Aino Murtomaa-Niskala   

Kesantopellot pelastivat

Ari ja Pia Vuojolaisen tilalla Joensuun Kiihtelysvaarassa itiöyllätyksiltä on vältytty.
-Tavoitteena on kaikin puolin laadukkaan maidon
tuottaminen. Itiöt ovat pysyneet kurissa siinä samalla, he sanovat.

Maidon itiöpitoisuuden kannalta on etua, että meillä nuorkarja, hiehot ja mullikat, asustavat erillisessä kylmäpihatossa. Rehu erotellaan jo ulkona eikä lypsynavettaan joudu lainkaan pintarehuja tai heikompia paaleja, Ari Vuojolainen sanoo.

Vuojolaiset lypsävät pariakymmentä lehmää. Vanha parsinavetta on moneen kertaan korjattu ja laajennettu. Parsissa on matot ja kuivikkeena olki tai kutteri. Ilmanvaihto toimii tehokkaasti.

Säilörehu siirretään traktorin etukuormaajalla navetan ylisille, josta pudotetaan alas ja levitetään rehuhamsterilla. Väkirehu jaetaan kärryistä.

Paras rehu lypsäville

Säilörehun Ari Vuojolainen tekee naapurin kanssa niittomurskain - tarkkuussilppuri koneketjulla. Kohtuullisesta korjuualasta johtuen työssä ei tarvitse hätäillä ja siilolla on aikaa huolelliseen tiivistykseen, hän toteaa. Siilo katetaan muovilla ja painotetaan purulla.

Toinen sato korjataan paaleihin.

-Kovan myyrätalven jälkeen ensimmäinen työ keväällä oli tasata myyränkeot, jottei multaa joudu rehun sekaan, isäntä toteaa.

Syöttö aloitetaan paalirehuilla. Siilo avataan marraskuussa, kun sää viilenee.

Rehun laatua seurataan Artturi- analyysituloksista, mutta isäntä kertoo arvioivansa laadun aina myös silmämääräisesti. Lypsynavettaan viedään vain priimarehua.

Paalista näkee heti avattaessa, kumpaan navettaan se kuuluu, Ari Vuojolainen sanoo. Heikommat paalit ja pintarehu syötetään nuorkarjalle kylmäpihattoon. Huonoa rehua ei joudu lypsynavettaan ollenkaan.

–Leveässä siilossa syöttörintuuksen kanssa on oltava tarkkana, isäntä tähdentää. Ottopintaa joutuu välillä myös painottamaan uudelleen.

Lypsettäessä ei ruokita

Vuojolaiset eivät omasta mielestään tee mitään