Perttu Virkajärvi  

Viisi vinkkiä laiduntamiseen

Hyvin hoidettu laidun on edullista ja hyvälaatuista rehua lypsylehmälle. Mitä tarkoituksenmukaisemmin laiduntaminen järjestetään sen halvempia rehuyksiköitä laitumelta saadaan.

Noin kolmasosa Suomen maidontuotannosta tuotetaan kesäkaudella. Siksi ei ole lainkaan yhdentekevää miten kesäajan ruokinta järjestetään. Laiduntamiseen on syytä paneutua kunnolla, sillä laitumelta on mahdollista saada kaikkein edullisimpia rehuyksiköitä, usein ilman merkittäviä investointeja. Myös kuluttajien mielestä lehmien tulee päästä laitumelle, jossa ne saavat käyttäytyä ja syödä kuten lehmän kuuluukin.

Vinkki 1: Laitumen mitoitus ja lisäruokinta tarkistetaan laidunkierroksittain

Laitumen mitoitus on keskeisin laitumen satotasoon vaikuttava tekijä. Laitumen osuus ruokinnassa on tässä avainasemassa: tilan mahdollisuudet voivat puoltaa osa-aikalaidunta (esimerkiksi päivät sisällä ja yöt laitumella), jolloin laidunalan tarve karkeasti ottaen puolittuu. Jos taas mahdollisuudet antavat myöten, runsaalla laitumen käytöllä ja alhaisella lisärehun määrällä voidaan saada edullisia maitolitroja.

Kesän kasvuolosuhteet vaihtelevat vuodesta toiseen ja kasvukauden aikana. Tyypillisenä kesänä nurmi kasvaa kesäkuussa 3,5 kertaa nopeammin kuin elokuussa. Vuosien välinen vaihtelu on suurinta heinäkuussa, jolloin päiväkasvu voi olla vain 30 tai jopa 90 kg ka/ha/vrk sademäärästä ja lämpötilasta riippuen. Näihin vaihteluihin on vain sopeuduttava, joko muuttamalla laidunpinta-alaa tai lisäruokintaa.

Suomessa laidun syötetään kierroksittain, oli kyseessä sitten kaista- tai lohkosyöttö. Laitumen mitoituksen tarkistus syöttökierroksittain perustuu siihen, että laidunnurmi Suomessa tarvitsee tietyn lepoajan, jolloin sitä ei laidunneta. Myöskin lehmän syönti vähenee, jos se joutuu syömään nurmen liian nuorella asteella, eli nurmi on sille liian matalaa tai sitä on liian vähän pinta-alaa kohden. Sopiva lohkon lepojakso on sellainen, että lohkon tullessa syöttöön laidun on 25 - 40 cm korkeata, massaa on noin 2000 - 3500 kg ka/ha ja laitumen orgaanisen aineen sulavuus on yli 75 % ja D-arvo vastaavasti yli 70 %. Jos laidun syötetään tätä nuoremmalla asteella kärsivät sekä maitotuotos että nurmen jälkikasvu. Syöttöön tulevien kaistojen kasvua on siis seurattava ja jos niukkuus alkaa uhata, on käytettävä lisärehuja ennen kuin laidunruohon määrä syöttökaistoilla käy liian niukaksi. Helpoin tapa on lisätä väkirehumäärää, ellei se ole entuudestaan jo korkea. Koska jokainen väkirehukilo vähentää laidunnurmen kuiva-ainesyöntiä 0,4 - 0,5 kg, antaa väkirehuannoksen lisäys mahdollisuuden pitkittää hieman lohkolla tai kaistalla oloaikaa. Siten se lisää seuraavien kaistojen kasvuaikaa. Myös säilörehu sopii lisärehuksi, paalisäilörehu lienee usein helppokäyttöisin. Laitumen ehtymisen ajankohdasta riippuen kiertoon voidaan ottaa myös uusia lohkoja, kuten säilörehun odelmaa, yksivuotista raiheinää tai pikalaidunta eli vihantaviljaa. Jos laidunta on ylimäärin, toimitaan päinvastoin, paitsi että laidunalan pienentäminen on hankalaa. Myös typpilannoituksen vähentäminen voi olla toimiva ratkaisu. Mitoituslaskelmia helpottavan Excel-kaavion voi käydä imuroimassa www-osoitteesta: www.mtt.fi/atu/psa/tuloksia.htm.

Vinkki 2: Seosväkirehukilo tuottaa 0,7 kg maitoa laidunkaudella

Uusien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että teollinen seosväkirehukilo lisää maidontuotantoa 0,7 kg energiakorjattua maitoa (EKM) per annettu väkirehukilo aina tasolle 6 - 9 kg väkirehua/lehmä/vrk asti. Väkirehumäärää lisättäessä yli 10 kg/vrk ei EKM-tuotos enää juurikaan lisäänny, vaan annettu väkirehu vähentää ennen kaikkea laitumen syöntiä. Viljaväkirehulla tuotos on noussut 0,4-0,6 kg EKM/kg väkirehua. Edellä mainittujen vasteiden, maidon tilityshinnan ja väkirehujen hinnan pohjalta voi laskea ruokinnan kannattavuutta lyhyellä aikavälillä, mutta kokonaistaloudellinen ratkaisu vaatii laajemman tarkastelun (mm. edellä mainittu laitumen niukkuus, maa- ja tilakohtaisten maitokiintiöiden mahdollinen ylitys, investoinnit ruokintateknologiaan). Kokeissa lehmän tuotostaso ei ole vaikuttanut kovinkaan paljon väkirehun antamaan maitolisään, joten lehmien jakoa eri väkirehutasoille voi yksinkertaistaa esimerkiksi kolmeen luokkaan poikimapäivän perusteella. Valkuaislisästä laidunkaudella on vielä liian vähän tuloksia ja ne ovat osin ristiriitaisia.

Vinkki 3: Nurmen voi syöttää 9-10 cm korkeuteen

Kun lehmät syövät laidunta, madaltuu laidunnurmen korkeus. Tällöin lehmä saa irrotettua kielellään yhä pieneviä suupalasia, joita tarvitaan tietysti sitä enemmän päivää kohti, että ravinnon tarve tulisi tyydytettyä. Lisäksi nurmen tyviosa on usein heikompilaatuista rehua kuin yleensä lehtevämpi yläosa. Siispä nurmen madaltuessa lehmän maitotuotos laskee. Liian matalaan syötetty nurmi myös kasvaa heikommin kuin sopivan korkeaksi ja lehteväksi jätetty nurmi ja muutamat agressiiviset rikkakasvit saavat tilaisuuden vallata tilaa viljelykasveilta. Niinpä ylilaiduntaminen johtaa helposti yhä pahenevaan pulaan laidunruohosta. Tutkimusten mukaan noin 9 - 10 cm loppukorkeus on sopiva sekä nurmen että lehmän syönnin kannalta. Koska lehmä syö toiset alueet tarkempaan kuin toiset tarkoitetaan tällä korkeudella juuri niitä tarkemmin syötyjä alueita. Jos nurmi on poikkeuksellisen lehtevää, esimerkiksi säilörehun odelma, voi lehmä syödä sen hieman matalampaakin tuotoksen silti laskematta.

Lohkosyötössä lohkon koon tulisi olla sellainen, että lehmät syövät nurmen mainittuun 9 - 10 cm:n korkeuteen noin 3 - 4 vuorokaudessa. Pidempi syöttöaika haittaa sekä nurmen jälkikasvua että lohkon hoitotoimenpiteitä (puhdistusniitot ja lannoitus). Myös tallaustappiot suurenevat, jos syöttölohko on suhteettoman suuri eläinten määrään nähden.

Vinkki 4: Laidunkausi kannattaa aloittaa ajoissa

Säiden salliessa lehmät kannattaa laskea laitumelle jo, kun ruoho on vasta noin 10 cm korkeaa. Siten saadaan siirtoruokinta toteutettua paremmin, säilytettyä laitumen sulavuus korkeampana ja vähennettyä puhdistusniiton tarvetta. Tarkoitus onkin, että ensimmäisinä päivinä lehmillä on vielä täysi sisäruokinta käynnissä ja laiduntaminen on osin jaloittelua. Mikäli nurmi pääsee jo venähtämään, on siirtoruokinta vaikea toteuttaa, koska nurmi kasvaa jo muutenkin nopeammin kuin mitä lehmät pystyvät sitä syömään - osa laidunlohkoista vanhenee auttamattomasti käsiin. Viimeinen kehitysvaihe, jossa laidunnurmi voidaan vielä syöttää on pian ensimmäisten solmujen ilmaantumisen jälkeen, lippulehtiasteella. Jos lehtitupet ehtivät turpoamaan, alenee laitumen sulavuus ja maittavuus nopeasti. Tästä seuraa vähentynyt syönti, mikä yhdessä heikomman laadun kanssa alentaa maitotuotosta. Lisäksi tallaustappiot nousevat korren jäykkyyden myötä korkeiksi ja laitumelle saattaa jäädä jopa 50 - 70 % nurmen kuiva-aineesta eli tappio on luokkaa 2000 - 2500 ry hehtaaria kohti. Hyvin suunnitellut ja toteutetut sähköaidat helpottavat aikaista aloittamista.

Vinkki 5: Osa-aikalaiduntaminen on myös vaihtoehto

Jos tilan karjakoko on sellainen, ettei sopivia laitumia ole tarpeeksi, voi harkita myös osa-aikalaiduntamista. Tällöin tarvitaan karkeasti ottaen vain puolet kokoaikalaiduntamiseen tarvittavasta laidunalasta. Lehmät voi laskea ulos joko yöksi tai päiväksi. Kesä-heinäkuussa päivällä voi olla niin lämmintä, että lehmien syönti on yöaikaan suurempaa kuin päiväsaikaan. Lisäksi lehmien luontainen laidunaktiivisuus on suurimmillaan auringon nousun ja laskun tienoilla, ja valoisat kesäyöt soveltuvat laiduntamiseen hyvin. Elokuussa yöt pimenevät ja ennen kaikkea kylmenevät, jolloin lehmät voisi laskea laitumella päiväksi. Päivälaiduntaminen voi olla kätevää navettarutiinien helpottumisen vuoksi, mutta tämä riippuu myös eläinten kuljetusmatkasta. Osa-aikalaiduntamisen vaikutusta maidontuotantoon, ruokintakustannuksiin tai eläinten terveyteen ei vielä tiedetä tarkasti, joten aihetta tutkitaan kesällä alkavassa tutkimushankkeessa.

Kirjoittaja toimii tutkijana MTT Pohjois-Savon tutkimusasemalla.