Aino Murtomaa-Niskala  

Robottilypsyssä
eläinaineksen merkitys korostuu

Jyrki ja Katriina Hollanti Pihtiputaan Muurasjärveltä rakensivat 2006 pihaton 140 lypsylehmälle. He valitsivat automaattilypsyn.

Ennen investointia uuteen navettaan Jyrki ja Katriina Hollanti laskivat eri tuotantovaihtoehtoja. Maidontuotanto osoittautui heidän tilallaan parhaiten kannattavaksi tuotantomuodoksi. Kun päätös navetan rakentamisesta oli tehty, lypsyrobotti oli lähes itsestään selvä valinta. Ratkaisussa painoivat etenkin terveydelliset syyt. Fyysisestä lypsytyöstä haluttiin päästä eroon työkyvyn säilyttämiseksi. Isännällä kremppaa polvi ja selkä. Emännän astma edellytti moottoroitua suojakypärää navettatöissä. Robotin ansiosta suora kosketus eläimiin vähenee ja kevyempi suojain riittää.

Eläinaineksella suuri merkitys

Robottinavetan käyttöönotto onnistui Jyrki Hollannin mukaan kohtuullisesti. Hän tähdentää eläinaineksen merkityksen olevan erittäin suuri toiminnan käynnistymiselle.

Pihattoa varten Hollannit kasvattivat hiehoja, ostivat pari kokonaista karjaa ja lisäksi muita eläimiä. Alussa jouduttiin pitämään kaikki mahdolliset eläimet, jotta navetan kapasiteetti saatiin käyttöön. Tähän joukkoon mahtui myös robotille sopimattomia lehmiä, jotka aiheuttivat ylimääräistä työtä. Vähitellen on eläimiä päästy karsimaan.

”Poistojen määrää ja tarvetta ei osaa ennakoida”, Jyrki Hollanti sanoo. Vaikka eläimiä hankittiin ja kasvatettiin runsaasti, alkaa navetta nyt kahden

vuoden toiminnan jälkeen saavuttaa täyden kapasiteetin.

”Toivelehmä robottilypsyyn on rauhallinen, nopealypsyinen ja omaa hyvän utarerakenteen”, Katriina Hollanti kiteyttää.

Lypsytapaan Hollannit ovat tyytyväisiä. Maidon laatu on pysynyt hyvänä. Erillistä solunmittauslaitetta ei ole, vaan robotti erottelee maitoja sähkönjohtavuuden perusteella. Raja on asetettu ehkä turhankin herkäksi, mutta periaatteena on myydä meijeriin vain E-luokkaa, he sanovat. Kehityskohteeksi meijerille Jyrki Hollanti ehdottaa kolmea näytekertaa kuukaudessa. Nykyistä tiheämmistä urea-, bakteeri- ja solutuloksista olisi apua ruokinnan ja laadun seurannassa.

”Nykyisessä karjakoossa meillä ei ole paluuta lypsyasemaan. Toinen asia on, jos karjan kokoluokka tästä vielä kasvaa. Silloin karuselli ja palkattu työvoima voivat olla pätevä ratkaisu”, Jyrki Hollanti pohtii.

Robotti muuttaa työn

”Robottilypsy ei poista työn tarvetta, mutta muuttaa sen luonnetta. Robotin hyviä piirteitä on tietomäärä, jota karjasta kertyy koko ajan. Siitä on paljon hyötyä, kun oppii hakemaan oleelliset asiat”, Katriina Hollanti kehuu.

”Lypsyrobotti antaa pelivaraa ajankäyttöön. Asioita ja menemisiä voi järjestellä ilman tiukkoja aikarajoitteita”, Jyrki Hollanti sanoo.

Silti robottilypsykin on sitovaa. Hälytysvalmiudessa on oltava yötä–päivää. ”Kokemuksen karttuessa hälytyksiä oppii tulkitsemaan eikä navettaan enää sännätä aivan joka piippauksesta. Yöhälytyksiä on onnistuttu vähentämään poistamalla ongelmaeläimiltä lypsylupa yön ajaksi. Ne otetaan sitten aamulla ensimmäiseksi lypsylle”, Hollannit kertovat.

Hälytykset ohjautuvat sekä isäntäväen että työntekijöiden kännykkään. Tehtävän hoitaa vastuuvuorossa oleva.

Harkittua kasvua

Jyrki ja Katriina Hollanti ryhtyivät isännöimään tilaa 1990, jolloin tilalla oli 22 lypsylehmää. Jyrki oli jo aiemmin kasvattanut lihakarjaa. Parsinavettaa laajennettiin useaan otteeseen ja 1995 hankittiin naapurista tila karjoineen. ”Neljä vuotta lypsettiin kahdessa navetassa”, emäntä muistelee. Lihamullien kasvatus loppui 2004.

Pihaton suunnittelu alkoi 2003, rakentamaan päästiin 2006. Eläinten hankinta ja kasvattaminen alkoi jo suunnitteluvaiheessa. Hieman talouskeskuksesta erillään olevassa betonielementtipihatossa on koneellinen ilmanvaihto, ohjattu liikenne, lietelanta avokourulla ja raapalla, aperuokinta kiinteällä sekoittajalla ja mattoruokkijalla. Parsissa on pedit ja kuivituksena kutteri. Lypsyn hoitaa kaksi De-Lavalin VMS-automaattia.

Keskitetyt hankinnat

Navetan toiminnallinen suunnittelu on pitkälti DeLavalilta, josta hankittiin myös koneet ja laitteet. Keskitetyn laitehankinnan tavoitteena oli varmistaa laitteiden suunnitelmallinen kunnossapito ja keskitetty huolto; ja näin ennakoivasti vähentää tuotantokatkosten riskiä sekä kustannuksia. ”Lypsyrobotilla määräaikaishuolto pelaa, mutta muiden laitteiden kunnossapidon tavoitteet eivät ole toteutuneet”, Jyrki Hollanti sanoo.

Kun on pihaton rakentanut, tietää, minkälaisen pihaton rakentaisi. ”Tällä tietämyksellä saattaisimme päätyä taloudelliseen, yksinkertaiseen ratkaisuun. Materiaaleiltaan kevyt halli eläimille, ruokintasysteemi mahdollisesti leveällä läpiajettavalla ruokintapöydällä”, isäntä pohtii.

Lomitus tarvitsee uudistamista

Kaikkiaan noin 250 eläimen karjassa käsitellään päivittäin suuria massoja: eläimiä, rehuja, lantaa, kuivikkeita, maitoa. ”Siemennyksiä, poikimisia, hoitoja on lähes päivittäin”, Jyrki Hollanti sanoo.

Katriina Hollanti vastaa karjasta ja ’paperitöistä’, joita riittää rekisteröinteineen ja päivityksineen. Isännän ensisijaisella vastuulla ovat pelto ja metsä sekä rakentaminen.

Karjakokojen kasvaessa Jyrki Hollantia mietityttää viljelijöiden jaksaminen. Maatalouslomitusta olisi kiireesti uudistettava. Lomittajilta edellytetään monipuolista ammattitaitoa. He vastaavat kalliista koneista ja suurista karjoista ja maitomääristä.

”Koko lomittajien ammattikunnan statusta ja palkkausta pitäisi nostaa ja toimintaa kehittää yritystoiminnan suuntaan, jotta pätevät ihmiset hakeutuisivat ja pysyisivät alalla”, Hollanti sanoo.

”Toimiva lomitus on yksi tärkeimpiä tekijöitä maidontuottajan hyvinvoinnin ja maidontuotannon jatkumisen kannalta.”