Aino Murtomaa-Niskala    

Aperuokinta
lisäsi säilörehun syöntiä

Seosrehuun siirtyminen tehosti säilörehun hyväksikäyttöä ruokinnassa sotkamolaisten Ilkka ja Marja Huuskon karjassa. – Appeessa paalirehun epätasaisuudet tasoittuvat ja kevät- ja syyssatoa yhdistelemällä saadaan sopivat ruokinta-arvot, Ilkka Huusko sanoo.

Marja ja Ilkka Huuskon pihatossa seosrehu osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi. Keskituotos nousi appeeseen siirryttäessä ja säilörehun syönti lisääntyi.

Ruokintasuunnitelman tekee maitotilaneuvoja Eila Niskanen Pro-Agria Kainuusta. Isäntäväki seuraa ruokinnan toimivuutta tuotoksesta, ureasta, valkuaisesta, lannan koostumuksesta, lehmien kuntoluokituksesta. Lisäksi seurataan lehmien liikkumista pihatossa sekä sorkkahoitoraportteja. Tarkoituksena on löytää mahdolliset ruokinnasta ja olosuhteista johtuvat sorkkavaivat aikaisessa vaiheessa. Havaintojen perusteella ruokintasuunnitelmaa säädetään tarvittaessa.

Eila Niskasen mukaan seoksen säilörehussa tavoitteena on sopiva sulavuus, ei liian korkea eikä matala. Siihen päästään sekoittamalla eri rehueriä.

– Aika hyvä D-arvo on 68. Kun säilöntälaatu on hyvä ja rehu sulavaa, lehmä pystyy käyttämään sitä suuria määriä.

Ilkka Huusko sekoittaa appeen joka päivä ja jakaa sen kahdessa erässä. Seoksessa on säilörehua, ohrarehua, viljaa ja rypsirouhetta. Säilörehusta 2/3 on kevätsatoa ja 1/3 syysatoa. Kaikki lypsävät saavat saman seoksen. Ummessa olevat ja nuorkarja ruokitaan erikseen säilörehulla.

Lisäksi ne saavat tunnutuskivennäistä ja tarvittaessa kuivaa heinää. Umpilehmät siirtyvät reilut kaksi viikkoa ennen poikimista aperehulle.

– Karja on tuotokseltaan tasaista. Aperuokinnassa aremmat yksilöt pääsevät paremmin näyttämään tuotoskykynsä, Marja Huusko sanoo. Väkirehuruokinta hoitui aiemmin kioskeista ja niissä esiintyi jonkin verran häirintää. Nyt kioskit jakavat lisärehua parhaille lypsäjille.

Kattavat näytteet

Säilörehunäytteet isäntä ottaa yhdessä Eila Niskasen kanssa.

Analysoitavaksi lähtee toistakymmentä näytettä, keskimäärin yksi näyte kymmentä nurmihehtaaria kohden. Näyte kootaan useasta paalista. Tavoitteena on tuottaa paljon hyvälaatuista maitoa, jossa pitoisuudet ovat hyvällä tasolla.

Kevätkorjuuta aikaistamalla säilörehun D-arvo ja samalla valkuaispitoisuus on saatu nousemaan. Sulavuus laskee keväällä nopeasti, ja isolta alalta on saatava rehu talteen muutamassa päivässä. Siksi tilalle on hankittu omat niittomurskain ja paalainkäärijä, vaikka koneyhteistyötä on muutoin paljon muiden tilojen kanssa.

Mahdollisuuksia tehostaa

Ilkka Huuskon mukaan tuotantoa on mahdollista tehostaa peltoviljelyn kautta. Satotaso on pysynyt hyvänä. Keväällä korjataan 15 paalia hehtaarilta. Maan tiivistymistä vältetään paripyörien käytöllä.

Huusko pohtii kasvivalikoiman monipuolistamista. Nurmissa on lisätty apilaseoksen käyttöä. Herneen tai härkäpavun viljelymahdollisuudet valkuaisrehuksi kiinnostavat. Typensitojakasveilla vähennetään myös lannoitustarvetta.

Lannoitteiden hinnan nousu tehostaa karjanlannan käyttöä entisestään. Lannoitteita ostetaan mahdollisimman vähän, Ilkka Huusko sanoo.

Maan muokkauskäytäntöjä on muutettu polttoaineen kulutuksen vähentämiseksi. Esimerkiksi viljansänget ajetaan kyntämisen sijasta tehokkaalla lautasmuokkaajalla.

Paalirehua puoltavat hajallaan olevat viljelylohkot, mutta yli 10 000 euroon nouseva muovikustannus mietityttää.
–Tällä systeemillä mennään nyt, mutta kehittämistä on tässäkin asiassa.

Huuskojen kanssa keskustellessa monessa asiassa esiin tulee viljelijöiden yhteistyö. Suuri osa peltokoneista on usean tilan omistuksessa. Osa peltotöistä tehdään kimpassa, ja rehuja sekä tarvikkeita kilpailutetaan yhteisostoina.

Periyttäjät valitaan

Keskipoikimakerta 3,2 on selvästi koko maan keskiarvoa parempi. Huuskot kiinnittävät erityisesti huomiota jalkojen kuntoon ja sorkkahoitoon. Heikoin neljännes eli noin 15 lehmää siemennetään liharodulla. Periyttäjiksi jäävät parhaat yksilöt. – Vanhin lehmä on 11-vuotias, Marja Huusko kertoo.