Heikki Niskanen  

Säilönnän hallitseva säästää työtä ja euroja

Säilörehun oikeat korjuumenetelmät taitava pystyy myös pitämään ruokinnan kulut paremmin kurissa. Laaturehun tuottajaksi kannattaa jokaisen pyrkiä; näin talviaikaankin voi vahvistaa omaa korjuutekniikkaansa.

Jokainen menetetty rehukilo maksaa. Pilaantuneen rehun tuotantokustannukset ovat samat kuin laaturehulla. Kun säilöntätappioita usein korvataan lisäämällä kalliin ostorehun määrää, kasvavat kulut sitäkin kautta.

Myös työtä tulee lisää, kun joudutaan erottelemaan pilaantuneita kohtia syöttöön otettavasta rehusta. Nyt kannattakin miettiä oma säilöntätekniikka kuntoon, jotta voi tulevana rehukesänä korjata hyvälaatuista rehua!

Laakasiilon laatuongelmat

Rehun likaantuminen korjuun tai varastoinnin aikana on yleinen syy huonoon laakasiilorehuun. Ongelmia aiheuttaa myös huolimaton varaston täyttö ja tiivistys. Laakasiilon jättäminen pelkän muovituksen varaan lisää rehun kuumentumista, ja jos muovi rikkoontuu, lisääntyy homeiden kasvu. Pienestäkin vuotokohdasta ilma pumppautuu laajalti pilaamaan pintarehua.

Rehun reuna- ja pintapilaantumisesta aiheutuu runsaasti tappioita, ja ruokintakelpoisen rehun löytämiseksi on usein poistettava leikkurin mitta tummunutta osaa. Rehuun jäänyt tai siihen vuotokohdista päässyt ilma pilaa löysäksi jääneen rehumassan. Pahimmillaan pilaantuminen etenee ydinrehuun saakka. Avosiilon rehutappioita lisää sade- ja sulamisvesien valuminen rehuun.

Myös siilojen pohjarehussa on laatuongelmia. Rehu jää puristenesteestä märäksi silloin, kun lattiakaltevuus on liian pieni, nestejohteet puuttuvat tai kun siilopohja on syöpynyt.

Puristenesteen talteen ottoon on aina varauduttava – varsinkin sateisten korjuukelien aikaan. Puristenesteen johteiksi soveltuvat kotoiset

materiaalit ja valu-uraan asennettu salaojaputki.

Ykköskuskin paikka

Siilo on ’ykköskuskin’ ja painavan traktorin työmaa. Rehua on levitettävä ohuina kerroksina koko valmistuksen ajan ja samalla sitä on tiivistettävä. Mitä pitempää rehusilppua säilötään, sitä enemmän on siilotyöhön varattava aikaa.

Siilon reunat on tallattava huolella. Nostamalla reunarehua ylemmäksi seinämille, tiivistäminen onnistuu ilman, että tallauskone kiilautuu seinämään.

Siilon ’olkapäät’ pilaantuvat herkimmin. Säilön reunoilla voidaan käyttää seinämuoveja. Toinen tapa on pintamuovien tiivis laitto siilon seinämiä vasten. Reunarehuun kannattaa avata pieni syvennys, jotta muovikerrokset ja painopussit pysyvät paikallaan. Avosiiloissa pintamuovituksen reunat on hyvä nostaa ylös siilon seinämille, jolloin vesi valuu taitekohtaa myöten etulaatalle.

Vakuumimuovin käytöstä on hyviä kokemuksia. Muovi levitetään tiivistetyn rehun päälle, ja pintaan lisätään vielä toinen kerros säilörehumuovia.

Näkö ja tuoksu

Rehu tulisi aina irrottaa leikkaamalla. Leikkurin jäljiltä paljastuva rehun ottopinta on myös hyvä laadun arviointipaikka.

Miltä rehu näyttää ja tuoksuu? Epämiellyttävä haju kertoo laatuongelmasta, ja poikkeavista rehukohdista voi lähettää erillisen rehunäytteen säilöntävirheiden selvittämiseksi.

Jos pinnassa on multaisia kohtia tai tummia vyöhykkeitä, syitä on etsittävä säilöntävaiheen tapahtumista. Epäpuhtaudet tulevat rehuun korjuun aikana tai korjuukaluston pyöristä. Eniten rehu rapautuu läpiajettavien siilojen päädyissä. Suojaviljan sänki ja lantajäänteet ovat myös peräisin pellolta.

Rehun kuumentuminen työkatkojen aikana näkyy tummana kerroksena. Jos osa rehusta on korjattu märkänä ja säilöntäainetta on annosteltu vähän, aiheutuu virhekäymistä ja rehukohdat poikkeavat toisistaan.

Korjuuajan tarkennukset

Laaturehu perustuu hyvän raaka-aineen käyttöön ja siihen, että rehun puhtautta vaalitaan pellolta ruokintaan saakka. Perinteinen kuormien kippaaminen etulaatalle vähentää rehun likaantumista. Sileäpintaisten mammuttirenkaiden käytössä on paljon hyvää, mutta ongelmana on, että renkaisiin tarttuu runsaasti likaa.

Kannattaa muistaa, että rehun tekoon eivät päde aina samat opit, vaan korjuun aikana on tehtävä tarkennuksia. Nurmilohkojen tasaus perustamisvaiheessa, niitto pitempään sänkeen ja järkevä karhotuksen käyttö ovat tärkeimmät petraamiskohdat.

Säilöntäaine on niin ikään valittava ennakkoon. Suurten rehualojen ongelmana on rehuerien kosteuden vaihtelu. Siiloon säilöttäessä tarvitaan säilöntäaine, joka toimii vaihtelevissakin korjuusäissä. Rehuanalyysien mukaan säilöntäaineen annostelun lisäys jää tekemättä, kun siirrytään kosteampaan rehuerään. Tämä selittää useiden AIV-kakkosella tehtyjen rehujen huonon laadun.

Rehun puhtaus

Korjattavassa rehussa on aina jonkin verran homeita, määrä riippuu rehun puhtaudesta. Kellastuneessa juuriheinässä pilaantuminen on jo alkanut. Pahimmillaan pellolla odottavien niittoluokojen alapinnoilta löytyy selvää homekasvustoa. Rehun karhotus voi myös lisätä likaantumista. Suojaviljan sänki, lantapaakut ja kuloheinä ovat homepommeja. Sopimaton säilöntäaine ja sen epätasainen levittyminen voivat niin ikään lisätä homeisuutta.

Jos tiivistys on jäänyt huonoksi tai jos rehuun on säilönnän jälkeen päässyt ilmaa, homeilla on hyvä kasvualusta. Rehu voi pilaantua myös syöttövaiheessa ja samalla homekasvustoja ilmenee rehun ottopinnassa.

Homeiden ja hiivojen kasvuun liittyy rehun kuumentuminen. Rehun liian suuri syöttöpinta karjakokoon nähden lisää syöttövaiheen pilaantumista. Kuiva rehu on runsaamman ilmasisällön vuoksi herkempi homehtumaan kuin märkä rehu.

Tärkeä perustamisvaihe

Säilönnän perussääntö on saada rehu hapettomaksi silppuamalla, käyttämällä hyvää säilöntäainetta ja tiivistämällä rehua huolella koko valmistuksen ajan.

Siilopinnan kaksinkertaisella muovituksella ja runsaalla painotuksella rehu myös pysyy ilmattomana. Homeita on torjuttava koko rehun valmistuksen ja syötön ajan. Torjunta alkaa nurmien perustamisesta ja korjuusta riittävän pitkään eli 8– 10 sentin sänkeen. Torjuntaa ovat myös järkevä karhotus ja huolellinen säilöntä. Läpiajettavien siilojen rehun homehtumisen syynä voi olla ylikuivan rehukerroksen ulottuminen koko siilopituudelle. Suositeltavaa on siilon kiilamainen täyttö, jolloin avoin rehupinta jää pieneksi.

Kirjoittaja on Valio Oy:n säilörehuasiantuntija.