Kaj Nyman   

Lypsykoneiden ja tilasäiliöiden
pesulaitteiden vedenkulutus tilalla

MTT/Vakolan Maitokoneet-yksikön toimesta tehtiin kesällä 2001 lypsykoneiden ja tilasäiliöiden pesulaitteiden vedenkulutusmittauksia vajaalla parillakymmenellä lypsykarjatilalla. Mittausten tarkoituksena oli saada käsitys eri laitteistojen vedenkulutuksista käytännön olosuhteissa.

Vedenkulutus voi lypsykarjatilalle olla huomattava kustannustekijä. Alueittain vedensaanti voi joinakin vuodenaikoina olla suurikin ongelma. Suuret vedenkulutukset tuovat mukanaan myös suuret jätevesimäärät, joiden käsittelyyn voi kulua paljonkin rahaa ja aikaa. Tämän lisäksi 

jätevesien ympäristökuormitus tulisi saada mahdollisimman pieneksi.

Lypsykoneiden ja tilasäiliöiden pesuun kuluva vesimäärä voi varsinkin suuremmissa laitteistoissa olla huomattava. Erimerkkisten ja mallisten pesulaitteiden vedenkulutuksissa on eroja, jotka johtuvat mm. laitteiden erilaisista teknisistä toteutuksista ja eri pesuohjelmista.

Tehdyillä mittauksilla haluttiin saada lisätietoa siitä, kuinka paljon vettä kuluu lypsykoneiden ja tilasäiliöiden pesuun käytännön tiloilla. Mittauksista ei pyritty tekemään tieteellistä tutkimusta, jonka avulla olisi mahdollista asettaa pesulaitteita paremmuusjärjestykseen, vaan tässä pyrittiin saamaan parempaa tuntumaa tiloilla vallitseviin käytännön olosuhteisiin. Tämän kartoituksen pohjalta ei voida tehdä tarkempia merkkikohtaisia päätelmiä, siihen vaadittaisiin huomattavasti suurempi otos.

Mittaustilat

Mittaustiloiksi valittiin tiloja, jotka ovat keskimääräistä suurempia ja joiden laitteistokanta on uutta ja ajanmukaista. Lehmäluku mittaustiloilla oli 20 ja 60 lehmän välillä.

Lypsyasemilla lypsykoneiden koot vaihtelivat 18 paikkasesta karusellista 2 x 2 tandemaseman lypsykoneeseen. Parsinavetoiden suurimmassa mittauksissa mukana olleessa koneessa oli 140 metriä 60 mm maitoputkea ja pienimmässä 30 metriä 36 mm maitoputkea. Tilasäiliöiden tilavuushaarukka oli 1200-6000 litraa.

Mittausjärjestelyt

Vedenkulutusmittauksissa käytettiin tavallisia vesimittareita, jotka asennettiin pesulaitteen vedenottonippojen ja vesihanojen väliin.

Mittaukset tehtiin koskematta pesulaitteiden säätöihin millään tavalla, koska haluttiin saada selville pesulaitteiden todelliset vedenkulutukset, niin kuin ne mittaustiloilla sillä hetkellä olivat. Näissä mittauksissa ei siis otettu kantaa siihen, ovatko pesulaitteet olleet oikein säädettyjä vai ei.

Mittauksien yhteydessä selvitettiin laitteistokokoonpano ja täytettiin pesunseurantalomake, johon kerättiin tiedot pesutapahtuman kulusta.

Mittarit olivat kytkettynä keskimäärin 5-10 pesukerran ajan ja tämän mitatun kulutuksen mukaan laskettiin vuosikulutus.

Mittaustuloksia

Lypsyasemien lypsykoneiden pesuun käytettävän veden määrissä oli mittaustiloilla suuria eroja. Vaihtelut johtuvat mm. pesulaitteen käyttämästä pesutavasta, ohjelmavaiheiden määrästä ja laitteistojen säädöistä.

Suurimmalla osalla mittauksissa mukana olleilla lypsyasemilla vuotuinen pesuvedenkulutus oli 100-160 m³ välillä, pienemmät asemat haarukan alapäässä ja suuremmat yläpäässä. Mittauksiin sattui kuitenkin mukaan yksi 2 x 8 asema, jossa vuotuinen pesuvedenkulutus oli noin 350 m³. Tämä osoittaa sitä, että tilojen ja laitteistojen väliset erot voivat olla hyvinkin suuria.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vettä uudelleen käyttävät pesulaiteet (näissä mittauksissa Westfalia Envistar edusti tätä tyyppiä) mahdollistavat pienimmän kokonaisvedenkulutuksen lypsylaitteiston pesussa. Yksittäisen pesun vedenkulutus ei välttämättä ole pienin, mutta kun samaa vettä käytetään useamman kerran kokonaiskulutuksesta tulee pienempi kuin perinteisillä pesulaitteilla.

Toiseksi pienimmän vedenkulutuksen mahdollistavat pesulaitteet, jotka tehostavat vedenkierrätystä syöttämällä ilmapulsseja vesipulssien väliin (näissä mittauksissa esim. DeLaval C200). Tämä pesutapa mahdollistaa pienemmän vesimäärän käytön per pesuvaihe verrattuna perinteisiin pesulaitteisiin, pesutuloksen siitä kuitenkaan kärsimättä.

Perinteiset pesulaitteet, jotka syöttävät koko kierrossa olevan vesimäärän ensin ja vasta sitten ilmaa perään, käyttävät enemmän vettä lypsylaitteiston pesuun kuin kaksi edellä mainittua pesulaitetyyppiä.

Pesuohjelman vaiheiden määrä vaikuttaa olennaisesti veden kokonaiskulutukseen. Neuvonta suosittaa lypsykoneiden ja tilasäiliöiden pesulaitteille 5-vaiheista pesuohjelmaa; 2 haaleaa esihuuhtelua, kuuma pesu ja kaksi jälkihuuhtelua. Tämä pesuohjelmasuositus on ensisijaisesti tarkoitettu hiukan suuremmille ja lisälaitteilla (esim. irrottimet) varustetuille laitteistoille. Pienehkön peruslypsykoneen pesu onnistuu useimmiten lyhyemmälläkin pesuohjelmalla. Oleellista on saada esihuuhtelulla poistettua maitojäämät laitteistosta mahdollisimman hyvin, pestä tehokkaasti kuumalla pesuliuoksella ja jälkihuuhtelulla poistaa pesuainejäämät kokonaan. Pesuvaiheiden lukumäärä mittaustiloilla vaihteli kolmesta kuuteen.

Parsinavetan lypsykoneiden vedenkulutuksissa oli myös suuria eroja. Pesulaitetyypin ja pesuohjelmavaiheiden lukumäärän lisäksi parsinavetan lypsykoneessa pesuun käytettävän veden määrään vaikuttavat suuresti maitoputkiston halkaisija ja pituus.

50 ja 60 mm maitoputkistoilla olevilla lypsykoneilla mittaustiloilla liikuttiin 170-270 m³ vuotuisissa pesuvesimäärissä. Pienempiläpimittaisilla maitoputkistoilla päästiin alle 100 m³ vuotuisiin pesuvesimääriin.

Pesulaitetyyppien välisissä eroissa pätevät samat perusperiaatteet kuin lypsyasemilla.

Tilasäiliöpesuissa löytyi myös eroja pesuvesikulutuksissa mittaustilojen välillä. Kokonaisvedenkulutus vuositasolla ei tilasäiliöpuolella kuitenkaan tule niin suureksi kuin lypsykonepuolella, johtuen harvemmista pesukerroista.

Tilasäiliöiden pesuveden vuosikulutukset vaihtelivat mittaustiloilla noin 20 m3 ja 65 m³ välillä. 3000-4000 litran kokoluokkaa olevilla tilasäiliöillä pesuvedenkulutukset vaihtelivat 25 m3 ja 50 m³ välillä.

Pesulaitetyyppien välisistä eroista oli havaittavissa, että ns. pulssiperiaatteella pesevät pesulaitteet (näissä mittauksissa esim. DeLaval T200), jotka syöttävät pesuveden lyhyinä pulsseina, mahdollistavat pienemmän vesimäärän käytön verrattuna perinteistä vedenkierrätystä käyttäviin pesulaitteisiin.

Pesuaineenkulutus

Vedenkulutusmittauksen yhteydessä mitattiin myös pesuainekulutuksia. Pesuainekulutuksissa esiintyi erittäin suuria eroja. Mittaukset osoittivat, että monella mittaustilalla pesuaineannostelu ei ollut kohdallaan. Annosteltavan pesuaineen määrä on syytä varmistaa säännöllisin väliajoin.

Nestemäisten pesuaineiden käyttö on yleistynyt uudempien pesulaitteiden varustukseen kuuluvien automaattisten pesuainepumppujen mukana. Näiden annostelupumppujen toimintaa tulee seurata säännöllisin väliajoin. Annostelupumpun pumppausletku kovettuu ajan myötä pesuaineen vaikutuksesta ja tällöin pumppausteho pienenee ja annosteltu pesuainemäärä pienenee. Tämä johtaa liian laimeaan pesuliuokseen, joka heikentää pesutulosta.

Veden kulutuksessa suuria eroja

Mittauksista ilmeni että, lypsykoneiden ja tilasäiliöiden pesulaitteiden vedenkulutuksissa on suuriakin eroja. Laitemerkkien ja -mallien väliset erot ovat huomattavia, mutta myös tilojen väliset erot ovat suuria. Samanlaisten, eri tiloilla olevien, laitteistojen välillä näkyy huomattavia eroja. Tämä kertoo siitä, että laitteistojen säädöissä on eroja. Käyttöönottovaiheessa onkin paneuduttava huolella lypsylaitteiston ja tilasäiliön pesujen säätöihin ja koepesuihin. Tällä vaikutetaan merkittävästi pesuista aiheutuviin kustannuksiin ja pesutulokseen. Vedenkulutusta säästävää tekniikkaa, kuten veden uudelleenkäyttöä ja ilmapulsseja, käyttävät pesulaitteet vaativat tarkat laitteistosäädöt hyvän pesutuloksen varmistamiseksi.

Lypsykoneen ja tilasäiliön pesulaitteiden vedenkulutuksen suuruusluokka olisi hyvä tietää jo navetan suunnitteluvaiheessa. Koska vedenkulutuksessa voi olla suuriakin eroja eri laitteistojen välillä, vaikuttaa tämä esim. jäteveden määrään ja käsittelyyn.

Esimerkkinä voi ottaa ääripäät tässä mittauksessa mukana olleista 2 x 4 lypsyasemista ja niillä tiloilla olleista noin 3000 l tilasäiliöistä. Vähiten kuluttaneella yhdistelmällä pääsee noin 100 m³ pesuveden vuosikulutukseen ja suurimalla yhdistelmällä noin 190 m³ pesuveden vuosikulutukseen. Tämä ero on jo sitä luokkaa, että se on syytä huomioida esim. lämminvesijärjestelmän, lietesäiliön tai mahdollisen jätevedenkäsittelyjärjestelmän suunnittelussa.

Jätevesien uudelleenkäyttöä esim. lypsyaseman pintojen pesuun kannattaa harkita. Jos uudelleenkäyttöä suunnitellaan, on tämä syytä huomioida jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa ja varattava tilaa pesuvesivarastolle.

Kirjoittaja on erikoisneuvoja 
MTT/Vakolan Maitokoneet-yksikössä.

Kirjoittaja on erikoisneuvoja 
MTT/Vakolan Maitokoneet -yksikössä.