![]() Voitto säilörehukilpailussa ryyditti mukavasti arkista aherrusta. ”Aina se vähän innostaa ja tuo lisää työmotivaatiota”, Ilkka ja Seija Tuominen kuvaavat. Kuvat Kimmo Haimi ![]() Ilkka Tuominen alkaa rakentaa rehun laatua jo nurmea perustaessaan. Siementä ei säästetä, ja nurmi lannoitetaan suunnitelman mukaan. ![]() Katettuja rehusiiloja on neljä, mutta usein rehua joudutaan lisäksi paalaamaan. Paalit syötetään nuorkarjalle. |
Raila Aaltonen Karja kiittää hyvästä säilörehusta Säilörehu maittoi viime talvena Tuomalan karjalle niin hyvin, että väkirehukioskeilta joutui välillä puhdistamaan rehutähteet pois. Laadukkaasti säilötty nurmirehu toi Ilkka ja Seija Tuomiselle myös voiton Artturi-säilörehukisassa. Se kilpailuun osallistuminen oli emännän inspiraatio”, muistaa Ilkka Tuominen. Hän sai maatalousnäyttelyssä ollessaan puhelun vaimoltaan ja kehotuksen etsiä käsiinsä Helmisen Jaakko, joka otti vastaan kisailmoittautumisia Valion osastolla. Orimattilan Luhtikylässä sijaitsevalla maitotilalla on 41 lehmän korkeatuottoinen karja. Tuomiset panostavat paljon rehuntekoon ja erityisesti ensimmäiseen satoon, jonka osuus on yli puolet vuoden rehuntarpeesta. ”Tärkein asia rehun laadussa on korjuun oikea ajoitus”, Ilkka Tuominen sanoo. Hän pyrkii aloittamaan rehunteon aina hyvissä ajoin, päivää–paria ennen korjuuaikapalvelun suosittamaa aikaa. Määrästäkin voidaan tinkiä, jotta laatu saadaan kohdalleen. Viime kesänä korjuun ajoitus osui nappiin. Muutamaa päivää myöhemmin aloitettuna sade olisi keskeyttänyt siilon täytön. Toinen ratkaiseva tekijä on rehumassan huolellinen tiivistäminen. Konekannan puolesta rehunkorjuuta voisi nopeuttaa nykyisestä, mutta siilolla ei sovi hosua. Jos kasa jää epätasaiseksi, rehu ei säily kunnolla, Tuominen painottaa. Siilo täyteen ilman katkoja Kiireisinä rehuntekopäivinä Seija Tuominen hoitaa navettatyöt yksin. Ilkka-isäntä korjaa |
|
nurmirehun yhdessä tyttärien kanssa. Kakkossadon korjaaminen alkoi tänä kesänä konerikolla hapottimen tehdessä tenän. Vaurio sattui torstai-iltana, ja uusia osia luvattiin vasta maanantaiksi. Oli otettava vanhat konstit avuksi: Ilkka Tuominen kiinnitti 200 litran happotynnyrin traktorin nokalle, ja sunnuntaina sato oli kuin olikin siilossa.
”Märkänä ajetusta rehusta jää massaan musta rantu. Samoin laatu kärsii, jos siilo seisoo pitkään välillä.” Säilörehu korjataan noukinvaunulla laakasiiloon. Happoa annostellaan viisi litraa tonnille. Tänä vuonna käytettiin AIV 2 Plus-liuosta. Viime vuoden voittoisa rehu oli säilötty AIV Primalla, jonka valmistuksen loppumista Tuomiset harmittelevat. Maittaa ja lypsättää ”Rehu on säilynyt erittäin hyvin”, luki kisarehun analyysitulosteessa. Esikuivatun rehun D-arvo oli 74 ja raakavalkuaispitoisuus 15,7 prosenttia. Rehu oli raikasta ja maittavaa: sen pH oli 4,21 ja syönti-indeksi 120. Rehuyksikköarvo oli 1,01. ”Raati ei keksinyt muuta huomautettavaa, kuin että pitäisi ottaa enemmän näytteitä”, kertoo Seija Tuominen. ”Meillä otetaan 1–2 näytettä per siilo. Näytteiden otto lisää homeen riskiä, isäntä ei tykkää että rehu pilataan kairanrei´illä. Näyte otetaan rintamasta kun siilo on avattu.” Kun näyte laitetaan maanantaina maitoauton matkassa tutkittavaksi, tulostiedot ovat Valmassa jo puolen viikon maissa. Ajantasaista tietoa rehun laadusta saa pitämällä silmänsä auki navetassa. Syötön edetessä lehmien takaakin näkee, jos rehun laatu vaihtelee. ”Oma silmä kertoo pihatossakin paljon. Vielä helpompaa tarkkailu olisi tietysti parsinavetassa”, Tuomiset sanovat. Väkirehulasku hallinnassa Säilörehua on aina tarjolla navetassa. Lehmät saavat nirsoillakin ja valita rehusta parhaat palat. Ruokintapöydälle asennettu kuljetin vie tähteet lehmien edestä navetan päätykarsinassa asustelevien hiehojen eteen. Litistettyä viljaa ja tiivistettä on tarjolla kolmella väkirehukioskilla. Huippumaidon aikana ja hyvällä säilörehulla päivän väkirehuannos on 11 kiloa, josta kuusi kiloa on ohra-kauraseosta. Väkirehulasku kasvaa heti, jos säilörehu on heikkoa, Seija Tuominen huomauttaa. ”Silloin isoin väkirehuannos on 13 kiloa päivässä.” Ostorehun kanssa onkin pelattava nyt erityisen tarkasti. Maidon hinta on kahden vuoden takaisella tasolla, mutta kustannukset ovat tätä päivää. ”Ei meillä vanhoilla ole hätää nyt kausihinnan noustessa. Kun hinta keväällä taas putoaa, moni harkitsee jatkoa. Lisävelkaa ei ainakaan voi tehdä”, Ilkka Tuominen tuumii. ”Jos näin mennään, saattaa kahden vuoden päästä olla maitopula edessä.” Tuomisten neljästä tyttärestä toiseksi nuorin valmistuu pian puutarhuriksi ja harkitsee miehensä kanssa kotitilan ostoa. Vanhemmat toivovat maidon hintakehityksen mahdollistavan seuraavalle polvelle investoinnit tuotannon kehittämiseen.
|
||||||||||||||||||||
| |
Ruokinta 4/2009 | Maito ja Me | Toimitus |