Säilörehuteema 16.4.2003


Tutkituista rehuista esikuivattuja oli 
kuluneena talvena 73 % näytteistä. Paalinäytteiden osuus kaikista näytteistä 
oli yli 40 %. Paalinäyte kootaan 8 -12 osanäytteestä. Näyte kairataan esimerkiksi
 joka viidennestä paalista. Osanäytteet sekoitetaan hyvin ennen ARTTURI-
näytepussiin laittamista. Jaakko Helminen

Maija Hellämäki

Säilörehun laatu 
on pysynyt hyvänä

Rehuanalyysitilastot osoittavat Suomessa valmistettavan edelleen varsin hyvää säilörehua. Laadun kehitys on kuitenkin kääntynyt säilöntätekniikoiden muuttuessa ja rehun keskimääräinen laatu huonontunut viime vuosien kuluessa.

Rehujen säilönnälliselle laadulle annetaan rehuanalyysin yhteydessä laatuarvosana koulunumeroina. Arvosanaan vaikuttavat rehun happamuus, valkuaisen hajoaminen ja rehun kuiva-ainepitoisuus. Jos rehun laatuarvosana on 6 

Teema

Maito ja Me

Edelliset numerot

Toimitus

 tai alhaisempi, se osoittaa, että rehu saattaa aiheuttaa makuvirheitä maitoon ja on olemassa selvä riski kohonneelle maidon itiöpitoisuudelle. Vuoden 2002 säilörehuista joka neljäs sai arvosanan, joka oli alle 7. Viidessä vuodessa näiden huonojen rehujen osuus on noussut yli viisi prosenttiyksikköä.
Taulukko 1.
Keskimääräinen säilörehu ruokintakaudella 2002/2003
Tuore 
sailörehu		 Esik.
säilörehu
Säilönnällinen laatu pH  4,02  4,40
Ammoniakkityppi,
% kokonaistypestä		 5 4
Maito- ja muurahais-
happo, g/kg ka		 53 37
Haihtuvat rasva-
hapot, g/kg ka		 16 10
Liukoinen typpi, % kokonaistypestä 40 38

Sokeri, g/kg ka

 46 48
Koostumus Kuiva-aine, % 25,7 37,0
Raakavalkuainen, %/ka  15,2 15,2
Solunseinäkuitu
(NDF), %/ka 		 54,9 54,4
D-arvo, %/ka  68 68
Kivennäiset Kalsium, g/kg ka  4,6 4,8
Fosfori, g/kg ka  2,9 3,1
Magnesium, g/kg ka  2,1 2,3
Natrium, g/kg ka  0,3 0,3
Kalium, g/kg ka  23,6 26,4
Rehuarvot Ry-arvo, ry/kg ka  0,93 0,93
Syönti-indeksi  101 101
PVT, g/kg ka  11 12
OIV, g/kg ka  83 82
Syönti-indeksi  100,6 101,2
Arvosana  7,9 7,3

Miten tilasi säilörehut sijoittuvat vertailussa?

Vertailukohtana omien rehujen analyysituloksille voidaan hyvin pitää kuluneen talven aikana Valion aluelaboratorioissa tutkittujen näytteiden keskimääräisiä arvoja, jotka on esitetty taulukossa 1. Tulokset on laskettu yli 16 000 näytteen aineistosta ja yksittäisellä tilalla arvot voivat poiketa melkoisesti tässä esitetyistä.

Esikuivauksen vaikutus rehun laatuun

Tilastoja tarkemmin tarkasteltaessa todetaan rehunsäilönnän onnistuneen varmimmin, kun kuiva-ainepitoisuus oli 20-30 %. Eniten virhekäyneitä ja huonon laatuarvosanan saaneita rehuja oli ryhmässä, joiden kuiva-ainepitoisuus oli alle 20 %. Näistä lähes 40 % oli virhekäynyt ja saanut huonon laatuarvosanan. Onneksi näiden märkien rehujen osuus tutkituista oli melko pieni.

Pitkälle esikuivatuissa rehuissa yleisimmät ongelmat ovat korkea pH ja valkuaisen hajoaminen ja siitä seuraava korkea ammoniakkipitoisuus. Valkuaisen hajoaminen alkaa jo pellolla kuivatuksen aikana. Huonoissa olosuhteissa esikuivattaessa tapahtuu laatutappioiden lisäksi myös määrätappioita, kun kasvin hengitys kuluttaa sokereita.

Lämmin kesä 2002 nosti selvästi säilörehujen keskimääräistä kuiva-ainepitoisuutta edellisiin kesiin verrattuna. Huonojen rehujen osuus esikuivatuissa näytteissä vähentyi edellisistä vuosista. Syynä on varmaan esikuivauksen varmempi onnistuminen, kun rehut saadaan kastumatta talteen. Mikäli esikuivaus ei ole onnistunut, ja rehun kuiva-ainepitoisuus on jäänyt alle 25 prosentin, on olemassa huomattava riski rehun pilaantumiselle.

Säilöntäaineen käyttö on edelleen vähentynyt jonkin verran, sillä noin 10 prosenttia näytteistä oli saatekorttimerkintöjen mukaan säilötty ilman säilöntäainetta. Biologisten säilöntäaineiden käyttö on lisääntynyt happojen kustannuksella ja määrä ylitti nyt 10 prosentin osuuden. Säilöntäaineilla on ratkaiseva merkitys rehun laadulle. Erityisen selvästi se näkyy valkuaisen laadussa (kuvio 1). 



Säilöntäaineella voidaan vaikuttaa valkuaisen hajoamiseen, vaikka rehu esikuivattaisiin yli 30 prosentin kuiva-ainepitoisuuteen. Kuivissa säilörehuissa tarvitaan säilöntäainetta myös estämään homeiden, hiivojen, koli-, listeria- ja salmonellabakteerien kasvua.

Edustava näyte myös paalirehusta

Esikuivattujen rehujen osuus kaikista tutkituista rehuista on jatkanut tasaista nousuaan. Kuluneena talvena jo 73 % näytteistä (kuvio 2) oli esikuivattuja ja paalinäytteiden osuus kaikista näytteistä oli yli 40 %.

Esikuivattujen säilörehujen osuus tutkituista näytteistä

 Usein esitetty kysymys on paalinäytteiden oikeaoppinen kerääminen rehuanalyysiä varten, jotta saadaan hyvä, keskimääräistä syötettävää rehuerää edustava näyte. Paras tulos saadaan kokoamalla rehunäyte 8 -12 osanäytteestä. Paalirehussa näyte kairataan esimerkiksi joka viidennestä paalista. Osanäytteet sekoitetaan hyvin ennen ARTTURI-näytepussiin laittamista.

Muista rehututkimukset

Syöttöön tulevien rehujen tutkituttaminen ja kotoisten rehujen riittävyyden arviointi ovat aina ajankohtaisia ruokinta-asioita. Tärkeätä on ensin hyödyntää omat rehut ja valita lisärehut vain todellisen tarpeen mukaan. Analyysitulosten perusteella voidaan myös valita kuhunkin ruokintavaiheeseen sopivimmat rehut. Ruokintasuunnitelman päivittämiseksi analyysitulosten mukaiseksi kannattaa ottaa yhteyttä omaan maitotilaneuvojaan.

Rehututkimuksista ja määritystuloksista löytyy lisätietoa nettisivuilta http://www.agronet.fi/artturi. Jos analyysitiedote halutaan tilalle sähköisessä muodossa, voi tehdä Postin (www.posti.fi/netposti ) kanssa sopimuksen Valion aluelaboratorioiden tutkimustulosten toimittamisesta sähköiseen postilaatikkoon. Tämä palvelu on maksuton, mutta tulleista viesteistä ilmoittavat, erikseen tilattavat GSM-hälytykset ovat maksullisia.

Valiolaiset tuottajat saavat rehutulokset vielä kevään aikana Valma-palvelun kautta netistä osoitteesta https://valma.valio.fi.

Kirjoittaja on laboratoriopäällikkö 
Valion Alkutuotannossa ja jäsensuhteissa. 

 
 alkuun Teema | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus