Kirsi Saarijärvi  

Suojavilja ei tarvitse typpilannoitusta laitumen jälkeen

Typpilannoitusta ei kannata antaa ”varmuuden vuoksi” laitumen jälkeen perustettavan uuden nurmen suojaviljalle. Sadonlisä oli kuivana vuonna pieni ja sateisena kesänä lisätypestä oli MTT Maaningalla tehdyssä kokeessa pelkkää haittaa.

Suojaviljan lannoitussuositus uutta nurmea perustettaessa on korkeintaan sama määrä typpeä, joka suositellaan suojaviljalle yksinään. Ohralle lannoitusmäärä on siis Keski-Suomen karkeilla kivennäismailla maksimissaan 90 kiloa typpeä hehtaarille.

Tavallisesti suositusmäärästä kuitenkin pudotetaan

reilut parikymmentä kiloa ja annetaan vain 50–60 kiloa typpeä hehtaarille lakoontumisen välttämiseksi.

Typpeä varastoituu
maahan nurmivuosina

Nurmipeitteiseen maahan varastoituu orgaanista ainetta alkuvuosina 50–80 kiloa hehtaarille vuodessa ja jatkossa hitaammin. Pysyvillä nurmilla typen varastoituminen saattaa jatkua olosuhteista riippuen jopa 100–250 vuotta.

Nurmen kyntäminen saa aikaan orgaanisen aineksen nopean hajoamisen, mikä vapauttaa maan typpivaroja. Nurmikierto on siis myös typpikierto: 3–4 vuotta typen varastoitumista maahan ja sitten uusimisvuonna nopea vapautuminen.

Typen vapautumisnopeus riippuu maan kosteudesta ja lämpötilasta, joten heti kylvämisen jälkeen vapautumisen oletetaan olevan hitaampaa kuin myöhemmin kesällä. Pienellä annoksella starttityppeä pyritään siksi usein turvaamaan oraan kasvuunlähtö, vaikka maassa tiedettäisiin olevan riittävästi orgaanista typpeä kasvun tarpeisiin myöhemmin kesällä.

Laitumella typpeä kertyy maahan huomattavasti säilörehunurmea enemmän, koska laitumen typpisato muodostuu pelkästään maidosta. Niittonurmelta poistuu rehun mukana usein jopa enemmän typpeä kuin lannoitteissa annetaan, ainakin typen hyväksikäyttö lähestyy 100 prosenttia.

Laitumella sen sijaan maidossa typpeä poistuu hyvinäkin vuosina vain 70–80 kiloa hehtaarilta vuodessa. Lisäksi lehmät saavat usein myös väkirehua, mikä entisestään lisää laitumelle kertyvän typen määrää. Suurimmillaan laitumen typpitase jää hehtaaria kohti 150–200 kiloa plussan puolelle.

Maaningan kokeet

Nurmen uusimista laitumen jälkeen tutkittiin MTT Maaningalla tehdyissä kokeissa 2005 ja 2007. Uusittava ala oli kummassakin kokeessa ollut edeltävän nurmikierron ajan lypsylehmien laitumena ja alueella oli laidunnettu aiemminkin. Ohralajike oli ensimmäisessä kokeessa Kunnari ja toisessa Gaute. Kesä 2005 oli poutainen ja lämmin, 2007 taas melko sateinen. Maaperä oli molemmissa kokeissa runsasmultaista hienoa hietaa.

Typpilannoitusportaat olivat 0, 20, 40, 60 ja 80 kiloa typpeä hehtaarille. Kalium ja fosfori annettiin koko alueelle suosituksen mukaan. Kokeessa oli mukana myös kaksi raiheinäkäsittelyä. Toisessa yksivuotinen raiheinä kylvettiin ohran alle, toisessa yksinään ilman ohraa. Ajatuksena oli mitata, kuinka paljon typpeä ja fosforia raiheinäkasvusto pystyi sitomaan ohraan verrattuna.

Ohran jyväsato, ero lannoitustasoilla sekä sadonlisän arvo, josta on vähennetty lannoitekustannus (Ohran hinta 0,123 €/kg, Typen hinta 1,65 €/kg, Maaseudun Tulevaisuus 27.10.2008). Alemmilla riveillä on lannoittamattoman raiheinän satotiedot.

Typpilannoitus ei kannattanut

Poutaisena kesänä 2005 typpilannoitus (20–60 kg N/ha) lisäsi satoa hieman lannoittamattomaan verrattuna. Sadonlisän rahallinen arvo jäi kuitenkin pakkasen puolelle, kun hinnasta vähennetään typen lannoitekustannus.

Ilman lannoitusta lakoon meni 25 prosenttia ohrakasvustosta, ja jokainen 20 kilon typpiporras lisäsi lakoa kahdeksan prosenttia.

Sateisena vuonna 2007 lannoituksesta oli pelkkää haittaa. Lakoontuneen ohran määrä oli ilman lannoitusta 15 prosenttia ja osuus kasvoi aina 16 prosenttia, kun typpilannoitusta nostettiin 20 kiloa. Suurimmalla typpimäärällä lakoon meni jo 80 prosenttia kasvustosta ja sadon määrä oli lähes 700 kiloa pienempi kuin ilman lannoitusta.

Lakoon menneen ohran osuus riippuu typpilannoituksen lisäksi myös kesän sääolosuhteista. Sateisena kesänä typpi on helpommin käytettävissä ja laon osuus kasvaa kuivaan kesään verrattuna.

Raiheinä on hyvä
’ravinnesieppari’

Koska laitumelle varastoituu laidunvuosien aikana runsaasti ravinteita, laitumen jälkeen suositellaan usein käytettäväksi ns. typensiepparikasvia, joka sitoo tehokkaasti maasta vapautuvaa typpeä ja myös fosforia. Tässä kokeessa oli mukana kaksi lannoittamatonta raiheinäkäsittelyä, joista mitattiin sadon typpi- ja fosforimäärä.

Vuonna 2005 kokoviljaksi korjattu ohra + raiheinä -kasvusto niitettiin kokoviljan korjuun jälkeen syksyllä kertaalleen ja vuonna 2007 kahdesti. Kuivana vuonna 2005 raiheinä pystyi kuivuudesta huolimatta ottamaan yli 100 kiloa typpeä ja 20 kiloa fosforia hehtaarilta.

Vuoden 2007 kosteus lisäsi typenottoa 200 kiloon ja fosforiakin lähti sadon mukana noin 30 kiloa hehtaarilta. Ohran ja raiheinän yhdistelmä tuotti saman sadon kuin raiheinä yksinään.

Yksivuotista raiheinää voi suositella käytettäväksi nurmen uusimisen jälkeen runsasravinteisilla pelloilla ravinteiden hyväksikäytön parantamiseksi. Kasvuston voi myös laiduntaa, mutta paremmin ravinteet saa talteen niittämällä rehun joko säilörehuksi tai suoraan sisäruokintaan.

Kirjoittaja toimii tutkijana MTT Kotieläintuotannon
tutkimuksessa Maaningalla.