Heikki Niskanen  

Sama maitotuotos kuin kuivalla viljalla

Viljan murskesäilöntä

Murskesäilötty vilja soveltuu hyvin nautojen rehuksi ja seosrehuruokintaan. Se on myös edullista, koska viljaa ei tarvitse kuivata. Murskeviljan käyttö onnistuu vain sisäruokinnan kautena, sillä tuoreena säilötty vilja on kesähelteellä herkkä pilaantumaan.

Tuoreen viljan säilöntä perustuu happamuuteen ja ilmattomuuteen, tuttu menetelmä nurmirehun säilönnästä. Parhaiten murskevilja sopii seosrehuruokintaan, jossa sillä voidaan korvata koko kuivaviljan osuus. Parsinavetan tai pihaton kiskoruokkijaan murskevilja voidaan siirtää lisälaitteistolla. Ryhmäruokinnassa murskeviljaa voidaan jakaa pienkuormaajalla tai rehuvaunuilla.

Tuotokset kuivaviljan tasoa

Murskevilja korjataan keltatuleentumisasteella, jolloin viljasato on jo saavuttanut suurimman kilomääränsä sekä ravintopitoisuutensa. Aikainen puinti mahdollistaa myöhäisten viljalajikkeiden ja runsaan lannoituksen käytön.

Aikaisesta korjuusta huolimatta murskevilja vastaa täysin kuivaviljan tuotantovaikutusta. Tuoreen viljan puinti on tehtävä hellävaraisesti, jotteivät jyvät rikkoonnu. Murskaus tehdään puintilohkolla tai varastopaikalla.

Säilönnän onnistuessa rehutappiot jäävät pieniksi. Säilönnän käymisprosessissa sokeripitoisuus laskee: sokerit ovat ravintoa maitohappobakteereille, ja syntyvä maitohappo happamoittaa tuoreviljaa.

Käymisprosessi alentaa jonkin verran muun muassa tärkkelyksen, NDF-kuidun sekä E-vitamiinien määrää. MTT:n ruokintatutkimuksissa

murskeviljalla on kuitenkin saatu sama maitotuotos ja kasvu kuin kuivaviljalla. Maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksissa ei ollut merkittävää eroa eri väkirehustusten kesken. Murskeviljan säilöntäkustannukset ovat kuivauskustannuksia pienemmät, mikä alentaa ruokintakustannuksia.

Varastotilan tarve

Laskennallisesti rehua tulee laakasiilosta kulua päivässä vähintään 10 cm kerros. Siilon leveydeksi suositellaan vähintään kahta traktorin leveyttä, jotta rehun tiivistäminen onnistuu. Esimerkiksi sadan lehmän karja, jonka päivän keskikulutus on 10–12 kiloa lehmä kohti, tarvitsee murskeviljaa 1 000–1 200 kiloa päivässä. Sisäruokintakautena (250 vrk) murskeviljan tarve on 3 000 kiloa per lehmä. Laakasiilossa murskeviljan (kosteus 35–40 %) kuutiopaino on 750 kiloa, jolloin siilotilaa tarvitaan neljä kuutiota lehmää kohti.

Kun murskeviljasiilon leveys on kuusi metriä ja kun rehukorkeus on kaksi metriä, syötön etenemäksi saadaan päivässä 13 senttiä.

Esimerkkikarjassa tulee 400 kuution rehutilavuudella siilon pituudeksi noin 35 metriä, kun mitoituksessa huomioidaan täyttövara ja viistoksi jäävä rehurintaus.

Tuubisäilönnässä rehun ottopinta jää hyvin pieneksi. Rehun saaminen puhtaana ruokintaan vaatii murskeviljamakkaralle ja aumavarastojen pohjalle betoni- tai asfalttialustan. Tornivaraston koneellisessa rehunotossa riittää syöttönopeudeksi 3–5 cm päiväkerros.

Säilöntä

Rehuviljan säilöntä perustuu samoihin periaatteisiin kuin nurmisäilörehun valmistus. Aistinvaraisesti arvioituna murskevilja on tuoksultaan raikasta eikä siinä ole homepaakkuja. Homeiden esiintyminen johtuu usein liian kuivasta viljasta tai ilman pilaavasta vaikutuksesta.

Paras kosteus säilönnän kannalta on oikea-aikainen puinti. Jos vilja on liian kuivaa, on siihen lisättävä vettä murskauksen aikana. Koko rehuerän on oltava tasaisesti kosteaa, sillä tasovarastoissa rehun kuiva välikerros on herkkä homehtumaan. Tavoitteellisena säilöntäkosteutena pidetään noin 40 prosentin kosteutta.

Laakasiiloissa seinät muovitetaan. Reunamuovien leveyden on riitettävä käännettäväksi rehun yläpinnalle. Jos lattia on pahoin syöpynyt, on sekin syytä muovittaa. Vanhoissa laakasiiloissa lattiakaivoista ei saa päästä ilmaa murskeviljaan. Tasovarastossa täyttö aloitetaan siilon perältä ja täyttörintaus pidetään jyrkkänä. Tuubisäilönnässä rehun on pakkauduttava muovisuoleen tiiviinä ja tasaisena pötkönä.

Siilon pintamuovit levitetään rehun suojaksi heti varastointikorkeuden täytyttyä. Lopuksi auma- ja siilovarastot painotetaan runsaasti. Mitä suurempi on yhtenäisen painotuksen määrä, sitä paremmin murskevilja säilyy. Katetuissa varastoissa voidaan painotukseen käyttää esimerkiksi ohrarehua, mäskiä, lesettä tai muuta rehua, joka syötetään samalla murskeviljan kanssa.

Jyrsijät ja linnut voivat pilata suuren rehualan, joten niiden pääsy rehuvarastoon on estettävä.

Säilöntäaineen käyttö

Säilöntäaineella viljan happamuus saadaan turvalliselle pH 4–5 -tasolle, ja rehun maitohappokäyminen varmistaa hyvän säilöntälaadun. Happamoittamiseen tarvitaan hyvä säilöntäaine ja ilman poissaanti rehusta. Murskeviljan kosteus edistää rehun tiivistymistä. Säilyvyyden ja hyvän ruokinta-arvon varmistamiseksi on jyvät murskattava huolella. Rehumassaa on tiivistettävä koko valmistuksen ajan ja se on painotettava muovituksen jälkeen.

Varmin säilöjä murskesäilönnässä on edelleen AIV 2 plussa. Uudet happosäilöntäaineet, kuten AIV Ässä, sisältävät tehokkaita homeiden ja hiivojen kasvua estäviä aineita ja niitä suositellaan kuivempiin eriin. Eräät maitohappobakteerivalmisteet soveltuvat myös murskeviljalle.

Hyvä säilöntäaineen annostelupaikka on murskemyllyn siirtokuljettimen alapää. Muurahaishappovalmisteiden käyttömäärä on 3–4 litraa tonnille. Lisähapotus voidaan tehdä kastelemalla varaston pintaosa laimentamattomalla AIV-liuoksella pintahomehtumisen estämiseksi.

Murskeviljan syöttö

Murskeviljan syöttö voidaan aloittaa kahden kolmen viikon kuluttua säilönnästä. Rehua otetaan ruokintaan päivittäin. Rehun laatua tulee seurata jatkuvasti, sillä ruokintaan ei saa päästä pilaantuneita kohtia. Koneellisessa rehunjaossa tarkkaillaan kuljettimen ja rehuvaunun puhtautta.

Säilöntävaiheessa on hyvä ottaa ensimmäiset rehunäytteet ja lisänäytteitä ruokintakauden mittaan. Koska murskeviljan kosteus vaihtelee, tarvitaan kuiva-ainemittauksia viljamäärästä riippuen 1–3 viikon välein. Analyysit voi teettää rehulaboratoriossa. Murskeviljaruokinnassa on huolehdittava karjan E-vitamiinin saannista.

Kirjoittaja on Valio Oy:n säilörehuasiantuntija.