Jussi Knuuttila  

Automaattinen ruokinta
– onnistumisia ja ongelmia

Puskaradiossa liikkuu uutisia, joiden mukaan automaattiset ruokintalaitteet voivat aiheuttaa pahojakin vahinkoja. Niiden väitetään myös aiheuttavan enemmän työtä kuin on laitteita hankkiessa uskottu. Huoltoa ja korjausta riittää.

Huhut pitävät paikkansa osittain”, sanoo agronomi Lea Puumala Työtehoseurasta. On tiloja, joiden automaattiset ruokintalaitteet toimivat hyvin. On myös tiloja, joilla niistä on aiheutunut ongelmia. Hän lisää vielä, että kukaan ei ole hänen tietojensa mukaan tutkinut, kuinka paljon ongelmia esiintyy ja minkälaisia ne ovat. ”Tässä ollaan siis mutu- tiedon varassa”, hän sanoo.

Puumala opastaa automaattisien ruokintalaitteiden hankkimista suunnittelevien tutustumaan huolella tarjolla oleviin laitteisiin. Paras olisi, jos niitä voisi seurata käytännön työssä. Useimmat karjanhoitajat kertovat kokemuksistaan varsin avoimesti.

Käytön opastus ei Puumalan mukaan ole aina niin perusteellista kuin sen pitäisi olla. Myös käyttöohjekirjoja hän kritisoi. Niistä ei agronomin koulutuksella aina täyttä selvää saa.

Puumalan mielestä käytön opastus ei saisi jäädä ensimmäiseen kertaan laitteiston käyttöönoton yhteydessä. Toinen opastuskäynti tekisi varmasti terää muutaman viikon käytön jälkeen. Tästä on syytä neuvotella myyjän kanssa ennen kaupan solmimista. Perusteellinen käytön opastus hyödyttää varmasti sekä myyjäpuolta että ostajaa.

Se, että tilojen välillä on suuriakin eroja automatiikan aiheuttamien ongelmien suhteen, johtuu Puumalan mukaan varsin inhimillisistä tekijöistä.

Minkä tahansa laitteen käyttö sujuu parhaiten, jos jaksaa selvittää itselleen sen toimintaperiaatteen. Se helpottaisi vikojen perimmäisen syyn selvittämistä sekä ongelmien ennakointia.

Ihmisissä on melkoisia eroja kone- ja automaatiotekniikan harrastuksen suhteen. Toisille asiat ovat kuin itsestään selviä, toiset eivät tahdo millään päästä perille tekniikasta. Tämä on nähty, kun opeteltiin tietotekniikan käyttöä. Puumala nauraa, että niin se vain häneltäkin on alkanut sujua vaikka mäki näytti alkuun jyrkältä. Koneet ja ohjelmat kehittyvät yhä helppokäyttöisemmiksi.

Vahinkoja sattuu

Puumala ei lähde listaamaan kaikkia mahdollisia ongelmia, jotka automaattisten ruokintalaitteiden käyttäjää vaanivat. Pahin skenaario on hänen

mukaansa sellainen, jossa automaattiruokkija tavalla tai toisella annostelee väkirehua ylenmääräisesti. Sellainen voi aiheuttaa useankin eläimen kuoleman. Navetassa kulkeva spiraaliputki voi yksinkertaisesti puhjeta, jolloin rehua joutuu eläinten saataville. Spiraalien kuntoa on siis syytä tarkkailla. Rehun määrää valvovat anturitkin voivat pettää.

Voi myös käydä niin, että rehun jako ei syystä tai toisesta onnistu. Kiskolla kulkevan jakovaunun vetopyörä voi ruveta lipsumaan. Akkukäyttöisten laitteiden akutkaan eivät ole ikuisia. Täyttöpöydän kuljetin voi tukkeutua suuren ja tiukan rehukimpaleen takia.

Laitteisiin on yhä enemmän istutettu automatiikkaa, joka valvoo laitteiston toimintaa. Mikäli poikkeamisia normaaliin verrattuna sattuu, asiasta tulee käyttäjälle hälytys. Tämä on erinomainen asia, sanoo Puumala. Joskus voi toki käydä niinkin, että hälytys ei tule perille, tai vastaanottaja ei sitä ajoissa huomaa.

Myös aperuokintaa on automatisoitu. Aperuokinnassa on tärkeää, että seos on kerta toisensa jälkeen juuri sellaista kuin sen pitääkin olla. Sekoittimissa olevat painoanturit ovat tässä suhteessa tärkeitä komponentteja. Siksi on huolehdittava, että anturit pääsevät toimimaan tarkoitetulla tavalla. Sekoittimen säiliöön ei saa kohdistua vääntöjä eikä kiilausta. Säiliön on oltava vapaasti painoantureiden varassa. Hyvin pienet määrät on lisättävä annokseen tilavuusannostelua käyttäen. Painoantureiden tarkkuus on huono hyvin pienillä määrillä. Tarkkojakin antureita toki valmistetaan. Niiden hinta vain nousee nopeasti tarkkuuden lisääntyessä.

Työn säästö

Automatiikkaa markkinoidaan paljolti sillä, että se vapauttaa rutiinitöistä. Näin parhaimmillaan onkin, sanoo Puumala. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että kokonaistyöaika vähenisi. Vapautunut aika on hyvä käyttää eläinten tarkkailuun. Sille työlle on mahdollista saada hyvä korvaus. Myös laitteistojen toimintaa on hyvä valvoa tiiviisti. Ennemmin tai myöhemmin kaikkiin laitteisiin tulee vikoja.

Ruotsalainen Sofia Hedlund on tehnyt opinnäytetyön automatisoidun ja parinteitsen ruokintamenetelmän välisistä eroista. Puumalan mukaan työn säästössä on keskimäärin pienet erot näiden kahden ruokintamenetelmän välillä. Yksittäisiltä tiloilta löytyi kuitenkin suuria eroja työn määrässä. Selkeä havainto oli se, että pyöröpaalisäilörehun ruokinnan automatisointi aiheutti eniten ongelmia.

On selvää, että automatisointi lisääntyy. Lypsyrobotit ovat tästä hyvä esimerkki. Mekanismit ja etenkin niitä ohjaavat ohjelmat paranevat koko ajan. Myös anturit kehittyvät.

Jaetaanpa rehu automaattisesti tai sitten ei, ruokinnan suunnittelulla ja toteutuksella on ratkaiseva merkitys. Säilörehun laatu on edelleen kaikkein tärkein yksittäinen tekijä ruokinnan onnistumiselle, muistuttaa Puumala lopuksi.