Heikki Kemppi  

Ruoki vasikasta hyvä märehtijä

Vasikan kehittyminen maidon juojasta märehtijäksi on vähitellen tapahtuva prosessi, johon eniten vaikuttavat ruokinta ja siihen käytetyt rehut. Muutoksen aikana vasikka on erittäin herkkä erilaisille ruokintaperäisille häiriöille. Sen vuoksi vasikoiden alkukasvatus on yksi vaativimpia ja työllistävimpiä maitotilan työvaiheita.

Lehmä on erityisen hyvä kasviperäisten karkearehujen hyödyntäjä. Tämä on mahdollista sen etumahojen bakteeritoiminnan ansiosta. Vastasyntyneellä vasikalla etumahojen toiminta on olematonta ja käytännössä koko ruoansulatuksen keskuksena toimii juoksutusmaha.

Kehittyessään maidon juojasta märehtijäksi vasikka on erittäin herkkä erilaisille ruokintaperäisille häiriöille. Tyypillisiä ovat puhaltuminen, ripulit, heikko kasvu ja muu huonokuntoisuus.

Alkukasvatuksessa yleisohjeena voi pitää ensimmäisten 3–5 viikon aikana reipasta juottoruokintaa maidolla ja maitopohjaisilla juottorehuilla. Sen jälkeen on syytä rajoittaa juottoa, jolloin syönti ohjautuu automaattisesti kuivarehuihin. Vieroituksen voi suorittaa noin kahden kuukauden iässä, mutta vasta kun vasikka syö riittävästi kuivarehua. Hyvä mittari vieroituksessa on kahden kilon väkirehun syöntimäärä päivässä. Luomussa vasikka juotetaan kolmikuiseksi lehmän maidolla.

Onnistuneessa ruokinnassa vasikka siirtyy joustavasti juotosta väkirehun ja karkearehun syöjäksi ja palkitsee hoitajansa nopealla kasvulla. Jotta ruokinnassa onnistutaan, tulee vasikan hoitajan ymmärtää eläimessä tapahtuva muutosprosessi ja mitkä seikat ovat keskeisen tärkeitä onnistumiselle.

Hyvät kasvuolosuhteet

Vasikoiden kasvatus perustuu kolmeen asiaan: kasvuympäristö, ravitsemus ja tautipaine. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvissä olosuhteissa vasikka pärjää ja selviää hengissä, vaikka sitä pidettäisiin nälässäkin. Mutta jos olosuhteet ovat heikot ja tautipaine kova, hyvä ruokintakaan ei pelasta vasikkaa vakavilta ongelmilta kuten hengitystietulehduksilta ja ripuleilta.

Nyrkkisääntö: karjakoon kasvaessa yli 40–50 lehmän, tulee vasikoilla olla erillinen aikuisista eläimistä eristetty tila erityisesti tautipaineen hallitsemiseksi.

Vasikkatilat voivat nykytietojen ja kokemusten perusteella olla joko hyvällä ilmanvaihdolla olevia lämpimiä tiloja tai vapaaseen ilmanvaihtoon perustuvia kylmiä vasikkatiloja ns. igluratkaisuja tai verhoseinäisiä vasikkaloita. Tärkeää on, että vasikkatilat ovat kuivia, vedottomia sekä hyvällä ilmanvaihdolla varustettuja. Vasikoiden hyvinvointia tulee seurata säännöllisesti.

Onnistunut alkuruokinta
Menestyksekkääseen vasikan alkuruokintaan ei ole vain yhtä ainoaa menetelmää mutta pääpiirteissään homma toimii seuraavasti. Toimi näin: 1. TERNIMAITOJUOTTO Anna välittömästi poikimisen jälkeen ensimmäisen lypsykerran ternimaitoa vasikalle niin paljon kuin se juo – tavoitteena kaksi litraa. Jatka ternimaitojuottoa niin kauan kuin sitä riittää tuttipullosta tai tuttisangosta. Juottokertoja voi olla 3–4 päivässä. 2. JATKA MAITOJUOTOLLA ja halutessasi kahden viikon iästä eteenpäin Startti Maito Instant -juotolla siten, että alkuvaiheessa juomamäärä voi olla vähintään 6 litraa päivässä. Vasikka hyötyy ja käyttää suuriakin maitomääriä, mutta taloudellisesti yli 10 litran päiväannokset eivät ole tarkoituksenmukaisia. Juotto suoritetaan tuttisangosta tai pullosta tai juottoautomaatista. Muutos maidosta juottorehulle on viisasta tehdä kahden kolmen päivän siirtymäajalla ja muutenkin ruokinnan muutokset vasikoilla on syytä tehdä varovaisesti. 3. JUOTON RAJOITTAMINEN Mahojen kehittymiseksi joustavasti on syytä rajoittaa maitojuomien saantia juoton loppuvaiheessa. Rajoittaminen on helppoa käytettäessä juottoautomaattia tai tuttisankoa. Juottoa toki voi jatkaa vaikka useita viikkoja eteenpäin, mutta pötsin kehitys viivästyy ja juoton taloudellisuus tulee kyseenalaiseksi.
Vasikoiden hoito-opas www.valio.fi/startti Vasikoiden mahojen kehittyminen maidon käyttäjästä märehtijäksi on monivaiheinen prosessi. Alussa tärkein ruokakeskus on juoksutusmaha ja se pystyy käyttämään vain maitoa hyväkseen. Tavoitteena on saada vasikka joustavasti kehittymään märehtijäksi ja se edellyttää koko ruoansulatusjärjestelmän muuttumista sekä rakenteeltaan että toiminnaltaan hallitusti äärilaidasta toiseen! Rehut ja ruokinta ratkaisevat muutoksen nopeuden ja onnistumisen. Tässä vaiheessa vasikka on tavattoman herkkä erilaisille ruoansulatushäiriöille.
4. VÄKIREHUT JA KARKEAREHUT Märehtijäksi kehittyessään väkirehun merkitys pikkuvasikalle on suurempi kuin karkearehun. Tarjoa vasikoille jo ensimmäisestä elinviikosta alkaen mahdollisuutta maittavien väkirehujen vapaaseen saantiin. Käytännössä vasikka pystyy hyödyntämään väkirehuja vasta kolmannesta elinviikosta alkaen yksilöittäin vaihdellen. Väkirehut ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeät etumahojen kehittymiselle märehtijälle ominaiseen suuntaan. Pelkällä maitojuotolla estyy pötsin kehittyminen kokonaan. Pidä tarjolla ensimmäisestä elinviikosta myös tilan parhaita karkearehuja; hyvää heinää tai parasta esikuivatettua säilörehua. 5. VESI Veden merkitys ja tarve on suuri aina, kun olosuhteet ovat lämpimät. Sen sijaan kylmissä tiloissa vasikka lyö veden haihdutusluukut kiinni ja veden kulutus on vähäistä. Anna vapaasti vettä avonaisesta sangosta, kupista tai altaasta. 6. JUOTTOMENETELMÄT Imettäminen: sopii parhaiten poi´ituskarsinavaiheessa parin päivän ajan ennen kuin emä ehtii liikaa leimautua vasikkaan. Tuttisanko tai tuttipullo: verraton menetelmä – jokaisen tilan perusvarustukseen kuuluvat välineet. Hapanjuotto: joko vapaasti tai rajoitettuna, edullinen ja hyvä menetelmä, helpottaa työtä ja toimii. Juoton rajoittaminen onnistuu automatisoinnilla (VasikkaMaster). Juottoautomaatit: isoissa karjoissa hyvä menetelmä, edellyttää tarkkuutta koneen puhdistamisessa ja vasikoiden seurannassa. Maksimi 15 vasikkaa/tuttibaari.

Kirjoittaja on Valion Vasikanruokien myyntipäällikkö.