Raila Aaltonen  

Uusi seosrehuresepti
vaikka joka päivä

Markku ja Päivi Peltonen siirtyivät seosrehuruokintaan melkein yhdeksän vuotta sitten. Samalla karjan pääluku perniöläisellä Provanin tilalla kaksinkertaistui 50 lypsävään. Seosrehu oli tilalle luonteva, ja myös ainoa vaihtoehto, sillä ruokinnassa käytetään nurmirehun lisäksi juurikkaan naatista tehtyä säilörehua. Seosrehulla päästään yli kymppitonnin keskituotokseen.

Markku Peltonen tekee itse seosrehureseptin ProAgrian Märe-ohjelmalla, jota hän kuvaa ”kankeahkoksi, mutta riittävän toimivaksi”.

”Alkuun opettelin ohjelman käyttöä yhdessä neuvojan kanssa. Nyt teen reseptit itse. Näin pääsen heti puuttumaan asiaan, jos huomaan että rehu ei toimi toivotulla tavalla.” Muutos tehdään myös säilörehun muuttuessa.

Kun resepti on valmis, Peltonen vie määrät excel-ohjelmaan ja ajaa siitä listan, jonka mukaan sekoitin on helppo täyttää. Lastaamisessa ja sekoittamisessa menee päivittäin kohtuulliset 15 minuuttia. Peltonen sammuttaa sekoitusruuvin heti, kun ainekset ovat sekoittuneet. Liian pitkään myllätty massa ei tee hyvää mahojen toiminnalle.

”Jaettaessa se sekaantuu vielä lisää. Eikä haittaa, vaikka väkirehuprosentti vaihtelisi eri jakokerroilla, seoshan kuitenkin jakautuu sattumanvaraisesti lehmien eteen.”

Kuumina päivinä Peltonen ehkäisee rehun lämpenemistä lisäämällä annokseen AIV-happoa pari litraa tonnille.

Ykkössadon rehu lypsättää

Maidon pitoisuudet ja urealuku ohjaavat

optimointia. Urean tulisi olla 30:n tuntumassa. Luvun heilahtaminen yli 33:een tai alle 27:ään saa Markku Peltosen klikkaamaan ohjelman auki ja hakemaan tasapainoisempaa sekoitussuhdetta. Myös tärkkelyksen määrää hän seuraa, jotta lypsyliikenne kalanruotoasemalla pysyy sujuvana.

Seosrehu rakennetaan ykkössadon säilörehun varaan. Kakkossatoa käytetään rinnalla sen verran, että ykkössato riittää vapun tienoille. Umpilehmät ja nuorkarja toisessa navetassa ruokitaan kakkossadon rehulla ja oljella.

”Rehua tehdessä otan joka kuormasta kourallisen ruohoa näytettä varten ja saan näin etukäteen tietoa D-arvosta ja valkuaisesta. Valmiista rehusta otetaan näyte, kun siilo on saatu kunnolla auki. Jos heittoa on paljon verrattuna raaka-ainenäytteeseen, analyyseja teetetään vähän tiheämmin.”

Säilörehun kuiva-aine on oleellinen tieto. Rehun ollessa kovin kuivaa on sekaan lorotettava vettä.

Säilörehun lisäksi sekoittimen kitaan annostellaan jauhettua ohraa ja kauraa, rypsirouhetta ja talvisin tuoreleikettä. Aiemmin käytössä oli myös mäski, jota ajettiin viikoittain olutpanimolta Keravalta. Kun mäskin jako keväällä loppui, rypsin ja viljan osuus seoksessa kasvoi. Lisäksi tarvitaan tietysti kivennäistäydennys.

Säilörehun ja leikkeen kattamiseen ja painotukseen Peltoset käyttävät perunarehua. Sitä ajetaan tilalle Kokemäeltä. Rahti moninkertaistaa sinänsä edullisen rehun hinnan, mutta tuotteen edut puoltavat sen käyttöä.

Oljen kuitu hoitaa pötsiä

Pienellä olkilisällä on tärkeä merkitys Peltosen reseptissä. Pitkän korren tehtävä on jarruttaa sopivasti rehun läpimenoa. Päiväannokseen kipataan vain yksi pikkupaali, apilapitoisen laitumen kanssa kaksi.

”Lehmän perä on tärkeä kontrollipiste. Löysä lanta kertoo, että rehu kulkee liian nopeasti suoliston läpi. Liian kiinteä jätös taas tietää vajausta maitotankissa, silloin lehmillä on puutetta valkuaisesta.”

Kaikki lypsävät syövät samaa seosta, joka on viritetty vastaamaan noin 35 kilon päivätuotosta. Rehu sekoitetaan kiinteällä sekoittimella ja jaetaan ketjuruokkijalla pöydälle kahdeksan kertaa vuorokaudessa. Isäntä tekee uuden seoksen joka päivä.

”Rehua annetaan niin paljon kuin menee, ja kerran päivässä syötetään pöytä tyhjäksi”, Peltonen kertoo.

Sumeaa logiikkaa laidunkaudella

Kesällä karja laiduntaa öisin. Silloin seosrehun optimointi vaatii Peltosen mukaan sumeaa logiikkaa, toisin kuin sisäruokintakaudella.

”Seosta muokataan laitumen mukaan vähän väkevämmäksi. Jos rehua jää pöydälle syömättä, niin laidunta on syöty enemmän kuin laskennalliset 30 tuorekiloa.”

Isäntä on onnistunut näppituntumalta kohtuullisesti myös kesäajan rehuoptimoinnissa. Tuotos niiaa hiukan laidunkaudella, mutta hän uskoo menetyksen korvautuvan laitumen tuomina terveydellisinä etuina.

Oma apu on rehuoptimoinnissa hyvä apu, mutta Markku Peltonen kaipaa kurssia ohjelman käyttäjille. ”Haluaisin tietää tarkemmin mitä kaikki arvot käytännössä merkitsevät ja mitä tapahtuu, elleivät ne ole optimissa.”