Marketta Rinne  

Artturi avustaa nurmen
korjuun ajoituksessa

Korjuuaika ratkaisee nurmirehun laadun ja määrän, joten ajoitus vaikuttaa ratkaisevasti sisäruokinnan toteutukseen. Säilörehunteko on aloitettava tilakohtaisten tavoitteiden määrittämisestä. Artturi nurmen korjuuaikatiedotus avustaa niiden saavuttamisessa.

Nurmen kasvumalliin perustuvat D-arvoennusteet on esitetty internetissä alkukesällä vuodesta 2000 lähtien. Palvelu on kiinnostanut viljelijöitä, sillä viime kesänä käyntejä sivuilla oli noin 15 000. Artturin käyttö on maksutonta eikä vaadi rekisteröitymistä. Sivut löytyvät osoitteesta www.agronet.fi/artturi.

Nurmen kasvumalli perustuu valiolaisten maidontuottajien pelloilta vuosina 1998-2003 kerättyyn tilanäyteaineistoon, jota on täydennetty MTT:n koepeltojen näytteillä. D-arvo lasketaan tehoisan lämpösumman ja kasvupaikan maantieteellisen sijainnin perusteella.

Lämpösumma ratkaisee

Kevään aikaisuus ja kesän etenemisnopeus vaihtelevat vuosittain huomattavasti. Lämpösumma mittaa niitä varsin hyvin kasvin kehityksen näkökulmasta. Se kuvaa tavallaan kasvien omaa ajanlaskua.

Artturin taustalla toimivan kasvumallin hyödyntäminen edellyttää valtakunnallisen lämpösummatiedon saantia päivittäin. Ilmatieteen laitos kerää lämpötilatiedot sääasemaverkostostaan ja laskee niiden avulla lämpösumman koko Suomen alueelle. Tämän tiedon avulla toteutamme Darvokartan ja kuntakohtaiset lukuarvot, jotka löytyvät verkkosivuilta.

Artturin D-arvoennusteet perustuvat valtakunnallisen lämpösumman kertymiseen. Pellon pienilmasto ja maalaji vaikuttavat myös kasvien kehitysrytmiin, mutta niitä Artturi ei huomioi. Mitä lämpimämpi on kasvupaikka ja maalaji, sitä nopeammin D-arvo alkukesällä laskee.

Lohkoja on siis 2000-luvullakin seurattava paikan päällä. Tähkälle tulo kuvaa varsin hyvin D-arvon eroja eri kasvustojen välillä. Omien peltojen ominaisuudet tulevat tutuiksi vuosien myötä.

D-arvo esitetään Artturissa ensimmäisen säilörehusadon korjuun aikaan "tänään". Ilmatieteen laitos toimittaa myös sääennusteen perusteella lasketun lämpösumman 5 vrk 

ajassa eteenpäin. Pystymme siis esittämään myös D-arvosta 5 vrk ennusteen. Tämä helpottaa töiden aloittamisen suunnittelua ja auttaa esimerkiksi urakoitsijan aikataulun laatimista.

Viime kesänä aloitimme Darvoviestien kännykkähälytysten kokeilemisen. Tekstiviesti lähti viljelijöistä kootulle testiryhmälle, kun kotikunnan Darvo laski alle 72 prosentin. Jatkamme kokeilua ensi kesänä. Pyrimme siihen, että kesällä 2005 palvelu tulee maksullisena kaikkien saataville.

Aseta D-arvotavoite oikein

D-arvo vaikuttaa selvästi maitotuotokseen. Lehmä lypsää keskimäärin 0,5 kg maitoa päivässä enemmän, kun D-arvo nousee yhden prosenttiyksikön eli esim. 68:sta 69 prosenttiin. Mihin D-arvoon sitten pitäisi pyrkiä?

Vaikka maitotuotos lisääntyy hyvin korkeillakin D-arvoilla, yli 70 prosentin arvoja tuskin kannattaa tavoitella. Silloin sato jää turhan pieneksi.

D-arvotavoitetta kannattaa tarkastella myös väkirehuruokinnan kantilta. Jos D-arvo on korkea, lehmät yltävät korkeisiin maitotuotoksiin kohtuullisen pienilläkin väkirehuannoksilla. Oheisessa kaaviossa on esimerkki MTT:n navetasta. Sama tuotos voidaan saavuttaa hyvin sulavaa säilörehua ja pientä väkirehuannosta käyttäen tai toisaalta huonommin sulavaa säilörehua ja runsaampaa väkirehuannosta käyttäen.

Entä äärivaihtoehdot? Runsas väkirehuannos hyvin sulavan säilörehun päälle heruttelee lehmät kaikkein korkeimpiin tuotoksiin, mutta tällaisen rehuannoksen taloudellisuus on kyseenalainen. Se voi myös laskea pötsin pH:n haitallisen matalaksi. Huonosti sulava säilörehu ja pieni väkirehuannos puolestaan leikkaavat maitotuotosta ankarasti.

D-arvotavoite on vahvasti sidoksissa tilan nurmirehun tuotantomahdollisuuksiin. Jos nurmea voi ja haluaa viljellä runsaasti, kannattaa satsata rehun korkeaan sulavuuteen. Jos taas nurmiala ei oikein riitä karjan tarpeisiin, voi tinkiä sulavuudesta. Näin satoa kertyy enemmän ja samalla väkirehun osuutta rehuannoksessa voi kasvattaa.

Ratkaisuihin vaikuttavat niin tilakohtaiset perinteet, isäntäväen mielenkiinto kuin tuotantoa rajoittavat tekijät (kiintiö, keskituotos, navetan seinät, työvoima, nurmiala...). On tärkeää miettiä tilakohtaisesti, mistä päästä vyyhteä lähtee purkamaan. Olemme käynnistäneet MMM:n tuella Valion, Kemira GrowHown ja ProAgria Maaseutukeskusten Liiton kanssa uuden tutkimushankkeen, joka kehittää työkaluja nurmirehun tuotannon kokonaisuuden hahmottamiseen. Toivottavasti nurmiviljelyn päätösten teko on jatkossa nykyistä helpompaa.

Loppukesän nurmi erilaista

Nurmiviljelyn suunnittelussa on huomioitava myös loppukesän rehusato. Loppukesän nurmen kehityksestä on vähemmän tietoa kuin alkukesän kasvusta. Artturikin keskittyy toistaiseksi vain ensimmäisen sadon korjuuseen.

Olemme MTT:ssä viime vuosina panostaneet loppukesän nurmisadon tutkimiseen ja tavoitteena on uuden hankkeen myötä liittää Artturiin loppukesän ennusteita.

Koska kevätkorjuun ajoitus vaihtelee, on jälkikasvun kehitystä tarkasteltava erikseen eri aikaan alkukesällä korjatuilta aloilta. Jos mukaan otetaan kolmas sato, lisääntyvät vaihtoehdot entisestään.

Alkukesän korjuuaika vaikuttaa loppukesän rehun laatuun siten, että mitä myöhäisempi on alkukesän korjuu, sitä pienempi on jälkikasvun sato ja korkeampi sen sulavuus. Muutokset jälkikasvussa ovat kuitenkin hieman pienempiä kuin alkukesällä, joten alkukesän rehusadon ominaisuudet eivät kokonaan korvaudu jälkikasvun vastakkaisella kehityksellä.

Nurmiheinien kasvutavassa alku- ja loppukesällä on selkeä ero. Alkukesällä kasvit tähkivät tarmokkaasti varmistaakseen siementen tuotannon. Loppukesällä sulavuuden kehitys ei ole yhtä johdonmukaista kuin alkukesällä. Joinakin kesinä sulavuus voi laskea lähes yhtä nopeasti kuin alkukesällä, mutta joskus se voi kasvun edetessä jopa hieman nousta. Näin käy usein varsinkin kolmannen sadon rehuille, jotka versovat lehtevää kasvua syksyn viileydessä.

Loppukesän kasvimateriaali poikkeaa myös kemialliselta koostumukseltaan alkukesän ruohosta. Jälkikasvurehujen kuitupitoisuus on keskimäärin pienempi mutta sulavuus matalampi. Ylipäätään kasvu loppukesällä ei ole yhtä kiihkeää kuin alkukesällä. Kuiva-ainesatoa kertyy keskimäärin puolet hitaammin kuin alkukesällä.

Tiloilta kuulee usein viestiä, että loppukesän rehu ei lypsätä yhtä hyvin kuin alkukesällä tehty. Osaselitys löytyy

rehuanalyysistä. Nykyisin käytössä olevat sulavuuden määritysmenetelmämme ovat yliarvioineet loppukesän rehujen D-arvon. Rehuanalyysien kehitystyön tuloksena sulavuusarvot tulevat jatkossa kuvaamaan entistä tarkemmin myös jälkikasvurehuja.

Analyysimenetelmien kehityskään ei näytä korjaavan eri satojen rehuja täysin samalle viivalle. MTT:llä tehdyssä maidontuotantokokeessa alkukesällä korjattu rehu maistui lehmille paremmin ja maitotuotos oli 1,5 kg/vrk korkeampi, vaikka D-arvo ja käymislaatu olivat samat ja kuitupitoisuus alkukesän rehussa hieman korkeampi kuin jälkikasvusta tehdyissä rehuissa.

Kirjoittaja toimii tutkijana 
MTT:n Eläinravitsemus -yksikössä.