Aino Murtomaa-Niskala  

Rehu puhtaana säilöön

Karhotus yleistyy tehokkaiden säilörehun korjuuketjujen mukana. Matti Leikkanen Sastamalasta urakoi oman nurmen lisäksi satoja hehtaareja säilörehua. Hänen mukaansa tasaiseksi perustettu nurmi ja yhteneväinen työsuunta pellon perustamisesta alkaen auttavat karhotuksen onnistumista.

Isojen silppurien ja noukinvaunujen korjuutehon hyväksikäyttö edellyttää niittokarhojen yhdistämistä. Tämä lisää korjuuketjuun yhden työvaiheen, jonka hallitseminen on tärkeä erityisesti rehun puhtaudelle.

Tasainen pelto

”Sateen lisäksi ongelmia karhottajalle tuottaa epätasainen pelto, josta karhotin haukkaa mullat ja myyränkeot ruohon joukkoon”, sanoo Matti Leikkanen. ”Sade puolestaan painaa niiton maata vasten, jolloin karhotus on otettava alempaa ja riski maan tai vanhan sängen joutumisesta rehun sekaan kasvaa.”

Leikkanen painottaa pellon pinnan muotoilua jo nurmea perustettaessa. Sopivasti sijaitsevat liittymät vähentävät ristiinajoa. Pinnan jyräys

helpottaa etenkin ensimmäisen sadon karhotusta, jolloin nurmi on usein hentoa eikä sänki kanna korjuuta.

Ajosuunta pellolla olisi hyvä pitää perustamisesta, kylvöstä, lannoituksista ja ruiskutuksista lähtien samana. Niitto tehdään samaan suuntaan kuin karhotus ja korjuu. Näin vältetään poikittaisista urista johtuvat epätasaisuudet. Työkoneiden rengastuksella voidaan vähentää urien syntymistä.

Karhotuksen onnistuminen Suotuisa sää Hyvin perustettu, tiheä, karhon kantava nurmi Niitto riittävän pitkään sänkeen Yhteneväinen ajosuunta urien välttämiseksi Ei ristiinajoa rehun tallautumisen välttämiseksi Karhottimen tarkka säätö

Riittävän pitkäksi niitetty sänki kantaa karhon ja helpottaa karhottimen säätöä. Sängen vahvuus riippuu myös nurmilajikkeista. Viiden sentin sänki voi riittää tasaisella, kantavalla pellolla tiheällä kasvustolla, mutta yleensä suosituksena 8–10 senttimetriä.

Nurmelle levitetty lietelanta kasvattaa sängen pituuden vaatimusta. Tällaisen nurmen säilönnässä on huolehdittava rehun riittävästä hapotuksesta.

Tehokas ketju

Leikkanen urakoi rehua yhdessä nokialaisen Janne Siuvon kanssa. Koneet ovat yhteisomistuksessa. Karhotin on keskelle karhottava kaksiroottorinen Krone, jonka työleveys on yhdeksän metriä. Teliakselisto seuraa hyvin maan pintaa ja korkeuden säätö toimii portaattomasti. Korkeuden säädön kuljettaja arvioi työkohtaisesti. Leikkasen mukaan kaukosäädin olisi tässä hyvä apu. Omalla pellolla Leikkanen sanoo vetävänsä korkeutta pykälän ylemmäksi. Muutama korjaamatta jäävä heinänkorsi ei haittaa. Karhotinta käytetään myös olkien keruussa ja näin estetään laikkujen syntyminen perustettavaan nurmeen.

Ajosilppuri on FX38 New Holland, joka tekee tehokasta jälkeä. Lisäksi ovat omat traktorit ja kolme kärryä.

Niiton tekee usein asiakas. Leikkanen kertoo niittävänsä itse levälleen. Karhotus alkaa, kun päästään 35–45 prosentin kuiva- aineeseen. Silppurilla korjattaessa kuivuus ei ole ongelma. Lyhyt silppu tiivistetään ja painotetaan huolella. Veden turha rahtaaminen siiloon ei kannata. Noukinvaunukorjuussa kuivuus voi olla tiivistymisen kannalta ongelma.

”Tyhjään siiloon rehu on helppo tiivistää, mutta siilon täyttyessä rinnalle olisi hyvä saada toinen siilo tiivistymisen varmistamiseksi”, Leikkanen sanoo. Siilon polkemisen tekee usein asiakas, mutta tarvittaessa urakoitsija hankkii siihen tekijän.

Isoa etulaattaa hän pitää myös suositeltavana. Se estää kuran joutumista rehun sekaan ja laattaa voi käyttää myös auman pohjana, jos rehu ei mahdu siiloon.

”Uusia rehuvarastoja suunniteltaessa kannatta ottaa huomioon kasvavien massojen liikennetarpeet”, Leikkanen muistuttaa. Suuria aloja korjatessa työn sujuvuus merkitsee paljon. ”Saa kysyä vaikka urakoitsijalta vinkkejä”, hän ehdottaa.

Suuri osa asiakkaista on lypsykarjatiloja, jotka ovat pysyneet mukana alusta alkaen, mikä lienee luottamuksen osoitus laatua kohtaan. Leikkasen oma rehu on analyysituloksen mukaan huippulaatua.

Oma rehu ja suuri osa asiakkaiden rehusta säilötään hapolla. Muutama käyttää biologista säilöntäainetta. ”Rehunteossa ripeys on paikallaan, mutta turha kiire pahasta. Laatu ei kestä kohellusta”, Leikkanen sanoo.

Leipä tulee navetasta

Kun Sanna ja Matti Leikkanen ryhtyivät 1997 maidontuottajiksi, kätilö ja insinööri vaihtoivat kertaheitolla alaa. He ovat ratkaisuunsa tyytyväisiä. ”Kokemus muusta työstä on hyväksi. Kaikissa töissä on hyvät ja huonot puolensa”, he tähdentävät. Parsinavettaa laajennettiin vuonna 2000. Lehmäpaikkoja on 50. Työtä helpottavat lypsykiskot ja ruokkija, joka jakaa säilörehun ja väkirehut.

Rehustus koostuu säilörehusta, kuivaheinäannoksesta sekä omasta viljasta ja puolitiivisteestä. Keskituotos on noin 10 000 kiloa. Säilörehualaa on noin 30 hehtaaria, josta korjataan kaksi satoa ja osalta myös kolmas. Viljelyalaa on yli sata hehtaaria,josta viljaa riittää myös myyntiin.