Varsinkin tuoreilla eloperäisillä mailla nokkoset, hierakat ja leinikit valtaavat helposti kasvutilaa. Kaikki niiden valtaama ala on pois rehuntuotannosta. Nurmiltakin rikkakasvien torjunta on nykyisin mahdollista.
Kuvat Aulis Ansalehto

Pienikin hierakkayksilö tuottaa tuhansia siemeniä. Tässäkin ongelma olisi ollut hoidettavissa ajoissa tehdyllä hoitoniitolla.

Auli Ansalehto  

Nurmi on vaativaa tuotantoa

Suomi soveltuisi hyvin vihreän linjan karjatalousmaaksi. Nurmien rehuyksikkö- ja valkuaissadot ovat hyvin kilpailukykyisiä monien muiden maiden kanssa. Nämä toteamukset nurmiviljelymme mahdollisuuksista ovat jääneet mieleen vuosien varrelta. Hyvä ja tuottoisa nurmi on kuitenkin vaatelias viljeltävä, missä tiellä hyvään tulokseen on monta mutkaa. Jo suunnittelukin on aloitettava ajoissa - niin makaa kuin petaa on sanasta sanaan totta nurmiviljelyssä.

Kaikki perustavaa laatua olevat asiat on maan pinnan alla saatettava kuntoon ennen nurmen perustamista. Painanteet on tasattava tai muuten hoidettava pois niin, että jääpoltekeväiden jälkeen pellolla ei ammottaisi isoja aukkoja. Sadonmenetys on suurempi kuin miltä pinta-ala näyttää. Maa ei jää koskaan tyhjäksi, vaan tyhjä tila täyttyy hyödyttömillä tai jopa 

haitallisilla rikkakasveilla. Kyllä karja tietää - pienikin määrä vaikkapa jauhosavikkaa pilaa maittavuutta. Turha luottaa siihen, että sinne se "häviää" muun vihreän massan joukkoon.

Salaojitus vaatii myös nurmiviljelyssä huoltoa ja huolenpitoa. Säilörehun korjuussa liikutaan pellolla melko painavilla yhdistelmillä. Liian märällä maalla voi tiivistymiskierre olla uhkana myös nurmilohkoilla. Salaojien laskuaukot kannattaa merkitä näkyvästi niin, että tarkistus on syksyin keväin helppo tehdä. Aukon tukkiva liete tai turve voi olla alkusyy ojituksen "toimimattomuudelle".

Kalkitus kuntoon

Kalkin paikka on maan pinnan alla, mieluummin koko muokkauskerroksessa. Kalkkilajin valinnassa valikoimaa riittää. Tärkeimpänä perusteena kalkkilajin valinnassa kannattaa pitää magnesiumtilannetta kalkittavilla lohkoilla. Jos Mg-lukema viljavuustutkimuksessa on alle 100 mg/litra, kannattaa valita tukevinta magnesiumtavaraa eli dolomiittikalkki. Näin on hyvin usein tilanne karkeilla hiekka-, hieta- ja moreenimailla, usein myös multa- ja turvemailla. Päälle sadan olevissa lukemissa voidaan tyytyä magnesiumpitoiseen kalkkiin. Yli 150 mg/litra antaa luvan jo "tavallisen" kalsiittikalkin käyttöön. Magnesiumia ei käytännössä pysty liikaa maahan antamaan. Savimailla magnesiumia on kuitenkin jo luonnostaan niin runsaasti, että kalkituksessa sitä ei tarvitse enää lisää antaa.

Hivenainetilanne vaatii nurmiviljelyssä tavallista huolellisempaa seurantaa. Suurien satojen mukana pellolta poistuu myös hivenravinteita. Hivenainetilanteen korjaaminen kuuluu sekin perustamista edeltäviin toimiin. Monin paikoin varsinkin sinkki on päässyt huolestuttavan kauas "punaisen puolelle". Uusien hivenlannoitteiden avulla tilanteen korjaaminen käy aikaisempaa vaivattomammin. Viljavuustutkimuksessa ei pidä missään tapauksessa tyytyä pelkkään perustutkimukseen, sillä paljon muutakin tietoa tarvitaan hyvän nurmisadon tuottamiseen.

Kasvilajeja moneen lähtöön

Monivuotisten nurmien peruslaji on tietenkin timotei, jossa laji- ja lajikevalikoima on tällä hetkellä varsin monipuolinen. Käytetäänpä nurmea sitten heinäksi, säilörehuksi tai laitumeksi, timotei on kaikissa paikallaan. Sen arvokkaita sokereita ei kannata jättää käyttämättä. Heikkoutena pohjoisen tyypin timoteilajikkeilla (esim. Iki) on poutakesinä herkästi vaisuksi jäävä odelmasato. Paremmat odelman kasvattajat taas saattavat runsaslumisissa paikoissa kärsiä talvesta. Kahden eri timoteilajikkeen sekoittaminen ei hyvin monimuotoisilla ja vaihtelevilla lohkoilla ole lainkaan hullumpi ajatus.

Yksin timotein varaan ei nurmien perustamisessa kannata jättäytyä. Heinänurmillakin kannattaa seoksessa olla jonkin verran nurminataa, joka kasvaa timoteitä varmemmin toista satoa myös kuivina loppukesinä. Laidun- ja säilörehunurmilla nurminata kannattaisi valita päälajiksi, jota täydennetään timoteillä. Kaupan olevat valmiit siemenseokset vastaavat hyvin tässä suhteessa käytännön tarpeita. Koiranheinän käyttö kannattaa rajoittaa kaikkein jäykimmille ja poutivimmille maille.

Lajivalikoima ei toki tähän lopu. Ruokonata, lajikkeena Retu, tekee vahvasti tuloaan. Siementäkin alkaa olla saatavilla, lähinnä seoksissa. Ruokonata voisi mainiosti ottaa koiranheinän paikan nurmiviljelyssämme. Syväjuurisena ruokonata ei aivan pienestä poudasta kärsi, ja toisesta nurmivuodesta eteenpäin ruokonata pystyy merkittävästi parantamaan satotasoa.

Mielenkiintoisia lisukkeita

Mielenkiintoisia lisukkeitakin nurmiheinäpuolelta löytyy. Monivuotista raiheinää on muutamiin valmiisiin seoksiin lisätty parantamaan satoa ensimmäisenä nurmivuonna, jolloin timotei ja nadat eivät vielä ole päässeet "vauhtiin". Parissa valmiissa kaupan seoksessa on niittynurmikkaa, joka on erinomainen laji pitkäikäisiksi tarkoitettuihin nurmiin. Nurmikka alkaa tiheähkönä näkyä vasta kolmannesta nurmivuodesta eteenpäin, ja lajille tyypillistä veneenkeulamaista lehteä onkin sitten aika tiheässä..

Markkinoille on tänä keväänä tullut laidunseos (Naturcom Oy), jossa on peräti kuusi eri nurmiheinälajia: Peruslajien timotein ja nurminadan lisäksi ruokonataa, englanninraiheinää, niittynurmikkaa ja punanataa. Näistä viimeisin on nurmikoilta tuttu rihmamaisista lehdistään, ja viihtyvyyttä riittää hyvinkin poutaisiin oloihin.

Palkokasvit vaatisivat oikeastaan kokonaan oman juttunsa. Laidunseoksiin voi lisätä kilon hehtaarille valkoapilaa, ellei sitä ennestään siellä jo ole. Valkoapila toimii mausteenomaisesti, ja tallauksen kestävyyttä valkoapila lisää. Puna-apilan lisäksi alsikeapila osoittaa merkkejä uudesta tulemisesta. Paikkansa alsikkeella on lähinnä siellä, missä maalaji on puna-apilalle jo liian multavaa. Vuohenherne ja sirppimailanen lienevät vakavimmin otettavat uudet tulokkaat. Kokemukset ovat olleet melko vaihtelevia.

Tarkkuutta nurmen lannoitukseen

Hyvä sato tarvitsee myös hyvän ja tasapainoisen lannoituksen, eikä tämäkään nurmiviljelyn vaihe ole aivan ongelmaton. Huomiota on kiinnitetty erityisesti "direktiiviravinteisiin" typpeen ja fosforiin. Vähintään saman verran huomiota vaatisi myös kali, jonka tilanne nurmikierron aikana voi vaihdella laidasta toiseen. Kun lantaa on nurmen perustamisvaiheessa käytetty reilusti, nurmiheinät myös ottavat sitä lähes holtittomasti - kasvi ei "osaa" säännöstellä sitä. Rehun kalipitoisuus kasvaa, samalla karjalle tärkeämmät magnesium ja natrium joutuvat väistymään. Kun kalia ei esikuivattua rehua tehtäessä poistu edes puristenesteessä, ongelma vaikeutuu edelleen.

Osittaisena ratkaisuna tähän on lannoittaa ensimmäisen nurmivuoden kevätsatoa melko varovasti ja pelkällä salpietarilla.

Kevyillä maalajeilla kalivaranto on kuitenkin nurmivuosien lisääntyessä kääntymässä helposti vajauksen puolelle. Jos lehtien kärjissä ja reunoissa alkaa esiintyä ruskettumaa ja kasvusto loppukesällä "kuloutuu", on kalin puute jo rajoittanut pahasti kasvua! Nyt onkin sitten jo NK- lannoituksen paikka.

Aukot paikkuuseen

Tarkkuutta vaatii myös rikkakasvien torjunta. Aukkopaikkojen lajisto voi olla kaikkea muuta kuin hyödyllistä karjan kannalta. Aukot kannattaa paikata mahdollisimman pian keväällä raiheinää sisältävillä seoksilla. Vanhemmissa nurmissa erityisesti alavilla mailla rönsyleinikki, hierakat ja nokkoset valtaavat helposti kasvutilaa. Karja ei laiduntaessaan niihin juuri koske, mutta arvokasta kasvutilaa nämä kasvit varastavat. Rikkojen torjunta tarpeen vaatiessa jatkaa nurmen käyttöikää melko pienellä vaivalla ja kustannuksella. Varoajatkin kahdella sallitulla valmisteella (Starane ja Gratil) ovat kohtuulliset.

Laitumien hoitoniitto vähintään kerran kesässä, mieluimmin kuitenkin heti joka syöttökerran jälkeen estää rikkoja siementämästä ja ylläpitää osaltaan hyvää sadontuottokykyä. Lyhyeen sänkeen tehty niitto on lähes ainoa keino pitää kurissa nurmilauhaa, tuota sitkeitä mättäitä muodostavaa karheaa heinää. Rehuarvo ja maittavuus lauhalla ovat lähes olemattomia.

Nurmituotanto "hanskassa"

Oikein tehty mitoitus on tärkeä keino pitää nurmituotanto "hanskassa". Laiduntarpeen mitoituksessa alkukesän laiduntarpeeksi riittää nopean kasvun aikana 0,20 ha nautayksikköä kohti. Loppukesän lisätarpeeksi on varattava 0,15 ha lisää. Nurmialan koko tarve on keskimääräisen hyvällä satotasolla noin 60-70 aaria nautayksikköä kohti. Eri maalajit, kasvilajit ja nurmen ikä vaikuttavat kaikki nurmien kasvunopeuteen. Koiranheinä on alkukehityksessään nopein, nurmi- ja ruokonata seuraavat 3-4 päivää koiranheinää jäljessä. Timotei on edelleen 3-4 päivää nurminataa myöhäisempi. Apilavaltaisen nurmen viljelijä saa yleensä viettää Juhannuksensakin melko rauhassa. Nurmivuosien tilanne on kuviteltava eteensä jo suunnitteluvaiheen aikana, jotta tavara ei pääsisi "yllättäen" vanhenemaan liikaa.

Tietenkin myös nurmiviljelyssä on pidettävä lohkokohtainen kirjanpito ajan tasalla. Se kannattaa joka tapauksessa tehdä huolella, tarkemmin kuin "direktiivit" vaativat. Omakohtaiset kokemukset ja havainnot omista kasvustoista ovat korvaamaton apu seuraavalle vuodelle.

Kirjoittaja on kasvinviljely- ja kylvösiemenagronomi ProAgria Hämeen Maaseutukeskuksessa.