkeampi maidon ureapitoisuus on. Virtsan typpieritys lisääntyy rehun RV-yksikköä kohden hyvin voimakkaasti kun ureapitoisuus ylittää 300 mg/litra. Vaikka likaisempi tulkinta on ollutkin väärä, voidaan ureapitoisuutta hyödyntää monipuolisesti säilörehuvaltaisella ruokinnalla lehmien valkuaisruokintaa kontrolloitaessa.

Nousiainen löysi myös uuden menetelmätutkimuksissa käytettävien NIR -laitteiden kalibrointiin. Pitkällä pötsiuitolla mitattu sulamaton solunseinäkuitu (INDF) ennusti säilörehun orgaanisen aineen sulavuuden samalla tavalla rehun kasvuolosuhteista riippumatta. Alustavien havaintojen mukaan sama menetelmä toimii hyvin myös apila- ja kokoviljasäilörehulla ja mahdollisesti kohtuullisen hyvin jopa väkirehuilla. Menetelmän selvä etu on se, että vaikka siihen tarvitaan kirurgisesti käsiteltyjä nautoja, se vaati vähemmän työtä ja on halvempi ja luotettavampi kuin perinteinen nailonpussimenetelmä. Lisäksi tällä tavoin on mahdollista saada luotettavaa eläintietoa tilarehuista NIR -menetelmän kalibroimiseksi. Tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä hyvin laajasti heti, koska tilasäilörehunäytteitä analysoidaan vuosittain kaupallisissa laboratorioissa yli 25000 kpl.

MML Juha Nousiaisen kotieläinten ravitsemustieteen alan väitöskirja "Development of tools for nutritional management of dairy cows" tarkastettiin 12. maaliskuuta 2004. Väitöskirja on elektroninen julkaisu ja löytyy osoitteesta: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/maa/kotie/vk/nousiainen/.