Märissä olosuhteissa rehun korjuun 
riskit kasvavat rehun likaantumisvaaran 
sekä märkyyden vuoksi.
Kuva Jaakko Helminen

Jaakko Helminen  

Huolella säilöen huippurehua

Loppusuoralle ehtinyt sisäruokintakausi on taas opettanut, miten huipputasoisella säilörehulla on mahdollista päästä maidontuotannossa hyviin tuloksiin. Parhaat rehuerät lypsättävät niin, että tankit täyttyvät ääriään myöten.

Rehut ovat erilaisia. Niistä kannattaa teettää ARTTURIanalyysi. Tulokset näyttävät, mitkä ominaisuudet rehussa eniten maidontuotantoa rajoittavat, vähentävät syöntiä tai lisäävät rehun hävikkiä.

Hyvä tulos edellyttää rehulta yleensä kahta asiaa: raaka-aine on kelvollista ja säilöntä on onnistunut. Nämä vaatimukset täytettyään rehun syönti-indeksi voi kohota lähelle 110, jolloin syönti ja tuotos ovat maksimissaan.

Seuraavassa käsitellään eräitä rehunteon kriittisiä kohtia, joilla on merkittävä vaikutus lopullisen rehun laatuun.

Esikuivatun säilörehun niitto

Sadevesi ja kaste haihtuvat pystykasvustosta nopeammin kuin niiton jälkeen karholta. Kannattaa niittää vain kuivaa heinää. Kun sängen pituudeksi jätetään 10 - 8 senttimetriä, niitetty ruohomassa asettuu sängen päälle eikä pääse likaantumaan maassa. Tällöin korjuulaitteen noukintaa ei tarvitse säätää aivan maan pintaan asti, mikä vähentää maan joutumista rehun sekaan. Oikein niitetty heinä kuivuu nopeasti, se on puhdasta ja käytettävälle korjuukoneelle oikein karhotettu.

Jos rehu ei kuivu

Sateen uhatessa kannattaa niittää kerrallaan vain pieniä aloja, jotka voidaan korjata saman vuorokauden aikana. Jos on mahdollista, niitetään parhaiten kuivuvia lohkoja. Hyvä keino on niittää ja korjata lohkojen reunat ja päisteet jo edellisenä päivänä, jolloin päätykarhoja ei poljeta varsinaista lohkoa niitettäessä. Varsinkin pehmeillä lohkoilla maahan poljetut karhot likaantuvat ja kuivuvat huonosti. Paalissa kohdat saattavat homehtua muita helpommin.

Niitetyn luo´on uudelleen karhottaminen onnistuu vain kestävillä nurmilla. Vanhemman nurmen pinta on kestävämpi haravointiin kuin keväällä perustetun. Jos karhossa ja niittosängessä on kellastunutta ja pilaantunutta juuriheinää, haravointi siirtää helposti kaiken irtoavan tavaran hyvän joukkoon.

Kuivumista odottavia karhoja on seurattava. Tarkista karhon pohjaosan rehulaatu. Karhon alaosa kuivuu kaikkein heikoimmin ja sieltä löytyy ensiksi home- tai hiivakasvustoja. Värimuutokset kertovat kuivumisen edistymisestä tai alkavasta rehun pilaantumisesta. Sateiden jatkuessa pitkään, on mietittävä voidaanko rehuerä ajaa muun rehun joukkoon, uuteen rehuaumaan vai tehdäänkö siitä pyöröpaalirehua?

Sateen uhatessa

Hyvin pohjustetut ajoreitit pellon ja rehuvarastojen välillä sekä piha-alueet ovat perusedellytyksiä rehun puhtaudelle.

Multaa ja kuraa kulkeutuu helposti traktorin ja perävaunun pyörissä rehuvarastolle. Rehun sekaan joutunut multa aiheuttaa voihappokäymistä ja pilaa rehua. Likaisilla renkailla ei ole asiaa rehukasan päälle. Laakasiiloissa riittävän tilava etulaatta on hyvä ratkaisu. Etulaatalta puhdas siilotraktori siirtää ja tiivistää rehun siiloon.

Haasteellisin säilöntätapa rehun puhtauden kannalta on aumasäilöntä. Yleinen tapa on ajaa rehu suoraan kasan päälle. Tätä tapaa voi suositella vain erittäin hyvissä olosuhteissa. Kurakelillä rehu kannattaa kipata auman täyttöluiskaan. Rehuauman päällä liikkuva traktori noutaa etukuormaajan kahmarilla rehun kasasta, levittää ja tiivistää rehun aumaan. Aumasäilönnässä on aina suositeltavaa, että rehua levittävä ja tiivistävä traktori liikkuu vain rehun päällä.

Laakasäilön täyttö

Täytä laakasiilo kiilamaisesti aloittaen siilon perältä. Pidä täyttöpinnan pinta-ala mahdollisimman pienenä. Kiilamainen täyttötapa edistää puristenesteen valumista suoraan rehukerrosten suuntaisesti pohjalaatalle ja edelleen puristenestejohteistoon. Varsinkin läpiajettavassa laakasiilossa tai aumassa märkä rehu levitetään koko alueelle ja puristenesteen virtaus on heikkoa tai se pysähtyy jo alla olevaan märkään rehukerrokseen. Varaa peitemuovi koko varaston rehualueelle, jos sade on yllättämässä. Seuraa rehun lämpenemistä työkatkojen aikana. Lisäannos muurahaishappoa estää rehun kuumentumista. Happoa voi lisätä viimeisiin kuormiin. Helpoin tapa on tehdä lisähapotus jo silppurissa lisäämällä hapon syöttöä tai pienentämällä ajonopeutta. Rehun värin seuranta on hyvä mittari ja perinteisesti rehu on todettu tiiviiksi, kun pyörien ripajäljet näkyvät selvästi rehupinnassa. Hyvin poljetun pinnan kuumentumisherkkyys on pienempi kuin ilmavan pinnan. Muutamankin uuden rehukuorman saanti siilon pintaan työkatkojen aikana estää hyvin lämpenemistä.

Tiivistä ohuita kerroksia

Huolellisella tiivistämisellä saadaan rehusta poistettua ilma ja estetään rehun lämpenemistä ja liiallista käymistä.

Hyvin tiivistetty rehu parantaa myös siilon kapasiteettia. Rehun tiivistymisen ja säilymisen kannalta on edullisinta tehdä mahdollisimman lyhyttä silppua. Korjuuaikana silppurien terät kannattaa teroittaa päivittäin. Traktoritallauksella rehu saadaan tiivistymään vain 20-40 sentin syvyydeltä, joten rehu kannattaa levittää mahdollisimman ohuina ja tasaisina kerroksina. Rehun tiivistymisen kannalta on hyvä valita siilotraktoriksi mahdollisimman painava traktori. Kapea rengasvarustus on eduksi, vyörenkaissa pintapainetta saadaan lisättyä nostamalla renkaiden ilmanpainetta. Tiivistämisessä ajokertojen määrä ja pintapaine pyörän alla ratkaisevat, ajonopeudella ei ole oleellista merkitystä.

Suojaa rehupinnat laadukkaalla muovilla. Varsinkin avosiiloissa on eduksi käyttää kahta päällysmuovia. Muovituksen pitää johtaa sade ja sulamisvedet siilon ulkopuolelle.

Mitä teen, kun esikuivaus ei onnistu?

Märäksi jääneet esikuivausmenetelmillä korjatut rehut ovat Artturi-laadultaan heikompia kuin perinteiset tuoresäilörehut. Märkien rehujen ammoniakkitypen määrä on korkea ja rehujen sokerimäärät alhaisia. Märät rehut ovat usein voihappokäyneitä, tummia ja voimakastuoksuisia. Märistä paaleista puristenestettä valuu ulos ruokintaan siirrettäessä. Periaatteessa puristenesteen jäänti rehuun aiheuttaa virhekäymisen.

Varastojen puristenestejohteiksi sopivat ohuet riu´ut, sahatut pienat tai salaojaputket. Siiloissa ja aumoissa puristenestejohteiden sopiva väli on 2-3 metriä. Pyöröpaalivaraston puristenesteen talteenotto voidaan järjestää betonisella pohjalaatalla tai muovipohjalla kuten rehuaumoissakin.

Seuraa varsinkin tarkkuussilppurikorjuussa, ettei rehu jauhaannu liian hienoksi. Nuoret, rehevät ja märät apilakasvustot vaativat pitemmän silpun ja laadukkaan, paljon muurahaishappoa sisältävän säilöntäaineen.

Kun rehuanalyysissä raakavalkuainen on yli 18 % ka:ssa, NDF-kuidun määrä alle 48 % ja rehun kuiva-aine korjuuhetkellä on alle 25 %, täyttyvät huonosti onnistuneen esikuivatun säilörehun tunnusmerkit.

Säilöntäaine rehun mukaan

Maitohappobakteereita sisältävät säilöntäaineet soveltuvat vain kuiville ja sokeripitoisille rehuille. Käytännössä tämä tarkoittaa kuiva-ainepitoisuutta 30-45 % välillä. Tässä kuiva-ainepitoisuudessa ne tuottavat rehua säilövää maitohappoa ja alentavat rehun pH-arvoa jopa happosäilöntäaineita enemmän. Vastaavissa olosuhteissa hapoilla säilöttäessä suurempi osa rehun sokereista säilyy sellaisenaan ruokintaan asti. Alle 30 prosentin kuiva-ainepitoisuudessa biologisilla säilötyt rehut käyvät helposti liikaa, rehun sokeri käy kokonaan ja rehun ammoniakkipitoisuus kohoaa.

Märät rehut vaativat runsaasti muurahaishappoa sisältävän säilöntäaineen. Sopivia tuotteita ovat AIV 2 Plus ja AIV Prima. Annostele säilöntäainetta vähintään 5 l/rehutonnille. Seuraa hapottumisen tasaisuutta varsinkin noukkimelle hapotettaessa.

Märät, säilöntäaineettomat rehut ovat suurin riski maidon laadulle. Rehuntekijällä tulisi olla aina varasuunnitelma huonojen olosuhteiden varalta niin, että hyvä käymislaatu säilytetään tarvittaessa myös sateella.

Kirjoitta ja neuvontapäällikkö 
Valion Alkutuotanto -yksikössä.